Julkkikset

Lapsuudenperheeseensä yhä lujasti luottava Pihla Viitala: ”Kun vanhempani ovat olemassa, uskallan olla avuton”

Näyttelijä Pihla Viitalalle perhe on kaikki kaikessa. Hän teki uuden elokuvansa kahden siskonsa kanssa ja nauttii arjesta miehensä ja tyttärensä seurassa. Omien vanhempien läsnäolo merkitsee hänelle turvaa. – Joskus mietin, loppuuko lapsuus koskaan.

Teksti:
Minna Juti
Kuvat:
Mirva Kakko

– Äitiys on ollut minulle aina luontevaa, Pihla Viitala sanoo.

Näyttelijä Pihla Viitalalle perhe on kaikki kaikessa. Hän teki uuden elokuvansa kahden siskonsa kanssa ja nauttii arjesta miehensä ja tyttärensä seurassa. Omien vanhempien läsnäolo merkitsee hänelle turvaa. – Joskus mietin, loppuuko lapsuus koskaan.

Rentoutuneen oloinen näyttelijä Pihla Viitala istuu maanantaiaamuna meikattavana Annan studiolla. Häntä valmistellaan kansikuvaukseen, kun hän katsoo itseään isosta peilistä ja huokaa yhtäkkiä onnellisena:

– Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään olla kotona.

Ja sitten tulee yksityiskohtia:

– Tein eilen ensimmäisen onnistuneen lasagnen. Yleensä siitä tulee löysää, mutta tämä oli hyvää. Paljon rosmariinia, timjamia ja oreganoa, hyvä makujen kakofonia.

– Leivoimme tyttäreni kanssa myös omenapiirakkaa. Siitä tuli vähän pullanen, panimme liian vähän omenaa.

– Illalla tuijottelin kotona valaisimia. Rakastan vintage-valaisimia ja kerään niitä. On ihana vain istua ja katsella, kun ne loistavat hämärässä.

Kesällä Pihla osti vanhan veneen.

– Se on semmoinen hidas, sympaattinen put-put-paatti, johon mahtuu kuusi ihmistä nukkumaan. Kesti viikon, kun ajoimme sen Vehmaalta Helsinkiin.

Ostos oli aika spontaani, vaikka Pihla oli haaveillut veneestä kauan. Nyt sillä oli entistä tärkeämpi, melkein symbolinen merkitys.

– Viime kevät oli rankka. Tein kahden ihmisen työt. Sen jälkeen tuntui ihanalta vain lillua merellä ja antaa ajantajun kadota.

Nyt kalenterissa ei ole lainkaan töitä lokakuussa ja marraskuussa. Niiden sijaan Pihla ilmoittautui Aalto-yliopistoon valokuvauskurssille.

Lue myös: Pihla Viitala ja Alex-puoliso halailivat Linnan juhlissa teemavärissä – taustalla vihreä sukutarina: ”Luonto on tärkeintä, mitä meillä on”

Omat vanhemmat tuovat turvaa

Pihla on juuri palannut elokuvafestivaaleilta Torontosta. Siellä on esitetty Zaida Bergrothin ohjaama, ensi viikolla Suomessa elokuvateattereihin tuleva elokuva Marian paratiisi. Elokuva pohjautuu tositarinaan. Pihla esittää salaperäistä unissasaarnaajaa Maria Åkerblomia. 1920-luvulla tämä keräsi Kokkolan seudulla itselleen kristittyjä seuraajia. Kun maa alkoi poltella jopa henkirikoksista epäillyn Marian jalkojen alla, koko joukko nousi junaan ja muutti Helsingin Meilahteen Toivola-nimiseen huvilaan.

Marian paratiisin käsikirjoittaja on Pihlan isosisko Anna Viitala ja toinen tuottaja pikkusisko Kaisla Viitala. Viitalan sisarukset ovat siis yhdessä aikamoinen voimatekijä suomalaisen elokuvamaailman tasa-arvoistajina. Marian paratiisi on ensimmäinen elokuva, jossa he kaikki työskentelivät yhdessä – tai eivät kaikki. Nuorin sisaruksista, Rosa, on farmaseutti.

Lue myös Pihlan ja Pamela Tolan ystävyydestä: Samoista rooleista kilpailevat ystävykset Pamela Tola ja Pihla Viitala: ”Ystävyys punnitaan siinä, pystyykö toinen myötäelämään ja iloitsemaan kanssasi”

Sivulauseissaan Pihla mainitsee usein omat vanhempansa sekä neljä vuotta sitten kuolleen mummansa, jonka ikävää hän oli aamulla itkenyt ihan vain muistellessaan mumman tarjoamia herkullisia aamiaisia, Riihitien pappansa, jonka ominaistuoksun hän tunsi avatessaan papalta perityn vanhan kirjan. Perhe on hänelle läheinen ja rakas. Hän asuu edelleen lapsuutensa maisemissa yhteisessä paritalossa siskonsa kanssa. Myös vanhempien koti on lähellä.

– Minulla on hyvä äitisuhde. Äiti on minulle kuin… maa, Pihla pitää tauon etsiessään vertausta.

– Joskus mietin, että loppuuko lapsuus koskaan. Ainakin niin kauan kuin omat vanhemmat ovat elossa, lapsuus on jatkuvasti läsnä. En käyttäydy vanhempieni seurassa kuin lapsi, mutta kun he ovat olemassa, uskallan olla avuton. En koskaan tunne itseäni täysin turvattomaksi.

– On valtava etuoikeus, että vanhemmat ovat elossa. Ymmärrän sen joka kerta, kun olen ollut heistä pitkään erossa.

Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta 39/2019, jossa Pihla Viitala kertoo muun muassa äitiydestään, vallanhimosta, ahdistavasta huomiosta ja urapelkojensa hellittämisestä. Lue lisää Annan numerosta 39/2019 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!

X