Näyttelijä Miitta Sorvali: ”Itselle nauraessa häpeältä katkeaa terä”

Näyttelijä Miitta Sorvali ei enää punastele. Yleisön edessä hän liioittelee noloimpia kokemuksiaan ja viljelee surutta mustaa huumoria. – Huumori on oivallinen keino torjua häpeää.

Näyttelijä Miitta Sorvali tunnetaan häpeilemättömänä naisena, jolle mikään aihe ei näyttämöllä ole tabu. Ja niin se on: Miitta ei ole enää vuosiin punastellut. Nuorena värin helahdus kasvoille paljasti, että joku oli päässyt iskemään suojauksen alle. On silti asioita, jotka saavat Miitan yhä nolostumaan. Esimerkiksi suuntavaistottomuus.

– Suuntavaistoni ei siis ole heikko, vaan olematon.

Kiertäessään Pirjo Heikkilän ja Sanna Stellanin kanssa maakuntateattereissa esittämässä Kaikki äitini, kaikki tyttäreni -näytelmää oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että Miitta eksyi. Siis teatteritalon sisällä. Oli suoranainen ihme, jos hän löysi pukuhuoneesta näyttämölle ilman apua.

Sitten on fyysinen kömpelyys. Taannoin Miitta tutki kaupassa kaasuhellaa ja onnistui sotkeutumaan sen päällä olevaan metalliritilään. Häkkyrä ei vain suostunut irtoamaan hänen käsivarrestaan.

Ja vielä täydellinen imbesilliys kaikenlaisten teknisten laitteiden käsittelyssä.

– Minussa on jokin ominaisuus, joka ai­heuttaa sähkölaitteiden särkymisen läheisyydessäni. Lentokentällä kerran kaikki check-in-laitteet mykistyivät, kun koskin yhteen niistä.

Pelon kautta mattinykäseksi

Kun Miitalle muutama vuosi sitten ehdotettiin omaan elämään perustuvan Miitta elää! -lavashow’n tekemistä, hän oli vähällä kieltäytyä. Epäonnistuminen pelotti. Ja eikö se olisi vähän narsististakin? Lopulta hän suostui. Yksi esityksen teemoista oli häpeä.

– En lähtenyt käsittelemään sitä sillä tavalla traagisesti, että tässä minä olen paljaana ja avonaisena, kurkistakaa sisuksiini. En pysty edes katsomaan sellaista, saati esittämään.

Lavalla koomikko on yleisön armoilla. Esitys rytmitetään siten, että tietyissä kohdissa katsomo repeää nauruun. Joskus odotettua tyrskähdystä ei kuulukaan. Aiemmin se sai Miitan pelästymään ja tekemään isommin ja näyttävämmin, vääntämään rautalangasta.

Nykyään sellaisissa tilanteissa Miitta kuvittelee olevansa Matti Nykänen.

– Mäkihyppääjä ei voi jäädä mäen alle harmittelemaan liian lyhyeksi jäänyttä hyppyä. Hän kiipeää takaisin torniin, asettuu paikoilleen, lähtee uuteen liukuun ja keskittyy ponnistamaan juuri oikealla hetkellä. Ja toivoo, että tällä kertaa hyppy kantaa.

Miitta elää! -show’ssa näyttämölle marssi vanha tuttu Tellervo von Appelgren, joka esitti roisin mielipiteensä muun muassa homoliitoista ja eläimiin sekaantumisesta. Saatuaan yleisönsä hämmennyksiin Miitta paljasti häpeän olevan ehtymätön sammio, josta hän ammentaa materiaalia töihinsä. Ja jatkoi jakamalla kokemuksiaan reippaasti värittäen ja liioitellen.

– Omien heikkouksien ja vajavaisuuksien esille tuominen voi olla tervehdyttävä kokemus niin esiintyjälle kuin yleisöllekin. Huumori on oivallinen keino torjua häpeää. Kun ihminen nauraa itselleen, häpeältä katkeaa terä.

Luit juuri lyhennelmän Annan 11/2021 kansijutusta, jonka on tehnyt Miia Siistonen. Haastattelussa Miitta Sorvali kertoo, millaisia häpeän kokemuksia hän on käynyt läpi ja kuinka hänestä tuli häpeämätön. Millaisin silmin Miitta katsoo itseään ja kehoaan? Lue koko juttu numerosta 11/2021 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!