Pipsa Hurmerinta: ”Minulla on ensimmäistä kertaa suhde, jonka tiedän kestävän”

Vanhempiensa eron kokenut Pipsa Hurmerinta, 39, ajatteli aikaisemmin, ettei toinen ihminen voi riittää loppuelämäksi. Nykyisen parisuhteensa hän kuitenkin uskoo kestävän. – Tiedän sen siitä, että minulla on mieheni kanssa niin turvallinen olo.

Pipsa Hurmerinnalta vie hetki laskea ikänsä. Tulos on 39.

Kokkina työskentelevälle Pipsalle ikä on nykyisin vain numeroita, samoin vyötärön ympärysmitta. Kun hän oli malli, ikä ja senttimetrit vaikuttivat suoraan pankkitilin numeroihin: mitä alhaisempi tulos mittanauhassa ja ikävuosissa, sitä lihavampi palkkio.

Pipsa sanoo, että yksi hyvä tapa tuntea itsensä nuoreksi on olla juniori työssään. Moni 39-vuotias kokki on paiskinut keittiöhommia parikymppisestä lähtien. Pipsa valmistui ammattiin yli kolmikymppisenä.

Mutta aivan kokonaan hän ei pääse ikäänsä karkuun kokkinakaan.

– Välillä minun tekisi mieli juoda vielä neljä GT:tä ja tanssia aamuneljään, mutta sen jälkeen olisin kolme päivää romuna. Krapulassa huomaan ikäni.

”Aiemmin olin sitä mieltä, ettei toinen ihminen voi riittää koko loppuelämäksi”

”Olen ollut mieheni kanssa yhdessä seitsemän vuotta. Emme ole menossa naimisiin, sillä emme halua. Tuntuu, ettei avioliitto toisi suhteeseemme mitään uutta. Bileet voimme järjestää ilman naimisiinmenoakin.

Minulla on ollut pitkiä suhteita aiemminkin, mutta nyt minulla on ensimmäistä kertaa suhde, jonka tiedän kestävän. Tiedän sen siitä, että minulla on mieheni kanssa niin turvallinen olo. Nuorempana katselin ympärilleni jatkuvasti ja mietin, olisiko jossakin vielä säihkyvämpi tapaus. Aina tuntui olevan.

Voi olla, että vanhempieni erosta johtuen olin aiemmin sitä mieltä, ettei toinen ihminen voi milloinkaan riittää koko loppuelämäksi. Sittemmin olen antanut itselleni luvan ajatella myös ruusunpunaisia ja romanttisia ajatuksia. Vanhempieni erosta opin senkin, että nainen voi olla itsenäinen: en tarvitse miestä siihen, että menen urallani eteenpäin tai teen jotakin.

”Kun suutun, olen todella vihainen”

Arvostan muusikkomiehessäni hänen kunnianhimoaan, periksiantamattomuuttaan ja rauhallisuuttaan. Viimeksi mainittu on erityisen tärkeää silloin, kun temperamenttini läikähtää. Suutun harvoin, mutta kun suutun, olen todella vihainen. Mieheni ei lähde tunteeseen mukaan.

Aiemmissa suhteissani olen yrittänyt muuttaa toista ihmistä. Olen esimerkiksi pukenut poikaystäviäni. Yritin sitä nykyisenkin kohdalla, mutta se ei onnistunut. Miehelläni on todella tarkka tyylitaju.

Nyt, kun meillä on 3-vuotias lapsi, on maagista nähdä mies isän roolissa.”

”Parisuhteessa on hyvä säilyttää mystiikka”

”Olen aina halunnut lapsia. Ehkä haluan useamman kuin yhden. Tietenkin ikä tuo rajoitteita, mutta en ole siitä huolissani. Moni nainen saa lapsia vielä yli nelikymppisenäkin.

Asuin Pariisissa ja New Yorkissa yhteensä 11 vuotta, ja vuodet ulkomailla ovat vaikuttaneet minuun paljon. Ranskassa miehen ja naisen välillä on tietynlainen kunnioitus ja intiimiys. Siinä on hyvät ja huonot puolensa.

Mielestäni parisuhteessa on hyvä säilyttää tietynlainen mystiikka, mutta en kannata niin voimakkaita sukupuolirooleja kuin Ranskassa on. Olen tottunut kantamaan omat matkalaukkuni. Pitää myös muistaa, että siellä noin 90 prosenttia miehistä on uskottomia puolisoilleen.

Ei kiitos perhepedeille

Tiettyihin kasvatuksellisiin asioihin ranskalainen kulttuuri on vaikuttanut voimakkaasti. Perheessä tärkeintä on vanhempien parisuhde. Siellä ei todellakaan ole mitään perhepetejä.

Kun lapsemme oli pieni, minulle oli itsestään selvää, että hänellä on tiukka unikoulu ja hän nukkuu omassa huoneessaan. Hänen sänkynsä vieressä ei odotettu, että hän nukahtaa eikä huoneessa muutenkaan tassuteltu.

Ihailen ranskalaisen kulttuurin estetiikkaa, vaikka olen muuttunut leggings- ja Ugg-äidiksi. Miksi äiti ei saisi olla seksikäs? Eron huomaa myös lasten pukeutumisessa. Suomessa äidit pukeutuvat kuten lapsensa. Ranskassa lapset puetaan kuten vanhemmat.

Synnytyksestä oli neljä kuukautta, kun juonsin ohjelmaa Erilaiset äidit. Kuvaukset kestivät viikon, minkä jälkeen palasin äitiyslomalle. Ei niin pieni lapsi edes tajua, että äiti on poissa.

Äitiydessä yllättävintä olivat vahvat tunteet. Aiemmin en ollut ollut vastuussa juuri mistään, ja yhtäkkiä huomasin miettiväni päivät pitkät, mitä jos lapseni jää auton alle. Olen aina pitänyt itseäni järkevänä tyyppinä, joten aluksi noin vahvat huolestuneisuuden tunteet järkyttivät.

Juttu on katkelma Annan nro 13/2017 kansijutusta.

Lue myös:

Paluu alttarille -juontaja Pipsa Hurmerinta: ”Pikkulapsiarki tuntuu olevan myrkkyä parisuhteelle”

Juontaja, kokki & ex-huippumalli Pipsa Hurmerinta: ”Suurimman ulkonäkökriisini koin raskaana”