Onkohan sekin kiinnostunut, mietti Mari Sainio 15 vuotta sitten – pian Kim Sainio jäi kiinni pitkästä katseesta

Mari ja Kim Sainio tapasivat toisensa vuonna 2006 tehdessään Big Brother -ohjelmaa. Parin välinen yhteys on säilynyt vuodesta toiseen vahvana. – Olemme yhä palavasti rakastuneita. Ei ole päivää, jolloin Kim ei puhuisi minulle kauniita asioita, Mari sanoo.

Nykyään Mari, 48, ja Kim, 48, Sainion rakkauden alku näyttäytyy yltiöromanttisena. Suhteen alussa riitti myös kyseenalaistajia.

Elettiin vuotta 2006, kun Mari aloitteli toista kauttaan Big Brotherin juontajana. Aloituspalaverissa Mari laittoi merkille uuden ohjaajan. Karismaattinen mies luotsasi varmalla otteella satapäistä joukkoa. Viikkojen aikana kiinnostus Kimiä kohtaan nousi niin, että ryhmäpalavereissa Mari hakeutui ohjaajan viereen ja lopulta selvitti Kimin numeron kautta tämän asuinpaikan.

– Siis stalkkasin! Saatoin ajaa sattumalta myös Kimin kodin ohi, nainen myöntää hymyillen.

Myös Kim Sainio laittoi kauniin ja hauskan juontajan merkille, mutta yritti esittää pokerinaamaa. Muutaman kerran Mari sai ohjaajan katseesta kiinni, kun tämä vilkaisi häntä päätteensä yli. Onkohan sekin kiinnostunut?

Toisen suoran talk show -lähetyksen jälkeen Mari hakeutui Kimin seuraan. He päätyivät kävelemään pitkin pimeää BB-talon kamerakäytävää.

– Näet sä mitään, anna sun käsi, Kim kuiskasi Marille tarkoituksena varmistaa, ettei tämä kompastu.

Kun pari astui takaisin studiovalojen loisteeseen, käsien ote ei irronnut. Yöksi vaihtuneen illan aikana Mari paljasti ihastuksensa.

– Olin vaikeassa tilanteessa. Elin avioliitossa, joka ei pelkästään tekohengittänyt, vaan oli saattohoitovaiheessa. Mietin kahta poikaani. En olisi millään halunnut jättää heille avioerokotia, Kim muistelee.

– Vaikka en ollut Marin suora esimies, olin kuitenkin vastuussa koko joukosta. Olisiko suhde oikein? Silti en voinut kieltää Marille ihastusta, tunne oli niin vahva.

Jaloista katosi kokonaan tunto

Kim Sainio ohjasi samaan aikaan toista tuotantoa. Hänellä oli ollut kiireen keskellä välillä ongelmia näön kanssa, mutta hän ei osannut olla siitä huolissaan.

Eräänä aamuna Kimin jaloista oli kadonnut kokonaan tunto. Mari katsoi sivusta, kun muutamat työryhmästä painelivat Kimin selkää. Tuottaja passitti Kimin lääkäriin.

Diagnoosi tuli vuorokaudessa. Kimillä oli MS-tauti. Arvaamaton tauti, joka voisi viedä nopeasti pyörätuoliin tai pysyä vähäoireisena. Kimin tunteet menivät vuoristorataa: ensin hän oli helpottunut siitä, että tauti ei ollut vakavampi, sitten iski pelko liikuntakyvyn menettämisestä. Kaikkein suurimpana tunteena oli kuitenkin epäilys: ehkä Marin kaltainen ei haluaisi olla tällaisen diagnoosin saaneen kanssa? Tai jos haluaisi, miten hän järjestäisi eron niin, että lapsille ei jäisi traumoja?

Mari taas arveli mielessään, että sairastuttuaan Kim haluaisi jäädä sittenkin perheensä luokse.

– En voinut olla Kimiin yhteydessä, sillä perhe ja sukulaiset olivat hänen luonaan sairaalassa. Oli hyvin lähellä, että asiat olisivat menneet toisin.

Syksy oli sumuista aikaa. Kun Kim pääsi sairaalasta, hänellä oli kiire töihin. Porukan selviäminen ilman ohjaajaa huoletti. Toisaalta pelotti myös toisten suhtautuminen. Ensin piti malttaa ja opetella uudestaan, miten housut saatiinkaan jalkaan. Välillä 2- ja 6-vuotiaat pojat auttoivat siinä isäänsä.

Ajatukset olivat välillä synkkiä, elämä typistyi oikeastaan kodin ja Alepan välille.

– Hiekkalaatikolla poikien kanssa mietin, että pärjäämmekö me, jos ero tulee? Henkisesti työnsin Maria kauemmaksi, koska pelkäsin torjutuksi tulemista.

