Viivi Huuska Annassa
Viivi Huuska pitää hevimusiikista ja rommi-cocktailista.
Julkkikset

Ohjaaja Viivi Huuska hakeutui terapiaan käsitelläkseen perhettään: ”Muiden oli helppo sanoa, että pääsin kaikesta heitä helpommalla”

Musiikkivideoiden ohjaajana menestynyt Viivi Huuska, 32, meni terapiaan selvittääkseen, miksi hän tunsi itsensä merkityksettömäksi ison sisarussarjan kuopuksena.
Teksti: Minna Juti Kuvat: Sampo Korhonen

Ihan pieni hymy, valokuvaaja maanittelee, kun Viivi Huuska näykkii huulillaan korkeaan drinkkilasiin sujautettua pilliä ja katsoo kameraan kulmiensa alta.

– Hymy ei kuulu sanavarastooni, Viivi vastaa, kun poskilihas jo nykii. Hän peittää hymyn imaisemalla nopeasti drinkkiä, jossa on rommia, limettimehua ja inkiväärijuomaa.

Olemme illan ensimmäiset asiakkaat helsinkiläisessä The Riff -rokkibaarissa. Laskeva talvipäivä sulautuu hiljalleen suurista ikkunoista baarin tummaan sisustukseen.

Viivi Huuska: ”Kun sain määritellä identiteettini itse, otin pukeutumisesta ilon irti”

– Kävin täällä viimeksi uutenavuonna. Pidän tästä paikasta, sillä rakastan hevimusiikkia ja olen tavannut täällä mielenkiintoisia tyyppejä.

Viivi Huuska on pukeutunut vaaleaan, rentoon jakkuun, mutta vetää kuvaan ylleen Sami Eskelisen suunnitteleman punaisen paljettitakin. Viivi on aina ilmaissut itseään vaatteilla.

– Olin noin kymmenen, kun pääsin Spice Girlsien keikalle Helsinkiin. Ajattelin, että pukeutuisin kuin (bändin laulaja) Emma Bunton. Yhtäkkiä tajusin, etten halua, sillä suurin osa tytöistä näyttäisi keikalla häneltä. Puin ylleni liian suuret maastohousut ja ison mustavalkoisen t-paidan. Se on ensimmäisen muistoni siitä, miten halusin erottautumalla tulla nähdyksi.

Vaatteet ovat olleet Viiville myös suojamuuri.

– Olin hiljainen lapsi ja paljon itsekseni. Kun isosiskoni vietti 8-vuotissynttäreitään ja pukeutui kavereidensa kanssa prinsessoiksi, katselin sivusta enkä ollut ollenkaan kiinnostunut prinsessavaatteista. Olin oman ulkomuotoni takana turvallisesti sivussa. En halunnut kuulua joukkoon.

– Yläasteella yritin olla mahdollisimman samanlainen kuin muut. Silloin se oli piilo, sillä en halunnut muiden kiinnittävän minuun huomiota. Erottautuminen olisi voinut merkitä kiusatuksi tulemista.

Kankaanpäässä lapsuutensa viettänyt Viivi Huuska lähti tanssilukioon Vantaalle.

– Kun sain määritellä identiteettini itse, otin pukeutumisesta ilon irti.

Lukiolaisena Viivi oli tanssijana veljensä Tapio Huuskan eli Cristal Snow’n keikoilla. Hän imi itseensä drag show’n visuaalisuutta: höyhenpuuhkia, strasseja, pastellivärejä ja kimallusta.

– Veljeni on ollut aina muusani. Hän on vaikuttanut enemmän kuin kukaan muu siihen, missä olen mennyt. Tapio ei ole koskaan piilotellut vaatteidensa takana. Hän on ajatellut, että kun erottuu riittävästi, tietää ainakin, mistä syystä muut kiusaavat, Viivi sanoo.

”Romanttinen komedia voi pitää sisällään haavoittuvia teemoja naiseudesta ja kehosta”

Viivi Huuska on juuri ohjannut ensimmäisen tv-sarjansa, kahdeksanosaisen romanttisen komedian Kullannuput. Aiemmin hänet tunnettiin valokuvaajana ja musiikkivideoista, joita hän on ohjannut muun muassa Cheekille, Paula Vesalalle, Antti Tuiskulle ja ruotsalaistähti Zara Larssonille.

– Tilaisuus ohjata draamaa tuli aikaisemmin kuin odotin. En ollut vielä koskaan työskennellyt koulutettujen näyttelijöiden kanssa. En tuntenut tapoja, joilla tv-sarjaa tehdään. En tiennyt, mitä esimerkiksi kuvaussihteeri tekee, Viivi tunnustaa.

Romanttinen komedia on myös lajityyppinä häneltä yllätys.

– Romanttisessa komediassa on kyllä paljon kiinnostavaa. Se voi pitää sisällään haavoittuvia teemoja naiseudesta, kehosta tai vaikka siitä, mitä kaikkea rakastunut ihminen on valmis tekemään toista varten, Viivi Huuska miettii.

Kuten aina töissään, myös Kullannuppujen lopputeksteissä Viivi kiittää perhettään.

– Perhe on aina kantanut minua.

Se on myös saanut hänet hakeutumaan terapiaan.

Viivillä on neljä sisarusta. Kaksi on äidin aikaisemmista liitoista, Tapio isän edellisestä liitosta, yksi on Viivin täyssisar. Perhe on ollut läheinen, ja nuorimmaisena Viivi on saanut paljon huomiota ja huolenpitoa. Siitä huolimatta hän on joutunut selvittämään itselleen, mikä on ollut hänen paikkansa ja oikeutensa perheessä.

– Muiden oli aina helppo sanoa, että pääsin kaikesta heitä helpommalla. Se teki minusta jotenkin merkityksettömän. Auttoi, kun pääsin puhumaan tilanteesta ulkopuolisen ihmisen kanssa.

Viivin isä, veli ja Kööpenhaminassa asuva, lentäjäksi opiskeleva poikaystävä vilahtavat kaikki Kullannupuissa.

Viivi on rakastunut – jopa niin, että häntä vähän huolestuttaa, että pitäisikö lopettaa, ettei käy niin, että sattuu.

– Se olisi pakenemista, hän myöntää.

X