Paniikkihäiriöön lavalla havahtunut Erika Vikman hakeutui ennen Vain elämää -leiriä kuukaudeksi lapsuudenkotiin itkemään: ”Oli toivoton olo, että olen antanut jo kaiken”
Erika Vikman kokee, että vanhempiensa kanssa hän löytää omat juurensa.
Erika Vikman.
Erika Vikman kokee, että vanhempiensa kanssa hän löytää omat juurensa.
Erika Vikman, 29, saapui kesän alussa Vain elämää -leirille herkässä kohdassa elämäänsä. Hän vietti ennen leiriä toukokuun vanhempiensa luona maalla.
– Minun tavoitteeni on aina ollut breikata ennen 27:ää ikävuotta. Teinkin sen. Viime vuosi, ja vielä kevät meni tosi lujaa. Lopulta oli toivoton olo, että olen antanut kaiken. Tarvitsin breikin, ja menin kuukaudeksi maalle vanhempieni luo pillittämään.
Laulaja kertoo, että on aina ollut herkkä. Sitä puolta on pitänyt suitsia, kun on yksi maan nousevista poptähdistä.
– Työroolissa pitää malttaa olla kova silloin, kun on soraäänisiä huutajia somessa tai neuvojia uran varrella, joista ei ole ollut neuvojiksi. Pitää pitää pää kylmänä, mihin suuntaan haluaa mennä, kuka minä olen ja mitä minä haluan sanoa.
Taktiikka on toiminut. Keikkamäärät ja lavat ovat kasvaneet vuosi vuodelta.
Erika kertoo myös juhlineensa. Kunnes hän havahtui keväällä vauhtisokeuteen.
– Meni liian lujaa. Tein koko ajan töitä töitä ja juhlin hulluna. Siitä seurasi uupumusta.
Yksi herätys oli paniikkikohtaus, johon Erika havahtui lavalla.
– Minulle ei tullut paniikkikohtausta enää auton ratissa tai ruokakaupassa. Nyt kuristava tunne tuli lavalla ihmismassan edessä. Tuli pelko, että päättyykö ura ennen kuin se kunnolla alkoikaan. Pahinta paniikkikohtauksissa on kuitenkin pelko, että ihan kohta jotain pahaa tapahtuu.
Tärkeät turvaverkot
Erika päätti pysähtyä, pitää tauon ja mennä vanhempiensa luokse.
– Oli selvitettävä, maadoituttuva ja mietittävä tarkemmin, mikä homma. Kävin läpi syvää itsepohdiskelua.
Pelko omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista sai toimimaan.
– Aloin ottaa omasta hyvinvoinnista vastuuta. Hauskaa voi ja pitää olla, mutta olen muuttanut paljon elämäntyyliä viimeisen puolen vuoden aikana. Olen pitänyt huolta itsestäni, ettei pää tai kroppa prakaa.
Turvaverkot – sekä ammatilliset että ystävät ja perhe – ovat nousseet entistä suurempaan arvoon.
– Vanhempien kanssa ollessa löydän omat juureni. Keväällä tuntui, että löysin kotona taas se nuoren ja viattoman pikku-Erikan. On tärkeää, että on joku paikka, jossa voi välillä vajota lapsen tasolle, kun muuten pitää jaksaa olla vahva.
Kutkuttava uusi vuosikymmen
Erika arvelee, että hän on kasvanut viimeisen puolen vuoden aikana ihmisenä, muuttunutkin. Hän täyttää ensi helmikuussa kolmekymmentä.
– Miten se Frederikin Kolmekymppinen meneekään, ”takana on luja putki rilluvuosien”. Olin suunnitellutkin, että vuodet 20–30 on uraan panostamista. Rilluttelu on nyt nähty. Olen aina ajatellut, että perheasioiden aika on sitten 30–40 välillä.
Tällä Erika ei tarkoita, että olisi perustamassa heti perhettä.
– Mutta uskon, että seuraava vuosikymmen tuo kutkuttavia elämänmuutoksia. Haaveet ovat tähän asti liittyneet aina uraani. Nyt tunnen olevani hyvässä paikassa, on löytynyt hyvä tasapaino. Siinä on tilaa syvemmille ja inhimillisemmille haaveille.
13. kauden Vain elämää -leirille osallistuminen osui syvään itsepohdiskelun vaiheeseen.
– Vähän jännittikin, miten siellä menee tuon kevään jälkeen. Mutta leiri oli kuin yhdeksän päivän terapia, josta tulin ehjempänä takaisin.
Paniikkikohtauksia Erikalla ei olen leirin jälkeen lavalla ollut. Ei, vaikka lavat olivat kesällä suurempia kuin koskaan aikaisemmin.
– Pelko oli erilaista. Kun näin isot yleisöt, ihmettelin onko täällä näin paljon väkeä. Mutta yleisö ja rakkaus tekemiseen saivat pelot nyt väistymään.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous