Julkkikset

Näyttelijä Martti Suosalo, 55, hurahti olympianostoon: tähtäimessä SM-kisat

Työntö ja tempaus – näistä kahdesta liikkeestä näyttelijä Martti Suosalo, 55, innostui puoli vuotta sitten. Huhtikuussa hän aikoo osallistua olympianoston veteraanien SM-kisoihin.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Marjo Tynkkynen/Otavamedia

Martti Suosaloa viehättää painonnoston yksinkertaisuus.

Työntö ja tempaus – näistä kahdesta liikkeestä näyttelijä Martti Suosalo, 55, innostui puoli vuotta sitten. Huhtikuussa hän aikoo osallistua olympianoston veteraanien SM-kisoihin.

”Olen huono matematiikassa, joten en laske, paljonko tangossa on painoa. Mutta kun raudat jysähtävät maahan, tiedän ja tunnen, menikö hyvin vai ei. Olympianostossa liikkeitä on oikeastaan vain kaksi – työntö ja tempaus – mutta kaiken pitää sujua millintarkasti ja tekninen osaaminen on oleellisempaa kuin voima.

Työnnössä tanko nostetaan ensin yhdellä liikkeellä rinnalle, sitten ylös. Tempauksessa tanko pitää nostaa maasta suorille käsille ylös ilman pysähdyksiä.

Teen Helsingin teatteriesitysten lisäksi paljon keikkahommia ja kierrän monologieni kanssa ympäri Suomea, roudaan ja nostelen tavaraa koko ajan. Viime keväänä olkapääni oli jumissa, ja eräs kaverini suositteli painonnostoa. Niinpä päätin kokeilla. Jäin heti koukkuun: tajusin, että juuri näitä liikkeitä tarvitsen.

Ensin opettelin tekniikkaa pelkän tangon kanssa, ja nykyään puolentoista tunnin harjoitus etenee suunnilleen seuraavasti: Aloitan pienillä painoilla, ja vähitellen valmentaja lisää rautaa. Kun tyyli särkyy, palataan taas kevyempiin nostoihin. On tärkeää, että lopuksi saadaan teknisesti onnistunut suoritus.

Aion osallistua huhtikuussa Kalajoella lajin SM-kisoihin. Minua kiinnostaa ehkä eniten tapahtuma sinänsä: millaisia ihmisiä siellä on, miltä tuntuu kisata Suomen mestaruudesta, millainen on fiilis. Tietysti osallistuminen on myös hyvä syy harjoitella entistä uutterammin.

Keppijumppa valmistaa lavalle

Olen käynyt harjoituksissa koko syksyn, ja nyt olkapää on kunnossa. Toki yksityinen valmennus maksaa, mutta mieluummin tuhlaan liikuntaan kuin esimerkiksi kaljan kittaamiseen.

Varsinainen kuntosalini on teatteri. Teen omat rutiinini ennen esitystä, ja koska esityksiä on paljon, kuntoilu on säännöllistä.

Jos näytös alkaa seitsemältä illalla, otan pienet torkut puoli viideltä. Sitten lähden viideltä lenkille ja teatterille. Teatterilla teen oman kunto-ohjelmani, johon kuuluu vatsaliikkeitä, punnerrusta ja muita perusliikkeitä. Puoli seitsemältä puen rooliasun ylle, ja juuri ennen esitystä on vielä viimeinen keppijumppa. Sitten olen valmis lavalle.

Minun on ollut pakko kuntoilla, sillä rikoin selkäni 18-kesäisenä, kun olin kaljakuskin apumiehenä. Järkeilin, että välilevy ei kestä, ellei siinä ole ympärillä kunnon fileet. Niitä olen yrittänyt rakentaa ja pitää kunnossa.

Painonnosto on juuri oikea laji minulle. Harjoitukset auttavat minua kyykistymään oikein, ja olen saanut valmentajaltani muutaman lisäliikkeen myös teatterirutiineihini. Nykyään ymmärrän syväkyykyn merkityksen hyvinvoinnille. Ihminen seisoo ja istuu aivan liikaa, koska enää ei tarvitse luonnollisesti kyykistyä.

Kahteen teholiikkeeseen perustuva laji sopii minulle siksikin, että uskon kaikessa yksinkertaistamiseen. Niin esityksissä kuin perheen pyörittämisessäkin olennaista on minimaalisuus, ekonomisuus ja funktionaalisuus. Kun lähden keikalle, saan helposti järjestellyksi pikkuautooni itseni ja kahden teknikon lisäksi kaiken tarpeellisen rekvisiitan. Samoin perhematkalla olen se, joka huolehtii etukäteen kaiken tarvittavan, passit ja aikataulut.

Tsemppirinki kannustaa

Käyn salilla valmentajan ohjauksessa kerran viikossa, ja ne puolitoista tuntia ovat minulle kuin huumetta. Unohdan kaikki työasiat, tavallaan tyhjennän itseni ja rauhoitun sisäisesti. Painonnosto on kuin luomutestosteronipaukku, jonka avulla jaksan vähintään kolme päivää. Kuljen rinta pystyssä ja mieli korkealla.

Minulla on muutama ystävä, jotka ovat mielenterveyskuntoutujia. Minä tsemppaan heitä, ja he tsemppaavat minua. Paras neuvo, mitä olen voinut alamaissa olleille ystävilleni antaa, on sama, jota yritän itsekin noudattaa: jos vain pystyt, niin ei kun ulos, kävele vaikka vähän. Liikunta ei paranna vaikeaa masennusta, mutta se kohottaa mieltä.

Voidakseen hyvin ihminen tarvitsee mielekästä työtä ja liikuntaa. Yritän tehdä molempia suurella rakkaudella.”

Martti Suosalon Koukussa-haastattelu julkaistiin Anna 1/2018 -numerossa.

X