Julkkikset

Näyttelijä Ulla Tapaninen: ”Olen usein ollut suhteissani levoton”

Ulla Tapaninen täytti viime syksynä 60 vuotta. Suurimman osan elämästään Ulla on ollut lavalla naurattamassa yleisöä. Huumori on tärkeää myös parisuhteessa. Puolison kanssa pitää pystyä puhumaan ”samaa kieltä”. Omia lapsia Ulla ei ole kaivannut.
26.5.2016 Teksti: Minna Nevalainen Kuvat: Niclas Mäkelä/Otavamedia

”Minulla on ollut monta roolia elämässäni, mutta äidin roolia en ole itselleni kaivannut. En ole halunnut lapsia enkä ole halunnut olla äiti. En ole tavallaan lapsirakas. Minulla on kyllä kummilapsia, nuorin heistä on muutaman kuukauden ikäinen Johannes. Heille olen kuulemma hirmuhyvä, hellyn ja herkistyn.

Olen elänyt paljon yksin. Olen usein ollut suhteissani levoton, eivätkä ne ole kestäneet aikaa. Ne ovat olleet vain häivähdys purppuraa. En ole ollut sitoutumiskammoinen, mutta sopivaa ei ole meinannut tulla vastaan.

Nyt olen ollut jo vuosia saman ihmisen kanssa, eikä minun enää tarvitse koheltaa ympäriinsä. Puhumme samaa elämänkieltä. Arvomme ovat myös samanlaiset. Ja huumorintaju, tietysti. Suhteessa pitää olla naurua ja sarkasmia. Nautin, jos elämään löytyy koominen kulma.

Olen itse huolehtiva ja välittävä puoliso. Uskon, että täydennämme toisiamme. On sääli, jos ihminen ei saa kokea rakkautta elämänsä aikana. Rakkaus on ihana tunne. Se mitä Raamatussa sanotaan, on totta. ’Olisin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen, jos minulla ei olisi rakkautta.’”

Lue lisää: Tämän takia älykkäiden voi olla vaikea löytää rakkautta – 4 syytä

”Ehkä minusta ei tullut koskaan aikuista”

”En ole kokenut yhtään ikäkriisiä, vaikka näyttelin teatterin lavalla muoreja jo nuorena. Kajaanin kaupunginteatterissa eläydyin Sound of Music -musikaalissa luostarin abbedissan rooliin, vaikka olin vasta 20-vuotias. Senkin tein täysillä: sotkin ja sauhusin. Samanikäinen kollegani Kati näytteli pääosaa eli Mariaa. Se ei häirinnyt minua. Olen urani alusta asti ollut näyttelijä, joka on erikoistunut tietynlaisiin hahmoihin.

Muoreja on ollut mukava tehdä. Löydän niistä itseäni. Olen antanut ääneni Muumimammalle ja näytellyt Risto Räppääjä -elokuvissa tiukkasanaista tätiä Elvi Räppääjää. Minussa on samanlaista tomeruutta ja jalat maassa -ihmistä kuin monissa esittämissäni mummeleissa. Olen kansannainen, sellainen sentraalisantra.

Ulla Tapaninen

Ikäni ei ole ikinä merkinnyt minulle mitään. Olen aina kokenut olevani ikäiseni ja tehnyt ikään liittyvät kotkotukset: teininä opettelin tupakanpolton, viinanjuonnin ja kävin tansseissa ja pojissa. Aikuisena olen pysähtynyt ja katsonut itseäni peilistä ja muka oppinut. Oikeasti en ole oppinut mitään. Olen edelleen sama Ulla kuin 40 vuotta sitten.

Ehkä minusta ei koskaan tullut kokonaan aikuista. Jos olen aikuistunut, se on tapahtunut pikkuhiljaa. En tietenkään ajattele samalla lailla kuin 20-vuotiaana, elämänkokemusta on tullut lisää. Mutta sielu ja sydän pysyvät samana.

Vaikka täytin hetki sitten 60 vuotta, pukeudun yhä farkkuihin. Joskus huomaan ajattelevani ’herranen aika’, voinko laittaa jalkoihin punaiset Converset, päälleni farkut ja keltaisen anorakin, kun olen tämän ikäinen? Epäilys menee nopeasti ohi. Sitten sanon vain itselleni: ’Mitäs sitten!’”

Lue lisää: Antti Holma: ”Minulla on ollut yksi suuri rakkaus”

”Kannan ristiä kaulassani”

”Äitini kuoli yllättäen, kun olin 15-vuotias. Kuolema tuli puun takaa, eikä siihen pystynyt millään lailla valmistautumaan. Olin silloin teini, ja minulla oli kaikki muut asiat mielessä. Ehkä pakenin tilannetta teinihässäkkääni.

En ollut silloin, enkä ole edelleenkään, analyyttinen ihminen. Asenteeni on ollut ennemmin fatalistinen. Otan vastaan sen, mikä elämässä tulee eteen. Sen kanssa eletään, eikä jäädä märehtimään.

En ole miettinyt äitini kohtaloa myöhemminkään. En ole esimerkiksi harmitellut sitä, että äitini ei ehtinyt nähdä tulevaa uraani eikä elämääni. Jos äiti näkisi minut nyt, ehkä hän olisi minusta ylpeä ja sanoisi, ’tommonen tosta nyt tuli’. Isä ehti nähdä ja sanoa, että ’hyvä tuosta tytöstä tuli’.

Vaikka olen fatalisti, olen silti myös humanisti ja kannan ristiä kaulassani. Se ei ole minulle uskonnollinen vaan humaani symboli, jonka tärkein kohta on keskellä. Siinä voivat kaikki halutessaan kohdata toisensa.”

Lue lisää: Vinkit rakkausseksiin – Näin syvennätte suhdettanne hellyyden avulla

Ulla Tapanisen haastattelu Annassa 21/2016. Jutun ilmestymispäivä on 26.5.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *