Olga Temosen kotiäitivuosia varjosti pelko unelma-ammatin menettämisestä: ”Vaikeinta oli, kun kollegat kertoivat uusista rooleistaan”

Olga Temonen pelkäsi kahdeksan kotiäiti- ja yrittäjävuotensa aikana, että näyttelijän ammatti karkaisi ulottumattomiin. Hän oli opiskeluaikoinaan omaksunut kapean käsityksen siitä, millainen on ”oikea näyttelijä”.

Vielä parikymppisenä Olga Temosen, 44, identiteetti pohjasi näyttelijyyteen, lapsuuden unelma-ammattiin. Nyt 13-vuotiaan Hilman, 12-vuotiaan Helgan ja 9-vuotiaan Torstin synnyttyä rinnalle tuli uusia identiteetin rakennuspalikoita. Tärkein oli äitiys, jonka takia Olga halusi jäädä kahdeksaksi vuodeksi hänen ja ohjaaja-tuottajapuoliso Tuukka Temosen, 46, maaseudulla Iitissä sijaitsevaan kotiin.

Kotiäitiys toi mukanaan uusia töitä ja titteleitä, kuten tuottaja, sijoitetun lapsen äiti, kotieläintilan omistaja, kolumnisti, kirjailija, kahvilayrittäjä ja viimeisimpänä pizzerian pitäjä.

– Ilman kotiäitivuosia en varmasti olisi toteuttanut kaikkea tätä, Olga sanoo.

– Mutta kävin läpi myös kotiäidin paradoksin. Halusin olla lasten kanssa kotona ja nautin siitä, mutta samalla koin, että tavoittelemani työelämä jää elämättä. Siinä voi tulla ajatuksia, että kuka minä sitten olen?

”Se on uraa tehneen kotiäidin tragedia”

Kun Hilma syntyi vuonna 2010, parilla oli kahden vuoden välein syntyneet omat tytöt ja Helgan ikäinen sijoitettu tyttö. Olgasta elämä kolmen alle kolmevuotiaan kanssa ei tuntunut rankalta.

– Nukuin hyvin, vaikka heräilin vauvojen kanssa. Tunsin eläväni unelmaelämää. Olin saanut lähistöltä kaksi hyvää ystävää, oli hevoset ja kakarat sekä Tuukka. Anoppi auttoi käytännön töissä ja sain omaa aikaa ratsastamalla. En kaivannut muuta.

Unelmaelämään loi varjon ainoastaan pelko työelämässä ulkopuolelle jäämisestä.

– Se on uraa tehneen kotiäidin tragedia. Täällä minä olen lasten kanssa ja ammattini menee hukkaan. En ikinä pelännyt, että jään työttömäksi, vaan että joudun luopumaan unelmatyöstäni.

– Vaikeimpia olivat ehkä puhelut näyttelijäkavereilta, jotka kertoivat uusista rooleista. Tuntui laimealta vastata, että no mutta meidän Hilmalla on huomenna synttärit!

Kotiäitivuosina Olgalle tuli vahva halu katsoa myös ulospäin. Hän alkoi tehdä töitä, joita saattoi tehdä kotoa; kirjoittaa blogia, kolumnia ja keittokirjoja ja työskennellä tuottajana Tuukan tuotantoyhtiössä.

– Jokaisen uuden työn kohdalla tunsin luopuvani näyttelijäidentiteetistä. Ehkä sitä leimasi opiskeluaikojen näkemys siitä, millainen on oikea näyttelijä. Oikea näyttelijä ei esiinny mainoksissa, vaan ainoastaan teatterissa ja korkealaatuisissa elokuvissa. Eikä todellakaan tuota tai tee keittokirjoja.

Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta 11/2022, jonka on kirjoittanut Emilia Saloranta. Miten Olga oppi lopulta pitämään muita töitään yhtä arvokkaina kuin näyttelemistä, ja miten sanonta ”saat sen, mistä luovut” toteutui hänen kohdallaan? Miksi Olgan ja Tuukan nyt 18-vuotinen parisuhde oli alussa kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys? Millainen suhde Olgalla on sijoitettuna perheeseen tulleeseen tyttäreensä, jota hän näkee nykyisin joka toinen viikonloppu?

Lue koko juttu numerosta 11/2022 tai digilehdestä. Voit tilata digilehden täältä!