Mari oli eronnut kaksi vuotta aikaisemmin pitkästä suhteesta. Eron jälkeen hän huomasi olevansa peloissaan. Se ihmetytti, sillä hänellä oli omistusasunto, työ ryhmäliikunnan- ja tanssinopettajana ja juontotöitäkin riitti. Hän hakeutui terapiaan.

– Olin seurustellut koko ajan 15-vuotiaasta lähtien. Kun edellinen suhde oli päättynyt, seuraava oli alkanut. Minulla oli jonkinlaisia läheisriippuvuuden oireita, joita halusin ymmärtää.

Puolen vuoden terapia auttoi itsetuntemukseen, toi itseluottamustakin.

– Sen jälkeen päätin, että en enää pelkää, vaan uskallan tarttua tilaisuuksiin. Olin hyvässä paikassa itseni kanssa, kun tapasin Kimin.

Kimin laitettua viestiä diagnoosista, Mari luki taudista internetistä.

– Ei tullut mieleenkään, että MS-diagnoosi olisi vaikuttanut tunteisiini häntä kohtaan.

Kun Kim Sainio palasi sairauslomalta töihin, Mari hyppäsi spontaanisti tämän kaulaan. Vain vajaa kuukausi myöhemmin lehti paljasti salasuhteen.

– Minulle kiinnijääminen oli helpotus. Tulin kotiin ja sanoin exälle, että anteeksi kun hoidin tämän näin päin persettä, mutta olen päättänyt lähteä.

Kim pakkasi tavarat ja muutti Marin luo viiden sadan metrin päähän Käpylään. Vain kolmen viikon kuluttua diagnoosista pari asui yhdessä. BB-tuotanto piti Kimin kiireisenä, samaan aikaan Mari poti huonoa omatuntoa Kimin ex-vaimon puolesta.

– Vaikka olin onneni kukkuloilla, mietin välillä hänen tilannettaan. En olisi millään tavalla halunnut loukata häntä, Mari sanoo.

– Tiesimme molemmat, että kolmas osapuoli oli kokenut kohtuutonta mielipahaa. Mari kärsi siitä kauheasti, minä hieman eri tavalla. Tiesin olevani pelkuri, sillä olin tarvinnut jonkun ulkopuolisen instanssin paljastamaan asian, Kim sanoo.

Haave yhteisestä perheestä

Heti seuraavana vuonna pari osti yhteisen kodin ja yhteinen pankkilaina niskassa he opettelivat tuntemaan toisiaan. Riidat olivat rajuja, sillä Kimillä oli omia mörköjä erosta lähtien käsittelemättä.

– Loin pääni sisällä mustasukkaisuuskompleksin. Mikään Marin käytöksessä ei antanut siihen aihetta, mutta valitettavasti minulla on pirun hyvä mielikuvitus.

Maria epäilykset harmittivat, ja siitä seurasi riitoja.

– Meillä oli kommunikaatiossa ongelmia, jotka johtuivat siitä, että emme tunteneet vielä toisiamme tarpeeksi hyvin, eikä luottamus ollut ehtinyt syntyä, hän arvelee.

Kim uskoo, että hänelle iski menettämisen pelko. Lasten kanssa asiat lähtivät sen sijaan etenemään luontevasti.

– Olin aina haaveillut perheestä. Minusta tuntui heti, että Kimin lapset ovat minun oman perheeni alku.

Alkuun pojat tulivat joka toinen viikonloppu Marin asunnolle. Yhteisen kodin hankkimisen jälkeen pojat alkoivat olla siellä viikon kerrallaan.

– Sinä teit meistä heti sinun näköisesi perheen ainakin opettamalla tapoja, Kim sanoo.

Ensimmäinen vuosi kasvatti luottamusta ja riidat vähenivät. Tuntui luontevalle yrittää yhteistä lasta.

Vuonna 2008 syntyi parin esikoispoika, pikkuveli 15 kuukautta myöhemmin. Uusperhettä Mari ei kokenut raskaana. Päinvastoin he halusivat kasvattaa poikanelikon täysveljinä.

”Ystävyyden syntyminen vei aikaa hankalan alun jälkeen.”

Suhde isompien poikien äitiin muuttui sekin vähitellen. Aivan aluksi hän ei halunnut nähdä Maria ollenkaan. Lasten vaihtojen aikaan Mari pysyi hienotunteisesti poissa tieltä. Jossain kohtaa naiset alkoivat vaihtaa muutaman sanan ja vuosien jälkeen syntyi ystävyys. Sen jälkeen ex-vaimo on viettänyt joulut Marin ja Kimin luona.

– Ystävyyden syntyminen vei aikaa hankalan alun jälkeen. Mutta oli tärkeää, että hän ymmärsi, että en ollut missään nimessä halunnut satuttaa häntä.

Kimiä ensin jännitti ajatus yhteisistä jouluista, mutta näkee niiden arvon.

– Kaikki ovat halunneet toimia ainoas­taan lasten hyvinvoinnin mukaan, se kiteytyy jouluna, kun katsoo tätä meidän komboa.

