Näyttelijät Sari Puumalainen ja Risto Kaskilahti: ”Meidät on tarkoitettu toisillemme”

Näyttelijät Sari Puumalainen, 46, ja Risto Kaskilahti, 54, ovat olleet yhdessä jo yli 20 vuotta. Kun Sari aikoinaan kosi Ristoa, mies asetti liitolle kolme ehtoa.

Oli vuosi 1993, ja Suomenlinnassa harjoiteltiin Ryhmäteatterin Nummisuutarit-näytelmää. Teatterikoululainen Sari Puumalainen oli ensimmäisissä harjoituksissa kauhusta jäykkänä samoin kuin hänen kurssikaverinsa Kristo Salminen.

Mikko Vilkastusta esittänyt vanhempi konkari Risto Kaskilahti katseli harjoitustilannetta ylhäältä valleilta ja vetäisi yllättäen housut kinttuihin. Siellä hän seisoi pylly paljaana.

Keltanokkien jännitys katosi saman tien, ja Sari ajatteli, että onpa siinä hullu mies!

Vähitellen tämä vähähiuksinen kulmakarvamies alkoi kiehtoa Saria yhä enemmän, ja harjoitusten edetessä Sari huomasi, että sydän alkoi tykyttää heti, kun Risto oli lähimaillakaan.

Ensi-illassa Ristokin myönsi, että jotain on tapahtumassa, yhdessä oli niin hyvä olla. Sarin seurassa ei tarvinnut esittää mitään eikä yrittää tehdä vaikutusta.

Siitä lähtien he ovat olleet erottamattomat.

– Uskon, että meidät on Riston kanssa tarkoitettu toisillemme, sanoo Sari nyt Kansallisteatterin ravintolassa.

– Aina on ollut helppo olla yhdessä, vahvistaa Risto.

Takana on tiivis työpäivä, ohjaaja Pasi Lampelan kanssa on harjoiteltu Granada-näytelmää, jossa Sari ja Risto esittävät intohimoista suhdettaan ruotivaa pariskuntaa. Se ottaa lujille.

Pasin mielestä on hyvä, että päähenkilöt tuntevat toisensa jo etukäteen, koska näytelmässä mennään niin syvälle suhteen kipeisiin syövereihin. Hän sanoo Sarista ja Ristosta näkyvän, että he kunnioittavat toisiaan eikä kumpikaan pelkää toista. Luottamus toimii, eikä pariskunnalla ole paljastunut olevan patoutumia suhteessaan.

Sari ja Risto nyökkäilevät ohjaajan arvioille. Sari sanoo, että he ovat ennenkin näytelleet yhdessä, mutta nyt teema on erityisen vaativa.

Tuleeko työ mukaan kotiinkin?

Sari: Ei. Siitä olemme tarkkoja erityisesti silloin, kun meillä on yhteinen projekti. Vuorosanatkin opettelemme eri huoneissa, jotta kumpikaan ei kuormita toista.

Risto: Emme muutenkaan ole toistemme sparraajia. Joskus Sari on pyytänyt minua katsomaan esityksensä harjoituksia, ja saatan minäkin kysyä hänen mielipidettään, mutta aika harvoin.

Mihin ihastuitte toisissanne?

R: Varmaankin Sarin luonteeseen, huumoriin ja huuliin. Aika nopeasti minulle selvisi, että tässä on oikea tyyppi. Meillä on myös samanlaiset taustat.

S: Minä olen Helsingistä ja Risto Viitasaarelta, mutta olimme molemmat harrastaneet kilpaurheilua nuorempina. Minä olin harrastanut rytmistä voimistelua, Risto oli hiihtänyt. Eniten minä kuitenkin tykkäsin Riston hullusta huumorista.

Kuinka pian avioiduitte?

S: Olimme olleet neljä vuotta yhdessä, kun minä kyllästyin odottamaan ja päätin kosia. Toteutin ideani Tallinnan-matkalla. Illallisella alkupalojen jälkeen kysyin, että olisikohan jo aika.

R: Vähän noloahan se oli, sillä miesten hommaahan kosiminen on, mutta Sari toimi luonteelleen ominaisesti. Siitä olin täysin samaa mieltä, että eteenpäin piti päästä, kyllä meidän puuro oli jo kypsää.

S: Risto asetti silloin kolme ehtoa. Hän halusi jatkaa salibandyn pelaamista ja juoda edelleen olutta, lisäksi hänelle oli tärkeää, että minä ottaisin hänen sukunimensä. Salibandyn pelaamista Risto jatkoi aika pitkään. Olutta hän on juonut maltillisesti. Minä olen virallisesti Kaskilahti, mutta Puumalaisenahan minut tunnetaan.

Mikä on parasta puolisossasi?

S: Risto on hauska ja läsnäoleva. Hän osaa kuunnella ihmistä.

R: Sari on hyvä paketti fiksuutta, tunneälyä ja maalaisjärkeä. Pysähdyn välillä oikein kuuntelemaan ja ihailemaan: mistä tuo kaikki kumpuaakaan. On myös kivaa, että hän yhä nauraa minun jutuilleni.

