Anja Snellmanin epäiltiin olevan selektiivisesti mykkä lapsi: ”Kummallisuuteni oli ujoutta”

Vuosia Anja Snellman ajatteli, että nuoruuden vaikeudet olivat johtuneet yksinomaan hänen taustastaan, vaikeista kotioloista, häpeästä ja kodin vaietuista salaisuuksista. Vasta runsaat kymmenen vuotta sitten hän kuuli ensimmäisen kerran erityisherkkyydestä. – Erityisherkkyys tuottaa muun muassa toiseuden tunteita. En ole koskaan kokenut kaipuuta laumaan.

Kirjoittajana ja tarinankertojana Anja Snellman on aina ollut kiihkeä. Hänen kielensä on värikästä, ja se ryydittää usein vimmaista tarinaa. Kaikki minun isäni -teos ruoskii oikealla nimellään kirjaan tuotua Ensio Kaurasta, mutta siitä myöhemmin. Palataan vielä hetkeksi Anjan lapsuuteen.

Eipä uskoisi, mutta aikuisena normeja rikkonut esikoiskirjailija, naisen seksuaa­lisuutta puolustanut feministi, epäkohtiin nopeasti tarttuva Anja oli vetäytyvä ja lähes mykkä lapsi. Neuvolassa hänen epäiltiin kärsivän selektiivisestä mutismista eli valikoivasta puhumattomuudesta.

– Koin lapsena voimakasta ulkopuolisuutta ja erilaisuutta. Opin katsomaan kaikkea sivusta.

Anja ei tunne, että toiset lapset olisivat kiusanneet häntä, mutta hänet jätettiin yhteisten leikkien ulkopuolelle, koska hän oli kummallinen.

– Kummallisuuteni oli ujoutta. Ennen kouluun menoa en juuri puhunut vieraille ihmisille.

Ihmisarkuus vaivasi Anjaa koko kouluajan. Se jatkui yliopisto-opintoihin asti.

– Minulla ei ollut avauslauseita. Kun ihmisiä seisoi ryhmässä, en tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä tai sanoa mennäkseni mukaan. Jäin ulkopuolelle.

”En viihdy ryhmissä, joissa korostuu yhdenmukaisuus”

Muutos tuli yliopistossa pikkuhiljaa. Anja huomasi, että hän alkoi puhua.

– Löysin kirjoittajaporukoista toisia kaltaisiani. Jos sanoin jotakin jossakin seminaarissa, joku saattoi kiinnostua ajatuksistani ja kommentoida niitä. Sain kannustusta. Sitä en ollut kokenut koskaan aiemmin.

Vuosia Anja ajatteli, että nuoruuden vaikeudet olivat johtuneet yksinomaan hänen taustastaan, vaikeista kotioloista, häpeästä ja kodin vaietuista salaisuuksista. Vasta runsaat kymmenen vuotta sitten, istuessaan terapeutin opintoihinsa kuuluvalla luennolla, hän kuuli ensimmäisen kerran erityisherkkyydestä.

– Se on joillakin ihmisillä esiintyvä synnynnäinen neurologinen ominaisuus. Tunnistin sen itsessäni. Erityisherkkyys tuottaa muun muassa toiseuden tunteita. En ole koskaan kokenut kaipuuta laumaan. En viihdy ryhmissä, joissa korostuu yhdenmukaisuus. Koen ne painostavina.

Erityisherkkyydestä taitaa johtua myös se, että kirjailijana Anja on aina ollut etukenossa. Hän on tarttunut aiheisiin, jotka ovat tuntuneet ajassa vasta signaaleina, kuten ihmiskauppa tai maahanmuutto. Niistä hän kirjoitti jo yli kymmenen vuotta sitten.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Minna Juti. Jutussa Anja Snellman kertoo muun muassa sen, miksi hän vasta nyt kirjoitti kirjan vaikeasta isäsuhteestaan ja sen, miten hänestä tuli terapeutti. Lue koko juttu Annasta 50/2021 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Lue lisää:

• Ihmiset

  Eeva Lahdenmäen lapsuudenperhe alkoi murentua äidin sairastumisen jälkeen – ”Enää minun ei tarvitse jännittää, tapahtuuko jotain kauheaa”

• Julkkikset

  Lama pudotti Alma Hätösen lapsuudenperheen köyhyyteen ja opetti työntekoon jo teini-iässä: ”Joskus ei ollut edes lämmintä vettä”

• Julkkikset

  Vaikea lapsuus jätti jäljet Kaija Koohon: ”Uskon, että jokaisen taiteilijan taustalla on tragedia”