Julkkikset

Pippa ja Markku Laukka 20 vuoden parisuhteestaan: ”Luottamus on kasvanut vuosien varrella”

Pippa ja Markku Laukan 20-vuotisen suhteen salaisuus on voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Ruuhkavuosina pari ei välttynyt kriiseiltä, mutta samalla hioutuivat molempien särmät.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Liisa Valonen

– Arvostan Markkua edelleen valtavasti, Pippa Laukka sanoo.

Pippa ja Markku Laukan 20-vuotisen suhteen salaisuus on voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Ruuhkavuosina pari ei välttynyt kriiseiltä, mutta samalla hioutuivat molempien särmät.

Markku Laukka: ”Päämme kolisivat yhteen, kun haimme toimintamalleja”

”Talvella 2001 lähdin yhtenä kavereideni kanssa Tiger-yökerhoon. Tanssilattialla silmäni osuivat vaaleaan neitokaiseen. Hakeuduimme toistemme luokse ja ryhdyimme juttelemaan. Siitä hetkestä alkoi yhteinen elämämme.

Menimme naimisiin vuonna 2003, ja tyttäremme Tuuli syntyi seuraavana vuonna. Perheemme täydentyi kolmannella tyttärellä, kun Aava syntyi vuonna 2007.

Luottamus on kasvanut ja jalostunut välillämme vuosien varrella. Tietty määrä riitoja pitää käydä läpi, jotta voi tietää aidosti, mitä niistä seuraa.

Suurimmat kipupisteemme ovat liittyneet lasten kasvatukseen ja ruuhkavuosiin. Tavatessamme Pippa kantoi vastuun esikoistyttärensä Iinan kasvatuksesta, enkä puuttunut siihen. Kun saimme yhteiset lapset, minullakin oli sanottavaa.

Päämme kolisivat yhteen, kun haimme toimintamalleja. Piti pohtia uudelleen, kuka tekee päätökset ja millä tavalla ja kumpi kantaa vastuun mistäkin asiasta.

En silti näe huonona asiana, että olemme hakeneet yhteistä toimintamallia pitkään ja ajattelemme yhä joistakin asioista eri tavalla. Tuskin kenelläkään on kahta samanlaista vanhempaa, jotka olisivat kaikesta samaa mieltä.”

Pippa: ”Kuin sydämeni olisi kävellyt toisen luokse”

”Aloin uskoa rakkauteen ensisilmäyksellä sinä iltana, kun tapasin Markun. Jäin kiinni hänen silmiinsä. Totta kai huomasin hänen olevan myös pitkä ja komea, salskea nuori mies. Mutta jokin hänessä veti puoleensa – tuntui kuin olisin tullut kotiin. Ihan kuin sydämeni olisi kävellyt toisen luokse.

Olemme Markun kanssa kasvaneet erilaisissa perheissä. Markun perheessä on aina ratkottu riitoja tasaisemmin, minun perheessäni on räiskytty ja sanoitettu tunteita ääneen. Minulle luottamus on sitä, että uskaltaa riidellä ja tietää, ettei siitä seuraa katastrofia. Tätä kokeilimme aika monta kertaa, kun lapset olivat pieniä.

Ruuhkavuodet olivat raskaat. Tein paljon töitä, äitini sairastui rintasyöpään ja menehtyi. Markulle jäi paljon vastuuta myös kodista, ja meidän piti luoda yhteisiä pelisääntöjä lastenkasvatuksessa.

Kävin useamman vuoden terapiassa käsittelemässä paitsi syömishäiriötäni myös äitini kuolemaa. Terapeutista tuli hetkellisesti läheisin suhteeni, ja Markku jäi ikään kuin kolmanneksi pyöräksi. Minulla ei ollut tarvetta jakaa hänelle asioita, koska olin käsitellyt niitä terapeutin kanssa.

Jossain vaiheessa havahduimme molemmat siihen, että minun piti opetella ottamaan hänet taas tiiviimmin osaksi omia ajatuksiani. Avoimilla keskusteluilla ja tunteiden avaamisella pääsimme takaisin lähemmäs toisiamme.

”Jos tekisin vastoin toisen tahtoa, pettäisin meitä enkä vain häntä.”

Nyt osaamme katsoa riitaisampia elämänvaiheita jo etäämmältä. Haasteemme on ollut ajatusmallien erilaisuus – ei se, että jommankumman tapa olisi oikea tai väärä.

Olemme aina voineet luottaa toisiimme, eikä se ole liiaksi järkkynyt. Se on poikinut avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja toisen arvostusta. Jos tekisin vastoin toisen tahtoa, pettäisin meitä enkä vain häntä.”

Luit juuri lyhennelmän Annan 24/2021 kansihaastattelusta, jonka on kirjoittanut Anneli Juutilainen. Haastattelussa Pippa ja Markku Laukka kertovat, kuinka heidän parisuhteensa alkoi, millainen kriisi Pipan syömishäiriö sille oli ja kuinka he nykyään hoitavat parisuhdettaan. Mitä asioita he arvostavat toisissaan, mitkä asiat heitä yhdistävät? Entä mitä he ajattelevat yhteisestä tulevaisuudestaan? Lue koko haastattelu numerosta 24/2021 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä! 

X