Julkkikset

Näyttelijä Kristiina Halttu: ”Ihmissuhteiden hoito on tässä ammatissa hankalaa”

Näyttelijä Kristiina Halttu hemmottelee perhettään kokkaamalla italialaista ruokaa. Hän rentoutuu tekemällä pitkiä kävelylenkkejä yksikseen merenrannalla.

Teksti:
Iina Alanko
Kuvat:
Heli Hirvelä

Kansallisteatterin näyttelijä Kristiina Halttu, 55, asuu Helsingin Töölössä miehensä muusikko ja pianonvirittäjä Tero Klingin sekä 16-vuotiaan Eelis-poikansa kanssa. Perheeseen kuuluu myös Teron tytär, 26-vuotias Venla.

Näyttelijä Kristiina Halttu hemmottelee perhettään kokkaamalla italialaista ruokaa. Hän rentoutuu tekemällä pitkiä kävelylenkkejä yksikseen merenrannalla.

”Rakkain rutiinini ovat rauhalliset aamut, joihin kuuluu marjoja, jogurttia, café au lait, ruisleipää ja Hesari. Sen jälkeen päiväni ovat usein aikamoista haipakkaa. Työpäivät Kansallis­teatterissa alkavat kello 11. Harjoitukset kestävät kolmeen, sitten säntään kauppaan ja kotiin ruokaa tekemään. Takaisin teatterilla ja meikissä pitää olla viimeistään kuuden maissa.

Tällä viikolla minulla on kolme Kohtauksia eräästä avioliitosta -esitystä, kuunnelman harjoituksia ja tv-sarja Sorjosen kuvauksia Lappeenrannassa.

”Suunnittelen menoa italian kielen kurssille”

Haaveilen siitä, että lähtisin jollekin ihanalle vaellukselle. Päivässä vaeltaisin kohtuullisen matkan kohtuullisessa maastossa – en vuorikiipeile, koska pelkään korkeita paikkoja – ja päätyisin pieneen kylään. Söisin herkullisen aterian, joisin lasillisen viiniä ja nukkuisin kahdeksan tuntia unia näkemättä. Aamulla heräisin linnunlauluun ja jatkaisin matkaa.

Suunnittelen menoa italian kielen kurssille. Miehelläni on italialaiset juuret, ja Italia on lempimaamme. Matkoilla istumme mielellämme terasseilla ja ihastelemme sitä, kuinka ihmiset näyttävät osaavan nauttia elämästä.

Viimeksi satsasin uuteen tietokoneeseen. Ostin jälleen Macin, koska ajattelin, että jos ystäväni ja kollegani Anna-Mari Kähärä osaa käyttää sitä säveltämiseen, osaan minäkin ehkä hoitaa sillä työasiat. Emme ole kumpikaan mitään tekniikan ihmelapsia.

Minua ihmetyttää se, kuinka jotkut – varsinkin miehet – pystyvät puhumaan itsestään helposti parikin tuntia kysymättä kertaakaan toiselta, mitä hänelle kuuluu.

Ihmissuhteiden hoito on tässä ammatissa hankalaa, koska olen harvoin yhtä aikaa vapaalla ystävieni kanssa. Viimeksi tapasin ystävää, joka tuli Porista Helsinkiin laulutunnille. Vietimme keski-ikäisten naisten urputusillan.

Luen parhaillaan Mia Kankimäen kirjaa Naiset joita ajattelen öisin. Tykkään siitä, koska teksti on hauskaa ja itseironista, se ei ole tietokirja perinteisessä mielessä. Seuraavaksi lukuvuorossa on Katja Ketun Rose on poissa.

Kauneusrutiinini ovat yksinkertaisia, koska ihoni ja hiukseni eivät vähästä säikähdä. Puhdistan meikit aina huolella pois, ja jos iho tuntuu kuivalta, rasvaan sitä saunan jälkeen jollain kasviöljyllä. Hiukseni leikataan usein teatterilla kulloiseenkin rooliin sopivaksi.

”Rentoudun pitkillä kävelylenkeillä”

Nukun vaihtelevasti. On hankalaa, jos unelle jää vain lyhyt aika jolloin olisi pakko nukkua. Yleensä olen unissa kotitilallani, porojen ja hevosten kanssa pyörimässä. Kun töitä on paljon, näen unia, joissa odotan näyttämön takana vuoroani. En tiedä, mistä näytelmästä on kysymys enkä muista ensimmäistä repliikkiäni. Lähden juoksemaan pitkin teatterin käytäviä etsien kuiskaajaamme Virpiä tai plaria, josta selviäisi mistä näytelmästä on kyse.

Hemmottelen perhettäni kotona tehdyllä ruoalla. Bravuurini on valkosipuli-anjovispasta. Eikä tietenkään parmesaania päälle! Ita­liassa kalan tai äyriäisten kanssa ei syödä koskaan juustoa. Se olisi yhtä suuri moka kuin tilata maidollinen kahvi aterian jälkeen.

Minua ärsyttää se, miten vaikeaa ravintoloista on löytää hyvää, kohtuuhintaista pastaa. Olen vähän kranttu enkä häpeä palauttaa keittiöön annosta, jos se ei vastaa tilaustani. Näillä ravintolahinnoilla on oikeus antaa palautetta.

Rentoudun lähtemällä itsekseni pitkälle kävelylle Hietaniemen rantaan. Arvostan yksin­oloa, koska töissä olen jatkuvasti hyvin tiiviisti tekemisissä muiden kanssa. Tavoitteeni on oppia löysäämään vähän. Organisoin, säädän ja huolehdin, vaikka tiedän että maailma pyörii myös ilman minua.”

X