Julkkikset

Piritta Hagman suurten päätösten äärellä: ”Erossa olo lapsista oli raastavampaa kuin luulin”

Piritta Hagmanilla oli vaikea vuosi. Kahdessa kaupungissa asuminen ei toiminut siten kuin Piritta etukäteen uskoi, mutta hän on tottunut luottamaan vaistoonsa ja tekemään asiat omalla tavallaan. – En koskaan vertaile itseäni muihin.

Teksti:
Anneli Juutilainen
Kuvat:
Om-Arkisto

Piritta Hagmanin mukaan perheen kaikille osapuolille on tullut selväksi, että elämä ei voi jatkua näin.

Piritta Hagmanilla oli vaikea vuosi. Kahdessa kaupungissa asuminen ei toiminut siten kuin Piritta etukäteen uskoi, mutta hän on tottunut luottamaan vaistoonsa ja tekemään asiat omalla tavallaan. – En koskaan vertaile itseäni muihin.

Papukaija on saatava. Neitokakadu. Piritta Hagmanin 7-vuotias tytär Eliana on jo jonkin aikaa lähetellyt äidilleen erilaisia tietoiskuja papukaijan hoitoon liittyen, kuviakin tulee Whatsappilla päivittäin useita. Ja nettitestejä, jotka kertovat, minkälainen lintu Piritan luonteelle parhaiten sopisi.

”Lintuuuuu, papukaijaaaa”, tyttö kirjoittaa aneleviin viesteihin.

– Tässä kohdassa olen joutunut vetämään rajan vastaan. Perheessämme on kolme lasta, me eronneet vanhemmat, yksi supervilli ja toinen pidätysvaikeuksista kärsivä koira, matkapahoinvoiva kissa sekä yhteinen koti Helsingin Lauttasaaressa ja remontissa koko syksyn ollut talo Porissa. Tähän kaaokseen ei enää tule papukaijaa, Piritta nauraa.

Kesän lopussa Piritta ja Eliana muuttivat Pirittan vanhaan kotikaupunkiin lähelle turvaverkkoa: Piritan vanhempia, sukulaisia ja lapsuudenystäviä. Entinen puoliso Niklas Hagman ja parin kaksi vanhinta lasta, Lila, 10, ja Lukas, 12, jäivät Helsinkiin. Ratkaisu oli käytännöllinen: Lukas halusi käydä ala-asteen viimeisen luokan loppuun tutussa koulussa, Lila puolestaan tanssia kauan ja hartaasti odottamansa nelosluokan itsenäisyyspäivän tanssit. Vanhemmat päättivät, että Eliana aloittaisi ensimmäisen luokan Porissa, jonne Piritta oli päättänyt muuttaa. Niinpä perhe jakaantui. Arkipäivät oltiin erossa, ja viikonlopuiksi Piritta ja Eliana palasivat Helsinkiin.

Teoriassa järjestely tuntui näppärältä. Mutta käytäntö oli jotain ihan muuta.

Raastava ikävä

Piritan ostamasta omakotitalosta löytyi lukuisia yllätyksiä. Pieni pintaremppa paisui massiiviseksi, yli kaksi kuukautta kestäneeksi remontiksi, jonka pitäisi valmistua jouluksi. Niinpä Piritta ja Eliana asuivat vuorotellen Piritan äidin luona tai Airbnb-asunnossa Porin keskustassa. Uuden elämän aloittaminen Porissa ei vastannut niitä mielikuvia, joita Piritta oli vielä kesällä mieleensä maalaillut.

– Syksyllä kuljin kolme kuukautta kassieni kanssa eri paikkoihin. Minulla ei ole mitään käsitystä, missä suurin osa vaatteistani on, joten olen pitänyt kolmea asukokonaisuutta ja huomannut pärjääväni hyvin vähällä.

Muutos oli raskas, koska Piritta ikävöi vanhempia lapsiaan suuresti. Automatkoilla hän itki ratin takana ja jätti siksi usein ripsivärinkin laittamatta. Ja kun päivän kiireet helpottivat, Piritan silmäkulmat kostuivat. Kaipuu oli pahin iltaisin. Puhelimet pärisivät molempiin suuntiin.

– Tietysti tiesin lähtiessäni, että ikävä olisi kova. Mutta en ollut varautunut siihen, että se olisi niin raastava.

