Julkkikset

Pete Parkkosen kotona majailee koiria, joita kukaan ei halunnut: ”Minun tehtäväni on selvittää, minne se sopisi”

Laulaja Pete Parkkonen muodosti jo lapsena hyvän ja turvallisen suhteen koiriin. Nykyään hän auttaa löytökoiria.

Teksti:
Hannele Tavi
Kuvat:
Pete Parkkosen Kotialbumi

Pete Parkkosen perheessä on aina ollut metsästyskoiria, mutta laulaja ei ole koskaan hankkinut itselleen metsästyskorttia.

Laulaja Pete Parkkonen muodosti jo lapsena hyvän ja turvallisen suhteen koiriin. Nykyään hän auttaa löytökoiria.

”Ihmismieli on kummallinen. En tiedä, miten muisti pelaa, mutta palaan unissani usein tähän kohtaan, Hupi-koiran eteen.

Olen kuvassa kaksivuotias. Kuva on otettu meidän kotitalomme pihalla Pihtiputaan Elämäjärvellä. Taustalla ulvoo koiramme Hupi.

Kuvasta tulee tosi nostalginen fiilis. Tykkäsin aina leikkiä koirien kanssa ja kävin rapsuttelemassa Hupia ja sen kaveria Nipsua niiden häkissä, vaikka ne olivatkin metsästyskoiria. Hupi ja Nipsu ovat ensimmäiset koirat, jotka muistan. Ne olivat tosi kilttejä. Niiden kautta sain ensikosketuksen eläimiin ja loin hyvän ja turvallisen suhteen koiriin.

En ole koskaan pelännyt koiria, vaikka on minua muutama koira puraissutkin. Mutta purijat ovat olleet pelokkaita eläimiä, joita täytyy ymmärtää. Tälläkin hetkellä meillä on kotihoitokoira, joka on pelastettu Kreikasta. Se etsii adoptiokotia ja asuu sitä odotellessaan luonamme.

Ikään katsomatta ne ovat kokeneet aika kovia.

Kotihoitajana minun tehtäväni on selvittää, millaisia piirteitä koiralla on, mitä se pelkää ja millaiseen kotiin se sopisi. Minulla menee aina hyvin koirien kanssa, mutta koirien ei välttämättä ole yhtä helppo sopeutua minuun. Ikään katsomatta ne ovat kokeneet aika kovia, joitakin on pahoinpidelty. Suurin osa niistä pelkää miehiä, ja erityisesti parrakkaat, tummat miehet ovat niistä pelottavia.

Kun koira on noin viikon verran saanut turvaa ja ruokaa, se alkaa ymmärtää suomalaista elämänkulttuuria ja tottua ääniin ja tuoksuihin. Sen turvallisuudentunne kasvaa, kun se pääsee aina ulkoilun jälkeen kotiin, saa syödä ja leikkiä leluilla. Löytökoirat viettävät meillä viikosta muutamaan kuukauteen.

Yhteen kotihoitokoiraan, Nikokseen, kiinnyin ja olen nähnytkin sitä myöhemmin. Se on kreikkalainen 50-kiloinen jättiläinen, joka on lempeä vanha sielu. Tunsin, että siinä koirassa joku toinen elää uutta elämäänsä.

Valitettavasti oma koira ei vielä sovi arkeeni, mutta jos joskus sellaisen ottaisin, niin se olisi varmaankin löytökoira. Roskikseen hylättyjä koiria on kiva auttaa.”

Pete Parkkonen, 32, on mukana Vain elämää -ohjelmassa.

X