Julkkikset

Pian 50 vuotta täyttävä Tuure Kilpeläinen ei haikaile menneisyyteen: ”Huomaan katsovani usein itseäni vanhempia miehiä” 

Pian pyöreitä vuosia täyttävä Tuure Kilpeläinen ei aio ostaa prätkää, mutta jotain viidenkympinvillityksiä hän on huomannut.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Om-Arkisto

Tuure Kilpeläisen uusi levy Paluu Paratiisiin ilmestyi kuukausi sitten.

Pian pyöreitä vuosia täyttävä Tuure Kilpeläinen ei aio ostaa prätkää, mutta jotain viidenkympinvillityksiä hän on huomannut.

Ehdit tehdä vain yhden keikan  Paluu paratiisiin -levysi ilmestyttyä, ja kuinkas sitten kävikään, Tuure Kilpeläinen?

Tuli pakkopysähdys, ja koko kiertue siirtyi poikkeusolojen takia ensi kevääseen. Nyt on vapaa-aikaa ja perhe on tiiviisti yhdessä, mutta hämmentävää ja vakavaa tämä on – ei paljon naurata.

Ehkä tämän jälkeen edessä on isojen muutosten aika, josta voi seurata jotain hyvääkin. Luonto korjaa itse itseään.

Missä on sinun oma paratiisisi?

Niin lähellä kuin mahdollista, ehkä jopa omassa mielessäni.

Millä mielellä suhtaudut poikkeusoloihin?

Yritän rauhoittua ja kuulostella, miten sieluni voi. Haluaisin opetella jonkin uuden taidon ja kirjoittaa jotain muutakin kuin lauluja.

Onneksi ehdimme hankkia kakkoskodin Kymenlaaksosta. Siellä meillä on iso piha ja tilaa olla eristyksissä.

Miten vietät aikaa yksivuotiaan kuopuksesi kanssa?

Tyttäreni on musafriikki. Me laulamme ja tanssimme keittiössä ja sekoilemme yhdessä – vaikka niin, että minä olen tiikeri, joka ottaa hänet kiinni.

Isommat tyttäresi ovat teini-ikäisiä. Onko pikkulapsen isyys erilaista nyt kuin silloin?

Kuopukseni on tietysti aivan omanlaisensa pakkaus, mutta tilanteessa on paljon tuttua. Koko ajan tulee flashbackeja, että ai niin näinhän sitä pestiin pyllyä kraanan alla tai muuta vastaavaa.

Oletko itse pysynyt samanlaisena, Tuure Kilpeläinen?

Ehkä olen nyt tasapainoisempi kuin aiemmin, sillä työ- asiat ovat kohdallaan, eikä minun tarvitse enää koko ajan räpistellä eri suuntiin. Olen ehtinyt jo sählätä kylliksi.

Mikä on yllättänyt uusperhe-elämässä?

Olen pitänyt itseäni rauhallisena ihmisenä, mutta nyt olen huomannut, että minusta löytyy italialaista temperamenttia. Suurperheessä oppii sietämään kaaosta, sillä yllätyksiä tulee joka päivä ja asiat ovat koko ajan hujan hajan.

Täytät kesäkuussa 50, miltä se tuntuu?

Keski-ikä on tarkkailupaikka, ja huomaan katsovani usein itseäni vanhempia miehiä. En aio hankkia prätkää, mutta uuden läskibasson ostin, se on minun villitykseni.

Olen myös aloitellut eräänlaista kirjaprojektia eli pientä kirjasta, johon kirjoitan runollisia tekstejä.

Sinulla on M-juna-niminen kappale. Matkustatko usein junalla?

Laulussani M tarkoittaa menneisyyttä, joka ei saa estää elämästä tätä hetkeä. Menneisyyteen ei pidä takertua, sillä M-junaa ei enää ole.

Milloin olit viimeksi onnellinen, Tuure Kilpeläinen?

Onnellisuus on pieniä ohikiitäviä hetkiä, ja niitä on aika usein. Eilen haravoin pihamaalla lehtiä tulevan kevään tieltä, ja yhtäkkiä aurinko alkoi paistaa. Se valaisi myös mieleni.

Lue myös: Manuela Bosco ja Tuure Kilpeläinen kertovat olevansa vahvoja, hyviä vastuksia toisilleen: ”Kumpikaan ei mene toisen edessä kyykkyyn”

X