Julkkikset

Peter Franzén asuu 10 kuukautta vuodesta poissa perheensä luota: ”Hoidan ihmissuhteitani puhelimella”

Näyttelijä Peter Franzén, 46, asuu Ranskassa näyttelijävaimonsa Irina Björklundin ja poikansa kanssa. Hän näyttelee Viikingit-televisiosarjassa, jota kuvataan Irlannissa. Työ vie Peterin usein pois perheensä luota. – En pidä matkustamista eri maiden välillä rasittavana. Se on elämäntapa, kuten näytteleminen ja kirjoittaminenkin, Peter sanoo.

Teksti:
Pirjo Kemppinen
Kuvat:
Sampo Korhonen/Otavamedia

Peter Franzénin asuu Ranskassa vaimonsa Irina Björklundin ja poikansa kanssa.

Näyttelijä Peter Franzén, 46, asuu Ranskassa näyttelijävaimonsa Irina Björklundin ja poikansa kanssa. Hän näyttelee Viikingit-televisiosarjassa, jota kuvataan Irlannissa. Työ vie Peterin usein pois perheensä luota. – En pidä matkustamista eri maiden välillä rasittavana. Se on elämäntapa, kuten näytteleminen ja kirjoittaminenkin, Peter sanoo.

Rakkain arkirutiinini on aamupala perheen eli vaimon, pojan sekä kissojen ja koirien kanssa. Siinä hetkessä tunnen kuuluvani johonkin. Aamiainen voi olla mitä tahansa terveellistä, mikä pistää elimistön liikkeelle.

Olen juuri nyt innostunut tuoreesta kirjastani Särkyneen pyörän karjatila. Se sai alkunsa tarinasta, jonka äitini joskus kertoi. Kirja kertoo ihmisistä, jotka säilyttivät itsenäisyytemme, maksoivat sotavelat ja rakensivat Suomen uudelleen. Kaikki tapahtuu yhden päivän aikana, rempseän huumorin siivittämänä vakavasta aiheesta huolimatta.

Viikingit-sarjan kuvaukset vievät Irlantiin

Työviikkoni sisällön sanelevat paljolti Viikingit-televisiosarjan kuvausaikataulut. Sarjan vuoksi olen asunut Irlannissa viimeisten kahden vuoden aikana kymmenen kuukautta vuodesta. Joskus joudun olemaan kuvauksissa parikin kuukautta yhtä päätä. Kotiin Ranskaan menen aina kun se on mahdollista. Kuvauksista vapaat päivät pyhitän ajatustyölle sekä elokuvakäsikirjoitusten ja romaanien työstämiseen. Pyrin kirjoittamaan ainakin neljä tuntia joka päivä.

Rentoudun urheilemalla. Harrastan crossfit-treenejä ja nyrkkeilyä sekä liikkumista luonnossa. Lähes jokapäiväistä rutiinia kotona on jämerä puutarhanhoito, puiden katkominen ja kantaminen. Maalaishommat ovat todellinen kuntopiiri. Kesällä oli mahtavaa lomailla Suomen saaristossa. Kemijoen rannalla ja meren äärellä syntyneelle vedellä on voimakas vetovoima. Minulle on tärkeää päästä vesille.

Eniten rahaa kuluu remonttiin

Käytän rahaa käytännöllisiin asioihin. Ostin talon Ranskasta pari vuotta sitten. Sen jälkeen eniten rahaa on kulunut sen remontointiin. En tuhlaa ylellisyyksiin.

Vapaa-ajallani käyn elokuvissa. Katson mielelläni jännitysdraamaa, mutta lähes mikä tahansa hyvin tehty tempaisee mukaansa. Elokuvan katsominen isolla kankaalla ja hyvällä äänentoistolla on minulle edelleen elämys.

Laitan ruokaa mielelläni. Toimin harvoin reseptien mukaan, sen sijaan kokeilen ja kehitän juttuja sormituntumalla. Käytän mahdollisimman puhtaita raaka-aineita. Valmistan usein kanaa tai kalaa. Kasvisruokaa haluaisin tehdä entistä useammin. Keittiössä minussa puhkeaa luomisvimma, jonka vuoksi olen nopea ruoanlaittaja.

Hoidan ihmissuhteitani puhelimen välityksellä

Hoidan ihmissuhteitani soittamalla, sähköpostein ja tekstiviestein. Yritän olla mahdollisimman aktiivinen. Perheen kanssa olen tekemisissä joka päivä puhelimen välityksellä, kun olen poissa kotoa. Suomessa ollessani kutsun ystäviä käymään ja teen heille ruokaa. Olen enemmän omassa elementissäni mökkimaisemassa kuin kaupungilla kahvilassa. Saunan lauteilla on vapauttavaa turista niitä näitä.

Katson televisiosta Netflixin ja HBO:n sarjoja. Tuoreimpina ovat mieleen jääneet Taboo, Westworld ja Mr. Robot.

Haluaisin viettää nykyistä enemmän aikaa perheeni ja sukulaisteni kanssa. He ovat tuki ja turva, ja heistä ammennan voimaa. Minulle on tärkeää tietää, mistä olen kotoisin.

Kuusi tuntia yöunta

Nukun yleensä kuutisen tuntia. Teen paljon töitä, ja minulla on jonkinlainen itsekuri. Osaan silti olla itselleni myös armollinen. Koko ajan en pysty punnertamaan. Jos puristan ruuvia liian kireälle, tunnen oloni fyysisesti rikkinäiseksi enkä saa unta.

Annan itselleni anteeksi paljonkin asioita. Monta kertaa päätän aloittaa neljän tunnin kirjoitusrupeaman aamukahdeksalta. Sitten tutkin internetissä uutisia, hairahdun katsomaan, mitä elokuvia parhaillaan esitetään, ja katson kavereiden lähettämät viestit. Kolme tuntia saattaa kulua äppästelyyn ja kahvinjuontiin. Lopulta kuitenkin jokin lukemani lause tai tapahtuma palauttaa kirjoitustyöni punaisen langan mieleeni ja kirjoitan tunnin. Silloin totean, että välillä luovuudelle on annettava aikaa.

X