Entä mikä ärsyttää eniten?

S: Risto on niin järjestelmällinen, suorastaan jääräpäinen esimerkiksi astianpesukoneen täyttämisessä. Minä asettelen astiat hänen mielestään aina väärin.

R: Miten se voi olla niin vaikeaa. Astiat tulevat kerralla puhtaiksi, kun ne laittaa oikein: vuorotellen syvät ja matalat lautaset. Minua puolestaan ärsyttää se, että perhekalenteri on koko ajan täynnä ja minä saan tietää yhteisistä menoista vasta viime tipassa. Juhlia riittää, eikä niistä ehditä neuvotella.

Mistä asioista te riitelette?

S: Minun lapsuudenkodissani riideltiin ja halattiin paljon, mutta Risto ei edelleenkään osaa riidellä.

R: Mököttämisessä olen sen sijaan ollut aina hyvä, voin mennä nukkumaankin selvittämättä asiaa, ja joskus on kulunut parikin päivää vaitonaisesti.

S: Perinteisesti meillä on mennyt niin, että minä räjähdän, Risto hiljenee ja sitten minä vielä räksytän, kunnes luovutan. Nykyään tosin riitelemme entistä vähemmän, se on pitkän liiton etuja. Huomaan ajattelevani, että nuorelta Sarilta tämä olisi keittänyt yli, mutta nyt annan useimmiten asian vain olla. Tuntuu turhalta riidellä.

Onko teillä ollut erimielisyyksiä rahankäytöstä?

R: Minä olen pihi, tutkin huolestuneena laskuja ja pelkään, että rahat eivät riitä. Sari on huolettomampi.

S: Minä ostelen mielelläni kaikkea ihanaa, jos suinkin on varaa. Meillä on omat rahat ja lisäksi yhteinen perhetili, jonne säästetään matkoja ja muuta isompaa, yhteistä varten.

Oletteko mustasukkaisia?

S: En ole ollut sitten alkuaikojen. Me molemmat tiedämme, mitä tämä työ on. Luotan Ristoon, enkä ole itsekään ihastunut vastanäyttelijääni kuin kerran – silloin aikoinaan häneen.

R: En ole sellaista tyyppiä, ja meillä on ollut hyvä luottamus toisiimme alusta asti.

Kumpi on järjestelmällisempi?

S: Minä olen organisaattori, olen aina huolehtinut, että perheen kalenteri on ajan tasalla. Kalenterissa on jokaiselle perheenjäsenelle oma sarakkeensa ja lisäksi yhteinen sarake kaikille. Molemmat tyttäremme ovat harrastaneet joukkuevoimistelua ja meillä on vaihtelevat työajat, mutta aikataulut ja lasten kuljetukset on saatu aina toimimaan.

R: Nyt tytöt ovat jo isoja, Saara on 18 ja Siiri 15, mutta ihan viime vuoteen asti meillä oli perheen yhteinen ateria joka päivä kello puoli viisi. Ruoka-ajasta pidettiin kiinni.

S: Puoli viiden yhteinen hetki oli minun ideani. Lapsuudenkodissani syötiin yhdessä vain viikonloppuina, ja halusin omille lapsilleni säännöllisemmän arjen.

Miten puolisosi on muuttunut suhteenne aikana?

S: Ihminen ei voi eikä saa muuttaa toista. Mutta toki olen johdatellut Ristoa sosiaalisille epämukavuusalueille. Ilman minua Riston viitasaarelaiset piirteet olisivat ehkä korostuneet enemmän.

R: Miksi toista pitäisi muuttaa, kun näin on hyvä! Jos jotain muutosta onkin tapahtunut, se on ollut normaalia kasvua ja pyöristymistä elämän saatossa. Sari on aina ollut perheen liikkeelle paneva voima. Hän järjestää juhlia ja sopii, että me menemme sinne tai tänne. Minä huokailen välillä, että ei nyt, mutta jälkeenpäin myönnän, että hyvä kun lähdettiin, kivaa oli. Ehkä Sari on oppinut kanssani pakostakin ymmärtämään vähän penkkiurheilua. Seuraan tarkasti kaikki lajit, joissa on suomalaisia mukana.

Kuinka jaatte kotityöt?

R: Molemmat pesevät pyykkiä. Minä imuroin, koska olen huolellisempi ja parempi siinä. Sari ei kerkeä eikä yllä joka paikkaan.

S: Minä puolestani pesen lattiat ja vessan ja teen enemmän ruokaa. Tykkään ruoanlaitosta.

Mikä on ollut kovin paikka liitossanne?

S: Kun lapset olivat pieniä ja heräilivät öisin, välillä oli tosi raskasta sovittaa yhtälöön vielä molempien työt. Väsytti ja tuntui siltä, ettei elämä voi jatkua näin. Kun Risto tuli myöhään illalla kotiin, jaksoin ainoastaan sanoa, että mulla on ollut hirveä ikävä, mutta nyt haluan vain nukkua. Minulla on aina ollut tunne, että meidät on tarkoitettu toisillemme. Sen voimalla olen jaksanut. En ole koskaan pelännyt, että eroaisimme

R: Ruuhkavuosina meillä oli oikeasti mustia hetkiä. Minä olin paljon matkoilla ja tein Elixir-ohjelmaa televisioon. Meillä oli hyvä lastenhoito- ja tukiverkosto, mutta väsymys oli hirvittävä. Silti minulle on ollut koko ajan selvää, että yhteistä juttua tässä tehdään.