Salaisuus julki suorassa radiolähetyksessä

Kim Sainio ei ole halunnut antaa MS-taudille vuosien aikana liikaa painoarvoa. Jalat palautuivat vielä juoksukuntoon, mutta luistelusta hänen piti luopua.

– Nykyään joudun jo miettimään tarkemmin liikkeitäni, ihan kävelyäkin. Olen kaksi kertaa kaatunut naamalleni, kun olen mennyt huolettomammin. Siitä ensimmäinen seuraus oli häpeä, että eihän kukaan vain nähnyt.

Vaikka Kimin työpaikalla ja perhepiirissä tiedettiin sairaudesta, hän piti sen muuten salassa viisitoista vuotta. Hän käytti moottoripyöräonnettomuutta tekosyynä jalkojen satunnaisiin tasapaino-ongelmiin. Lopulta hän kyllästyi ja kertoi asiasta.

– Sinä aamuna tulin radioon töihin ja yksi kollega kysyi, olenko jurrissa. Silloin laitoin Marille viestiä, että tänään tärähtää ja kerron sairaudesta lähetyksessä. Sen ansiosta olen opetellut häpeästä eroon.

Mari näkee Kimissä yhä saman miehen, johon hän rakastui.

– Kim saa minut yhä nauramaan joka päivä. Olemme yrittäneet pitää yllä elämänfilosofiaa, että miksi murehtia asioita turhaan etukäteen. Että otetaan vastaan se, mikä tulee, Mari sanoo katsoen Kimiä, eikä voi estää kyyneleiden tuloa.

Yhä palavasti rakastuneita

Kim arvelee, että tauti on lisännyt uskallusta elää omannäköistä elämää. Kolme vuotta sitten Kim luopui työstään vastaperustetussa tuotantoyhtiössä ja palasi kaipaamaansa radiotyöhön. Radio Rockin Korporaation aamulähetyksen jälkeen hän malttaa harvoin jäädä lounaalle, vaan ajaa vaimon luo kotiin.

– Minulla on kotiin tultua Marille aina paljon asiaa. Jauhan ja humorisoin kaiken mihin kosken, varmasti ärsyttävyyteen asti.

Marin ollessa illat liikunnanohjaustöissä, Kim kuskaa poikia jäähallille. Perheen kaikki neljä poikaa ovat pelanneet HIFK:ssa kiekkoa.

Vuodet ovat hioneet terävimmät kulmat, eikä Sainioilla juuri enää riidellä.

– Pientä kinaa voi välillä tulla, mutta riitelimme varmaan alussa koko suhteen edestä, Mari miettii.

– Olemme yhä palavasti rakastuneita. Ei ole päivää, jolloin Kim ei puhuisi minulle kauniita asioita, Mari sanoo yhä silmiään pyyhkien.

Kimin sairaus ei ole perheessä tabu, vaan siitä on puhuttu myös lapsille alusta asti avoimesti.

– He ovat olleet paikalla molempina kertoina, kun olen kaatunut pahemmin, ja nähneet taudin raadollisuuden. Mutta eivät he käsittele minua mitenkään rikkinäisenä, sairaus ei vaikuta heidän perusarkeensa mitenkään.

”Meilläkin itketään, välillä joka päivä.”

Sairaudesta Kim puhuu kaiken vain Marille.

– Kävin kerran MS-vertaistukitapaamisessa, mutta se ei sopinut minulle, kun siellä kaikki vain varoittelivat toisiaan tulevasta. Tiedän, että tässä on kuitenkin vaihtoehtoja aika vähän, jos tauti etenee.

– Toki minullakin on päiviä, jolloin istun sohvalla ja mietin, että miksi mun elämä on näin paskaa, että tänään ei edes kynä pysy kädessä. Meilläkin itketään, välillä joka päivä, se puhdistaa mukavasti.

Mari painottaa, että he eivät halua ajatella tulevaisuutta pelon kautta. Hän perusti reilu vuosi sitten verkkovalmennuksen, jossa kasvojen lihasmassaa kasvattamalla saadaan menetetty ryhti takaisin. Yrityksen ulkomaille laajentamisen lisäksi Mari haaveilee, että voisi rakennuttaa perheelle talon.

– Pyrin pitämään perusrauhallisuuden ja tyyneyden yllä, Mari toteaa.

– Jos olen oikein synkällä visiolla liikenteessä, näen kodin täynnä erilaisia viritelmiä, joiden avulla minua retuutetaan. Silloin Mari muistuttaa, että ei kannata miettiä liian yksityiskohtaisesti, vaan miksataan unelma niin, että voimme toteuttaa sen yhä yhdessä, Kim sanoo.

Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 5/2022.

Lue myös: 12 vuotta sitten hakeutui illallisella elämänsä naisen viereen: ”Suhteemme on valtava voimavara”