Julkkikset

Näyttelijä Ritva Oksanen: ”Joinakin aamuina kipu on niin kova, etten tahdo päästä sängystä”

Kesällä 80 vuotta täyttävä Ritva Oksanen elää kroonisen kivun kanssa. Se ei hänen tahtiaan hidasta.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Tiia Ahjotuli

Ritva Oksanen ei enää tavoittele parisuhdetta.

Kesällä 80 vuotta täyttävä Ritva Oksanen elää kroonisen kivun kanssa. Se ei hänen tahtiaan hidasta.

Ritva Oksasen allakka täyttyy yhä töistä ja harrastuksista. Hän kertoo, miten on oppinut selättämään kroonisen kolmoishermosäryn ja muutamia muita oivalluksiaan.

Mitä olet oivaltanut parisuhteesta?

Hyvässä parisuhteessa on kaksi tasavertaista ihmistä, jotka eivät yritä alistaa toisiaan vaan houkuttelevat esiin toistensa parhaat puolet. Kyse on antamisesta ja jakamisesta, ei riistämisestä ja tallomisesta.

Entä äitiydestä?

Kukaan ei ole täydellinen. Minulla on neljä aikuista tytärtä ja uskon, että vajavaisenakin voi olla hyvä äiti. Vanhempien tehtävä on rakastaa, pitää huolta, asettaa rajat ja opettaa käytöstavat. Äitiys ei vaadi sitä, että on uhrattava omat unelmansa. Hyvä äiti osaa ottaa myös oman tilansa.

Miehistä?

Olen saanut osakseni miehiltä ihailua ja huomioivaa rakkautta. Mutta aina lopulta kumppanini ovat alkaneet rajoittaa minua. Nyt olen luovuttanut, enää en pyri parisuhteeseen. Olen hyväksynyt sen, että istun yksin kirkossa, teatterissa ja elokuvissa.

Rahasta?

Minulla on ollut vaiheita, jolloin töitä oli vähän ja jouduin miettimään, millä laskuni maksan. Ajattelen, että raha on käyttöä varten. Miljoonia ei kukaan saa mukaansa. Olen maltillinen ostaja. Jos ostan vaatteita, satsaan hyvään laatuun. Panostan myös itseeni: huollatan säännöllisesti hiukset, kasvot, jalat ja kädet. Enhän voi tarttua yleisön edessä mikrofoniin, jos kynnet repsottavat.

Onnesta?

Vaikka elämässäni on ollut paljon onnettomuuksia, enemmän on ollut onnea. Olen selvinnyt kaikista vaikeuksistani. Onni kumpuaa kiitollisuudesta. Joinakin aamuina kolmihermosäryn aiheuttama krooninen kipu on niin kova, etten tahdo millään pystyä ponnistamaan ylös sängystä. Silloin laitan kädet ristiin ja sanon: Isä, auta. Rukouksessa saan aina voiman ja ymmärryksen, että päivä lähtee kyllä käyntiin, kun vain käynnistän sen.

Oivalluksia-juttusarjassa tutut ihmiset kertovat, mitä he ovat oivaltaneet elämästä.

X