Julkkikset

Maria Veitola avautuu nuoruutensa huumekokeiluista: ”Päihteet eivät tee hyvää psyykelle”

Maria Veitola kertoo nuoruutensa huumekokeiluista. Hän on tyytyväinen, että kokeilut loppuivat paniikkikohtausten takia. - On paljon antoisampaa, että saa arjesta kicksit ja että itsetuntemus on kunnossa.

Teksti:
Tyyne Pennanen
Kuvat:
Niclas Mäkelä/Otavamedia

Maria Veitola kertoo nuoruutensa huumekokeiluista. Hän on tyytyväinen, että kokeilut loppuivat paniikkikohtausten takia. - On paljon antoisampaa, että saa arjesta kicksit ja että itsetuntemus on kunnossa.

Toimittaja Maria Veitolalta, 45, on juuri ilmestynyt kirja, Veitola, jossa hän käy elämäänsä läpi . Kirjassa ja Annan haastattelussa Maria kertoo myös nuoruudestaan, johon kuului huumekokeiluja.

Lukion jälkeen Maria muutti Imatralta Helsinkiin. Hän alkoi opiskella kotimaista kirjallisuutta yliopistossa, teki tarjoilijan hommia ravintolassa ja sai vuonna 1994 oppisopimuspaikan Radio Citystä. Helsingin klubiskene vei valkotukkaisen Marian mukanaan. Näin hän kuvaa juhlimistaan kirjassaan:

”Minä lörpöttelin ja tanssin niin, että mekot repesivät päältäni ja kengät hävisivät. ’Mennään yhdelle’ saattoi venyä kolmipäiväiseksi seikkailuksi. En muista olleeni ikinä väsynyt.”

Maria kokeili huumeita bailatessaan parikymppisenä.

– Käytin niitä todella harvoin ja satunnaisesti. Se oli osa parikymppisten elämänvaihetta, jossa bailattiin ja tehtiin hulluna duunia, opiskeltiin eikä juuri nukuttu. Se oli sellaista ilon ja huipun hakemista, Maria kertoo Annan haastattelussa.

– Ja ovathan huumeet viehättäviä. Silloin pääsee hetkeksi tästä maailmasta johonkin muualle. Samasta syystä juodaan alkoholia.

Bailuputken jälkeen vanhempien mökille

Aina ei ollut niin viehättävää. Näin hän kuvaa kirjassaan, miltä tuntui palata parin päivän bailuputken jälkeen vanhempien luokse Saimaan-mökille:

”..siellä tutussa mökkisaaren metsässä mustikanvarvut muuttuivat väriseväksi ja hehkuvaksi sotkuksi ja tuntui siltä kuin metsä olisi halunnut imaista mut sisäänsä. // Rämmin sieltä metsästä ulos ja itkin holtittomasti. Kerroin vanhemmille, että tämä johtuu varmaan siitä, kun söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki enkä oo paljon nukkunut sen jälkeen.”

Oliko kyse ekstaasista?

– En halua tarkentaa tämän enempää. Sitä paitsi enemmän olen ollut elämässäni sekaisin kaikista keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä kuin huumeista, Maria kertoo haastattelussamme.

– Mutta huumeiden käyttäminen oli tavallista ainakin niissä piireissä, joissa liikuin Helsingissä. Imatralla olin törmännyt korkeintaan kerran hasikseen. Olihan se yllättävää itsellekin, miten yleistä se oli.

Maria Veitola
Maria Veitolan mielestä mitkään päihteet eivät tee hyvää psyykelle.

Hyssyttely ja kaksinaismoralismi ärsyttävät Mariaa

Marian huumekokeilut loppuivat, kun paniikkikohtaukset alkoivat.

– Olin niin herkkä tai ehkä sen verran kontrollinhaluinen, että aloin hektisen elämäntilanteeni takia saada paniikkikohtauksia.

Onneksi, hän sanoo nyt.

– Mitkään päihteet eivät tee hyvää psyykelle. On paljon antoisampaa, että saa arjesta kicksit ja että itsetuntemus on kunnossa. Minusta on kiva olla skarppi, läsnä ja toimintakykyinen. En tykkää olla kovassa humalassakaan, Maria kertoo.

Silti Mariaa ärsyttää huumausaineisiin liittyvä hyssyttely ja kaksinaismoralismi. Toissa viikonloppuna hän oli taidenäyttelyn avajaisten jälkeen baarissa ja ihmetteli sitä, miten paljon ihmiset juovat.

– Ajattelin, että herra paratkoon, tässä on nyt tällainen huone, jossa laillisesti myydään alkoholia näille ihmisille niin paljon kuin he haluavat. Ja ne on ihan sekaisin, ja sitten ne lähtee ulos toikkaroimaan. Meillä on yksi laillistettu huume eli alkoholi ja sitten koko joukko muita huumeita, joista ei voida edes puhua.

Luit lyhennelmän Annan jutusta, jossa Maria kertoo, mikä sai hänet hakeutumaan terapiaan ja mitä hän oivalsi siellä lapsuudestaan. Entä miksi Maria ajatui lääkekierteeseen ja miten hän onnistui vieroittautumaan siitä. Miten hänestä tuli rohkea nainen, joka ei halua vaieta ja joka uskaltaa puhua tabuaiheistakin? Lue juttu Annasta 16/2018. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

 

X