Onneksi ex-puoliso Niklas ymmärsi tilanteen. Kun Piritan ja vanhempien lasten välinen ikävä yltyi, Niklas ajoi Poriin Elianan luokse ja asui välillä ex-anoppinsa nurkissa tytön kanssa. Silloin Piritta pystyi tulemaan muutamaksi päiväksi Helsinkiin vanhempien lasten luokse. Kotiin, joka on yhä pariskunnan yhteinen.

– Nostan hattua Niklakselle siitä, miten paljon hän on joustanut. Olemme aina olleet tosi hyvä tiimi, ja toivon, että olemme sitä aina.

Kuopuksen kanssa eläminen kahdestaan on kuitenkin ollut myös ihanaa. Eliana on nauttinut saadessaan äitinsä jakamattoman huomion arjessa.

– Niin ihanaa kuin kahdenkeskinen aikamme olikin, sisarusten täytyy saada olla yhdessä – vaikka he tappelevat välillä kuin pienet villieläimet. Sisarusten välinen side on syvä, ja sitä täytyy vaalia.

Perheen kaikille osapuolille on tullut selväksi, että elämä ei voi jatkua näin. Mutta mitä seuraavaksi tapahtuu, sitä Hagmanit eivät tiedä vielä itsekään.

– Tulevaisuutemme on vielä ilmassa. Tarkoitus on tehdä päätöksiä yhdessä perheenä joulun pyhien aikaan. Se on varmaa, että joulun jälkeen pysymme kaikki samassa kaupungissa. Mutta miten ja missä, ne ovat vielä avoimia kysymyksiä.

On mahdollista, että Niklas ja vanhemmat lapset muuttavat Poriin. Tai sitten Piritta ja Eliana palaavat takaisin Helsinkiin.

– Nyt mietimme, kumpaan kaupunkiin pääkoti perustetaan.

– Minulle ja Niklakselle on alusta asti ollut todella tärkeää, että lasten molemmat vanhemmat ovat läsnä arjessa eikä kummankaan tarvitse olla etävanhempi, Piritta Hagman sanoo.
– Minulle ja Niklakselle on alusta asti ollut todella tärkeää, että lasten molemmat vanhemmat ovat läsnä arjessa eikä kummankaan tarvitse olla etävanhempi, Piritta Hagman sanoo.

”Se on meidän välisemme asia”

Piritan ja Niklaksen avioerosta tuli virallinen vuosi sitten joulukuussa. Kaksitoista vuotta kestänyt liitto päättyi kuitenkin jo edellisenä keväänä. Aikaa erillisten elämien rakentamiselle olisi siis piisannut.

– Minulle ja Niklakselle on alusta asti ollut todella tärkeää, että lasten molemmat vanhemmat ovat läsnä arjessa eikä kummankaan tarvitse olla etävanhempi.

Mutta toki eronneen parin puuhat ovat aiheuttaneet kummastusta, lähipiirissäkin. Piritta ilmestyy kimpsujensa kanssa Helsinkiin tiuhaan tahtiin.

– Välillä ystävät nauravat erikoiselle systeemillemme, eikä moni tunnu ymmärtävän, mitä elämässämme tapahtuu. Silti kukaan ei ole tullut sanomaan mitään pahaa, vaikka varmasti moni pitääkin meitä outoina.

Paljon on kyselty sitä, miksi pari edes erosi.

– En yleensä vastaa niihin uteluihin mitään. Se on meidän välisemme asia.

Kaikkien opaskirjojen vastaisesti

Piritta on aina elänyt elämäänsä rohkeasti omalla tavallaan.

– En murehdi juuri koskaan sitä, mitä muut miettivät tekemisistäni.

Hän uskoo, että heidän tapauksessaan kaikkein parasta on ollut edetä erossa hitaasti, vaiheittain. Pari asui eronkin jälkeen pitkään yhdessä.

– Olemme toimineet ehkä kaikkien opaskirjojen vastaisesti, mutta minulla ei ole tarvetta erota tai toimia minkään tietyn mallin mukaan. Me teemme asiat juuri niin kuin meistä hyvältä tuntuu.

Piritta epäilee, että asenne kumpuaa Niklaksen NHL-uran vuoksi maailmalla vietetyistä vuosista. Perhe asui Dallasissa, Torontossa, Calgaryssa ja Irvinessä. Kesiksi tultiin aina Suomeen 12 matkalaukun kanssa.

