Marco Bjurström on ollut Peterinsä kanssa yhdessä noin 30 vuotta: ”Olen kestävyyslajien mies myös ihmissuhteissani”
Marco Bjurström sanoo uskovansa pysyvyyteen ja olevansa kestävyyslajien mies, niin työssään kuin ihmissuhteissaankin. – Laatu paranee, kun on perspektiiviä ja kestoa, hän sanoo.
– Pandemia on opettanut, että kaikki on suhteellista.
Marco Bjurström sanoo uskovansa pysyvyyteen ja olevansa kestävyyslajien mies, niin työssään kuin ihmissuhteissaankin. – Laatu paranee, kun on perspektiiviä ja kestoa, hän sanoo.
Marco Bjurström on aina tehnyt monia asioita. Hän omistaa osan tanssi- ja musiikkiteatterikoulu StepUpista ja ravintolayrityksestä, tekee teatteria, opettaa tanssia sekä viestintätaitoja, luennoi ja juontaa… Viikonloppuna Marco oli Norjassa tuomaroimassa tanssikisoja, ja sen jälkeen hän on pitänyt normaalit treenit koulussaan.
– Pandemia on opettanut, että kaikki on suhteellista. Täytyy olla kiitollinen siitä, että saa olla, elää ja rakastaa.
”Kun tehdään asioita kauan yhdessä, rentous ja luottamus lisääntyvät”
”StepUp-yrityksemme on toiminut pian 35 vuotta, olen asunut samassa asunnossa 19 vuotta ja olen ollut puolisoni Peterin kanssa yhdessä noin 30 vuotta.
Uskon kestävään kehitykseen, jatkuvuuteen ja pysyvyyteen. Laatu paranee, kun on perspektiiviä ja kestoa. Kun tehdään asioita kauan yhdessä, rentous ja luottamus lisääntyvät ja asiat sujuvat helpommin.
Pohjimmiltani olen aika tasainen, kestävyyslajien mies myös ihmissuhteissani.
Voin myös tehdä samoja asioita uudestaan ja entistä paremmin ja isommin tai uudella tavalla. Vähän kuin teatterin klassikot, jotka avautuvat eri tavoin uusille sukupolville. Nyt valmistelen puolisoni kanssa Grease-suurmusikaalia. Sekin on 50-vuotias teos, joka toimii yhä.
Perhe on minulle laaja käsite. Siihen kuuluvat lähimpinä Peter ja isäni perheineen. Mutta perhettäni ovat myös ystäväni sekä tanssikoulun ihmiset, joiden kanssa vietän aikaani. Opettajana olen paljon tekemisissä nuorten kanssa, mutta en ole halunnut omia lapsia. Minulla ei ole ollut vauvakuumetta eikä minkään sortin kello ole tikittänyt.
Miksi kaikkien pitäisi saada lapsia? En ymmärrä, miksi juuri minun geenini olisivat niin merkityksellisiä. Mieluummin haluan jättää itsestäni muunlaisia jälkiä.”
Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Sanna Wirtavuori. Jutussa Marco Bjurström kertoo muun muassa siitä, miten erilaista on surra oman veljen kuolemaa kuin äidin kuolemaa. Lue koko juttu Annasta 47/2021 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous