Julkkikset

Pekka Haavisto tuntee itsensä pyöräillessään vapaaksi: ”Pyöräily kirkastaa ajatuksiani”

Kun kansanedustaja Pekka Haavisto hyppää pyöränsatulaan, hän uppoutuu ajatuksiinsa. – Fillaroin aina ensimmäisiin räntäsateisiin asti.

Teksti:
Tyyne Pennanen
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

Pekka harrastaa pyöräilyä ja metsäkävelyitä.

Kun kansanedustaja Pekka Haavisto hyppää pyöränsatulaan, hän uppoutuu ajatuksiinsa. – Fillaroin aina ensimmäisiin räntäsateisiin asti.

”Pyöräilemisessä parasta on vapaus. Kun polkaisee sen ensimmäisen polkaisun, tuntuu kuin edessä olisi rajaton tie ja voisi mennä vaikka maailman ympäri. Pyörällä liikkuessani olen oman aikani herra, ja pääsen paikkoihin, joita en muuten näkisi. Kun esimerkiksi olen työmatkalla uudessa kaupungissa, haluan vapaapäivänäni vuokrata siellä pyörän ja lähteä tutkimaan, miltä keskustan ulkopuolella näyttää.

15 vuotta sama Jopo

Sain ensimmäisen polkupyöräni 7-vuotiaana, vaaleansinisen Jopon. Harjoittelin ajamaan Helsingin Munkkivuoressa koulun pihalla. Myöhemmin käytiin kavereiden kanssa Ramliksella, hiekkakuopalla, tekemässä temppuja. Silloin ei ollut temppupyöriä, joten kikkailut tehtiin Jopoilla. Ajoin samalla Jopolla 22-vuotiaaksi asti, kunnes se varastettiin kotini ulkopuolelta.

Nuorena ajoin autojen seassa, mutta nykyisin Helsingissä on paljon pyöräteitä. Se on ollut iso muutos meille pyöräilijöille. Keskustassa on nyt turvallisempaa pyöräillä, ja esimerkiksi kevyen liikenteen väylä Baana nopeuttaa ajoa keskustasta länsisuuntaan.

Fillaroin jonkin verran arkisin, mutta eduskuntahommiin liittyy se hankaluus, että pitäisi käydä ennen töitä vielä suihkussa, ja usein on päiviä, jolloin täytyy vaihtaa puku päälle.

Olen pyöräillyt myös Lontoossa, Brysselissä, Genevessä – oikeastaan melkein kaikissa paikoissa, joissa olen asunut tai ollut työmatkoilla. Genevessä oli tosi mäkistä, siellä kunto nousi.

Ilman kypärää

Olen kaupunkipyöräilijä, ja fillaroin aina ensimmäisiin räntäsateisiin asti. Fillarini on pystyasentoinen Crescent, jossa on seitsemän vaihdetta. Kerran kokeilin kilpapyörää, mutta en tykännyt maata pukinsarvien päällä. Se rajoitti liikaa maisemaa.

Nykyisin pyöräily on sporttista. Moni tuttavani kilpavarustelee pyöriään ja vertailee keskenään runkoja, vanteita ja vaihteita, mutta se ei ole minun juttuni. En käytä edes kypärää, taidan siinä mielessä olla vähän vanhanaikainen. Lapsuudessani ja nuoruudessani ei käytetty kypäriä, enkä ole niihin oikein tottunut.

Crescentin lisäksi minulla on Bilteman vaihdepyörä ja yksi pieni taittuvarunkoinen pyörä, joka on helppo heittää vaikka auton takakonttiin pidemmillä reissuilla. Aina on pakko päästä pyörällä katsomaan paikkoja. Neljäs pyöräni on vanha oranssi Jopo, jonka ostin nostalgiasyistä Huuto.netistä. Runko on ruosteessa ja satula repsottaa, mutta aion jossain vaiheessa kunnostaa siitä nätin, sen näköisen kuin se olisi suoraan pakkauksesta otettu.

Pyörä pyörii, ajatus pyörii

Viikonloppuisin hyppään usein satulan selkään. Yksi suosikkireiteistäni on rantareitti Helsingistä Espooseen Suomenojan suuntaan. Pyörätie menee aivan rannassa. Sunnuntaipyöräilyyn sopivat Itä-Helsingissä vaikka Kivinokka, Pyysaari tai Matosaari.

Teen noin tunnin kahden lenkkejä. Uppoudun ajatuksiini. Olin sellainen jo nuorena, vaikka täytyyhän sitä vähän liikennettäkin seurata. Nuorena erään kaverin kanssa treenattiin sitä, että puolen tunnin pyörämatkan aikana piti ajatella yksi ajatusketju alusta loppuun. Edelleen pyöräily kirkastaa ajatuksiani, ja varsinkin kuulaassa syyssäässä pyöräileminen on mielettömän hienoa.

Toisin kuin kävelijä, pyöräilijä on omassa kuplassaan, yksin. Mutta pyöräilijöiden välillä on silti sellainen kanssaveljeys ja -sisaruus, pyöräilijät vähän diggailee toisiaan.

Venetsia on suosikki

Nykyisin monesta kaupungista saa helposti vuokrattua fillarin, siksi pyöräilen paljon myös lomilla. Olen pyöräillyt puolisoni Antonion kanssa Venetsiassa, joka on suosikkipyöräilykohteeni. Lidon saarelta voi vuokrata pyörän, ja meren ja laguunin välissä kulkee ihan loistavia pyöräteitä. Välillä mennään lautalla seuraavaan saareen.

Vuosien saatossa pyöräilystä on tullut minun ja Antonion yhteinen harrastus. Antonio polkee aika nopeasti, hänellä on sellainen latinorytmi. Minä taidan olla pohdiskelevampi pyöräilijä.”

Saan hyvää oloa myös näistä

Puuvene. ”Nautin 50 vuotta vanhan mahonkisen moottoriveneeni kunnostamisesta.”

Hyvän kirjan lukeminen. ”Tällä hetkellä lukulistallani on Tommi Kovasen Kuolemanlaakso.”

Spotify. ”Pidän musiikista, joka on lähellä runoutta, kuten Leonard Cohenista ja Vladimir Vysotskista.”

X