Oletteko enemmän samanlaisia vai erilaisia keskenänne?

S: Huumorintaju meillä ainakin on yhteinen. Nauramme samoille, muiden mielestä oudoillekin jutuille. Mutta Risto on siistimpi kuin minä. Olen suurpiirteisempi, en jaksa nipottaa pikkuasioista.

R: Olemme sopivasti samanlaisia, se mahdollistaa ja sallii pienet eroavuudet. Elämänarvomme ovat likipitäen samanlaiset: terveys, koti, työ. Molemmat nauttivat liikunnasta, matkailusta, saunasta ja hyvästä ruoasta. Kumpikaan meistä ei kannata erityisesti mitään puoluetta, vaan äänestämme aina ihmistä. Minä olen ehkä uskonnollisempi, iltarukous kuuluu joka iltaan.

Lisäksi meillä on samat lonkkavaivat. Minulla todettiin reilu vuosi sitten molemmissa lonkissa nivelrikko, ja se oli kova paikka. Jouduin jättämään monta rakasta lajia, kuten salibändyn ja juoksemisen, mutta onneksi voin edelleen pyöräillä, sauvakävellä ja hiihtää perinteistä. Sen sijaan luisteluhiihto ei enää käy.

S: Minulta leikattiin toinen lonkka syksyllä. Olin sairauslomalla neljä kuukautta, ja peffassani on pitkä arpi. Nyt olen oikealta puolelta kunnossa, mutta vasen koipi vaivaa vielä.

Millainen puolisosi on äitinä tai isänä?

S: Risto on hyväsydäminen, hauska ja kotia sekä lapsia rakastava isä. Tiedän, että hänessä on voimaa ottaa minusta koppi, jos en jaksa.

R: Sari on äitinä samanlainen kuin muutenkin eli tosi viisas, välittävä, huolehtiva ja isosydäminen. Kasvatusasioissa olen hiukan ankarampi, pikkumaisempi ja -tarkempi sekä himpun liian ylihuolehtivainen.

Missä vietätte lomanne?

R: Milloin missäkin, kiistoja ei ole tullut. Yksi iso suosikkikohde on Lappi.

S: Yhdessä yritämme löytää uusia paikkoja, mutta Lontoo ja New York ovat molemmille takuuvarmoja ihanuuksia. Tulevana kesänä lähdemme tyttöjen kanssa Kroatiaan.

Onko toinen tehnyt uhrauksia toisen uran eteen?

R: Kiireisimpinä vuosina (pienet lapset, Elixir, Se on siinä, teatteri…) neuvottelin Sarin kanssa jokaisesta reissusta ja uudesta työtehtävästä. Sari hoiti enemmän lapsia, kun minä huristin työmaalta toiselle.

S: En koe tehneeni uhrauksia. Jossain kohtaa jompikumpi on jättänyt jonkin keikan tekemättä, jos toisella on ollut työputki päällä. Se on ollut yhteistä hyvää perheen hyväksi.

Mikä on paras lahja, jonka olet saanut puolisoltasi?

S: Lapset – ehdottomasti – ja rakkaus, jota Risto minua kohtaan osoittaa. Minä ilahdutan häntä tekemällä hyvää ruokaa ja järjestelemällä tapaamisia ystävien kanssa.

R: Tähän ei kannata vastata sukilla eikä suklaalla. Paras lahja ovat ilo ja onni.

Mitä odotatte tulevaisuudelta?

S: Terveyttä ja kivoja töitä, aikuistuville lapsille onnea elämään. Elämme nyt uutta vaihetta, kun teemme luopumista perhekalenterista. Aikaa tuntuu olevan enemmän kuin ennen, elämä on stressittömämpää.

R: Vanhempi tytär Saara on muuttamassa pois kotoa, ja me aiomme myydä asunnon ja muuttaa pienempään.

Mikä on pitkän liittonne salaisuus?

S: Kun menimme naimisiin, kysyin eräältä vanhemmalta kollegalta samaa. Hän vastasi: huumori, kompromissit ja rakkaus. Laitan hyvän vastauksen kiertoon.

R: Minä peesaan. Yhteinen huumorintaju on tosi tärkeä juttu.

Lue lisää:

Kirjailijat Riitta ja Olli Jalonen pitkästä liitostaan: ”Meillä saa olla salaisuuksia”

”Lasteni katse muutti kaiken” – kolme naista kertoo, miten he saivat voimaa jättää väkivaltaisen kumppaninsa

Katri Helena: ”Huomioin kumppaniani Tommia keittämällä kahvit”

Satu Silvo: ”Minulle on tärkeää, että seksi sujuu parisuhteessani”