Pamela Tola: "Yllätyin terapian voimasta"
Julkkikset

Pamela Tola: ”Yllätyin terapian voimasta”

Näyttelijä Pamela Tola, 33, on saavuttanut monta unelmaansa. Sitä ennen hänen oli kuitenkin kohdattava sisällä velloneet ikävät tunteet.
Teksti: Elisa Hurtig Kuvat: Mirva Kakko

Näyttelijä Pamela Tola on opiskellut viime vuonna myös modernia vyöhyketerapiaa ja on viittä vaille valmis terapeutti. Se ei ollut mikään hetken mielijohde, sillä hän kiinnostui ihmisen psykofyysisyydestä jo nuorena. Ennen Teatterikorkeakoulua hän opiskeli vuoden tanssiterapiaa. 18-vuotiaana häntä kehotettiin menemään Rosen-terapiaan kohtaamaan ja käsittelemään omia tunteitaan. Hän yllättyi terapian voimasta.

– Säikähdin, mitä toisen ihmisen kosketus sai aikaan. Tuntemukset, oivallukset, ajatukset ja muistikuvat vyöryivät päälleni, eikä minulla ollut nuoresta iästäni johtuen mahdollisuutta käsitellä niitä. Se oli vähän pelottavaa, mutta jäi kuitenkin kiinnostamaan ja halusin kokeilla sitä uudelleen.

Pamela reagoi stressiin kehollaan

Terapian kautta hän tajusi, miten lukossa oli omien tunteidensa kanssa.

– Oivalsin, että jos haluan näytellä, minun on uskallettava kohdata omia tunteitani, myös niitä negatiivisia. Nuorempana ajattelin, että en ole kiinnostava kaveri, jos ryven omissa huolissani. Siksi yritin pitää hyvää ilmapiiriä hauskuttamalla muita. En osannut kertoa, jos jokin asia vaivasi tai suretti. Yritin peittää todellista minääni. Se oli uuvuttavaa ja aiheutti sen, että aloin voida yhä vain huonommin.

Hän tajusi mielen ja fyysisen hyvinvoinnin yhteyden myös siitä, miten reagoi itse stressiin vatsakivuilla ja päänsäryllä.

– En sano, että tämä on ainoa oikea hoitomuoto. Enkä halua sanoa, että voisin parantaa kaikki ihmiset vyöhyketerapiallani. Mutta jos voin antaa avun edes jollekin, se tekee minut onnelliseksi.

Opinnoista puuttuu vielä pari kurssia. Pamela ei kaavaile vyöhyketerapiasta ainakaan vielä leipätyötään mutta on huomannut, miten voi rentouttaa sillä myös omia lapsiaan. Vaikka vyöhyketerapiaa tekisi vain satunnaisesti, se olisi myös yksi keino astua syrjään valokeilasta.

– Kun istun hoidettavani kanssa alas ja hän kertoo minulle elämästään, sairauksistaan ja huolistaan, tuntuu hyvältä keskittyä täysillä johonkin toiseen. Uskon, että jo se, että ihminen pysähtyy ja on hoitopöydällä, on äärimmäisen rentouttavaa ja tuo voimavaroja. Ei siinä aina tarvitse sen ihmeellisempää.

Pamelan perhearkea ja tähtisadetta

Pamelalla on monta rautaa tulessa, mutta mitä hän haluaa eniten: näytellä, kirjoittaa vai auttaa?

– On tyhmää määrittää itsensä vain yhden asian kautta. Lapseni pelaavat yhtenä päivänä jalkapalloa, toisena päivänä piirtävät ja kolmantena päivänä tekevät kännykkäkameralla elokuvaa. Olisi hullua sanoa heille, että kamerat ja kynät pois, nyt pelataan vain jalkapalloa.

Ainakin nyt syyskuun lopulla Pamela on taas esillä elokuvatähtenä, kun Napapiirin sankarit 2 tulee teattereihin. Vanhaa suomalaista filmitähtikarismaa hehkuva Pamela ei silti pidä itseään tähtenä.

– Tähtikulttuuri on meillä Suomessa melko pientä. Olisihan se kivaa, jos olisi jotain glamourelämää, mutta kun juoksen päiväkodin ja koulun välillä, olo on kaikkea muuta kuin ylellistä. Olemmekin välillä nauraneet arkitilanteissa, että jaahas, tässäkö tämä glamour nyt on.

Vaikka tähtisade on kaukana perhearjesta, sitä mahtuu silti pieni ripaus Pamelan ja hänen miehensä Lauri Tilkasen elämään.

– Välillä on ihanaa laittautua ja lähteä juhlimaan esimerkiksi omaa tai ystävän ensi-iltaa. Ne ovat pieniä hetkiä, joiden eteen on tehty valtava määrä työtä, joten niistä on kiva nauttia.

Tänään on taas sellainen päivä. Lastenhoitaja on tulossa illaksi, ja Pamela lähtee miehensä kanssa tämän tähdittämän Kätilö-elokuvan kutsuvierasiltaan. Hän ei ole nähnyt vielä elokuvaa, ja ilta jännittää.

– Nuo tilaisuudet kohottavat hitusen arjen yläpuolelle.

Katkelma Annan kansijutusta 38/2015.

X