Näyttelijä Antti Reini: ”Nautin joka sekunnista Huippujengissä”

Näyttelijä Antti Reini, 51, pyrkii ottamaan rennosti elämässä ja myös ihmissuhteissaan. Tytärtensä kanssa hän yrittää olla mahdollisimman läsnä.

Hoidan ihmissuhteitani olemalla oma itseni, hyvässä ja pahassa. Saatan viettää pitkiä aikoja itsekseni, enkä pidä mitään sosiaalista verkostoa sen kummemmin yllä. Lupaudun harvoin tulemaan sinne tai tänne, sanon mieluummin, että saatan tulla. Kavereita toki pitää jeesata aina kun mahdollista.

Tyttäreni ovat 19-, 17- ja 10-vuotiaita. Heidän kanssaan pyrin olemaan mahdollisimman läsnä: yritän kuunnella, mitä he puhuvat ja miten he maailman hahmottavat. On hienoa, mikäli lapset pysyvät vanhemmilleen avoimina ja päinvastoin. Meillä ei ole mitään vakiojuttuja, menemme tilanteen mukaan. Nuorimmainen on matkustellut mukanani silloin tällöin myös kuvauksiin. Viimeksi hän oli mukanani Liettuassa, jossa kuvattiin Saara Cantellin elokuva Tulen morsian.

Lue myös: Anu Sinisalo: ”Olen haastava kumppani”

”Olen impulsiivinen luonne”

Minulla on vielä opittavaa rahan käytössä. Olen impulsiivinen luonne, välillä raha tuntuu luisuvan käsistä. Harvoin jää mitään sukanvarteen, joten en tässä ole miljonääriksi päässyt. Viimeisin soitinhankintani on Tampereelta ostettu ukulele. Menin kauppaan katselemaan dobroa (resonaattikitara) ja tulin ukulelen kanssa ulos. Rämpytän sitä aina kun ehdin.

Viimeksi ärsyynnyin lentokentällä, kun olin matkalla kuvauksiin Ruotsiin. Yritin tsekata itseni sisään ensin puhelimella ja sitten automaatilla, eikä kumpikaan onnistunut. Yleensä en vähästä kimpaannu, mutta nyt valitin ärtymystäni selkein sanoin. Virkailija katseli minua hetken ja totesi sitten, että herra Reini, teidän lentonne on huomisaamuna.

Olen tyytyväinen siihen, että sain kirjani Neljätoistanollakuus valmiiksi. Edellinen, Parisuhdepäiväkirja, ilmestyi vuonna 2005, kirjoitin sen yhdessä Lyytisen Jukan kanssa. Aloin kirjoittaa seuraavaa kirjaa heti sen jälkeen, mutta siitä oli tulossa liian henkilökohtainen, ja laitoin sen jäihin. Se kuitenkin avasi minussa tekstien tekemisen tarpeen. Syntyi biisejä, runoja, proosaa sun muuta. Olen tyytyväinen myös siihen, että sain toukokuussa ilmestyvän ensilevyni tehtyä.

Lue myös: Oletko tietämättäsi taiteilija? 5 merkkiä arjen luovuudesta

Huippujengi oli huippukokemus

Työviikkooni kuuluu Åsa Larssonin kirjoihin perustuvan tv-sarjan ja elokuvan kuvauksia Ruotsissa. Siellä on mukava tehdä töitä, ja vuosien varrella olen saanut olla sielläkin monessa mukana. Ruotsissa tarinat ja käsikirjoitukset ovat lähtökohdiltaan pääosin todella hyviä ja hahmot inhimillisiä, pahiksetkin. Myöhemmin tällä viikolla lähden Thaimaahan tekemään toista ruotsalaista proggista.

Haluaisin matkustaa nykyistä useammin. Aion kävellä joskus Tyynenmeren rannalta Andien yli Amazonille. Haluaisin myös ylittää jonkin aavikon. Tällä hetkellä Etelä-Amerikka vetää minua ehkä eniten puoleensa.

Kun vuorikiipeilyohjelma Huippujengiä tehtiin Perussa, nautin joka sekunnista. Vuorilla mittasuhteet heittelevät upeasti ja välimatkoja on mahdoton arvioida. Koko keho oli täynnä hyvää värinää. Moni asia kiteytyi sillä matkalla. Tiesin, että olen oikealla polulla, olen matkalla – sivuteineen – kohti sitä, mikä olen.

Lue myös: Perheenäidistä vuorenvalloittajaksi – Tämän Lola Wallinkoski oppi Huippujengi-ohjelmassa

”Pyrin elämään kuin joka päivä olisi sunnuntai”

Hemmottelen itseäni pyrkimällä elämään niin kuin joka päivä olisi sunnuntai. En kanna ylimääräistä painolastia. Jos on ruuhka, olkoon ruuhka. Jos avaimet jäävät himaan, ne jäävät himaan. Pyrin ottamaan rennosti. Jo tunnissa tapahtuu niin paljon asioita, joihin en voi vaikuttaa, että niiden kannattaa vain antaa olla. Minun ei tarvitse muuttaa joka asiaa mieleisekseni.

Vapaa-ajallani olen impulsiivinen ja haluan kokeilla erilaisia juttuja. Juuri nyt olen innostunut kauko-ohjattavista RC-lennokeista, itselläni on niitä kaksi. Toinen on pieni balsarunkoinen polttomoottorikone, toinen on harjoitteluväline, jossa on sähkömoottori. Sillä on kiva törmäillä – jos se menee rikki, sen pystyy korjaamaan hammastikulla. En oikein itsekään tiedä, mikä siinä niin viehättää – ehkä siinä on kyse aivojen nollaamisesta. Ja pikkupoika sisälläni nauttii myös.

Tee myös testi: Testaa, mikä voimalause kuvaa parhaiten persoonaasi!