– Maailmalla elin tietyllä tavalla omassa kuplassani. Muutimme jatkuvasti, eikä minulla ollut aikaa juurtua mihinkään tai omaksua tiettyjä toimintatapoja. Opin tekemään asiat intuitiotani seuraten.

Sama asenne kantaa yhä.

– Olen yhä edelleen mielelläni se outolintu, enkä koskaan vertaile itseäni muihin.

Vaikeiden tunteiden vuosi

Surullinen, pettynyt – ja myös vihainen. Kaikkia niitä Piritta on ollut kuluneen vuoden aikana. Surullinen erosta ja pettynyt, kun uusi järjestely ei toiminutkaan. Vihainen siitä, että läheinen ystävä petti hänen luottamuksensa ja ystävyyssuhde katkesi. Syytä Piritta ei halua avata.

– Olen aina pitänyt itseäni hyvänä ihmistuntijana, mutta vähän aikaa sitten minun oli pakko päästää irti yhdestä ystävästäni. Ymmärrän virheitä ja riitelyä, mutta en sitä, että en voinut enää luottaa. Surin ja itkin paljon, mutta nyt osaan arvostaa hyviä ihmisiä ympärilläni.

Toisaalta elämään ovat tuoneet suurta iloa vanhat ystävät Porista. Yhteiset aamukahvit, kävelyt ja lounastauot. Ja kaveriporukan perustama viinikerho, vaikka kukaan ei viineistä alun perin juuri mitään ymmärtänytkään.

– Tämän vuoden aikana olen nähnyt konkreettisesti, miten valtavan tärkeitä ovat ne ihmiset, jotka nostavat sinut ylös, kun olo on paha.

”Olen antanut heille lähes kaikkeni”

Viime aikoina Piritalle on tullut hetkiä, joina hän on kyseenalaistanut tekemänsä päätökset.

– Välillä mietin, miten lapset jaksavat kaiken tämän. Oliko tämä paras vaihtoehto? Teinkö oikean ratkaisun, kun lähdin? Toteutuuko lasteni etu? Entä minun tai Niklaksen?

Toisaalta hän uskoo, että erilaisia ratkaisuja ja järjestelyjä on kokeiltava, ennen kuin voi tietää, miten ne toimivat.

– Riittämättömyyden tunnetta en ole silti kokenut kertaakaan, koska tiedän, miten ahkera olen ja miten paljon teen perheeni hyvinvoinnin eteen. Uskallan väittää, että olen antanut heille lähes kaikkeni.

Silti Piritta vierastaa ajatusta siitä, että lasten etu olisi kaikkein tärkein.

– Jos me vanhemmat voimme hyvin, lapset voivat hyvin. Jos saamme aikuisten kesken kaiken toimimaan, myös lasten arki pysyy onnellisena ja turvallisena.

Oli pysyvä kotipaikka missä tahansa, Piritta työskentelee jatkossakin äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeuttina sekä Helsingissä että Porissa.

– Olen päässyt pitkälle oman intohimoni äärellä, koska olen uskaltanut tarttua tilaisuuksiin ja antanut mennä. En silti tiedä, mitä teen kymmenen vuoden päästä. Minulla on vielä paljon toteutumattomia haaveita.

Piritta ei silti pidä itseään rohkeana. Ennemminkin introverttinä kotihiirenä. Tyyppinä, joka seuraa juhlissa seinänvierustalta muiden puuhia.

Siksi koko suku olikin äimänä, kun fysioterapiaa opiskellut Piritta yhtäkkiä 24-vuotiaana osallistui Miss Suomi -kisoihin ja tuli valituksi ensimmäiseksi perintöprinsessaksi. Se ajanjakso on poikinut mallinhommia ja juontotöitä vielä tähän päivään asti. Välillä Piritan kalenteri onkin melkoista sillisalaattia.

– Voimani ja heikkouteni on se, että innostun helposti, rakastan sitä mitä teen, menen intohimojani kohti – ja välillä se menee överiksi, Piritta tietää.

– Jos me vanhemmat voimme hyvin, lapset voivat hyvin. Jos saamme aikuisten kesken kaiken toimimaan, myös lasten arki pysyy onnellisena ja turvallisena.
– Jos me vanhemmat voimme hyvin, lapset voivat hyvin. Jos saamme aikuisten kesken kaiken toimimaan, myös lasten arki pysyy onnellisena ja turvallisena.

Uupumuksen yllättämä

Piritta on elänyt kolme ajanjaksoa, jolloin hän on ollut masentunut. Vasta hiljattain hän oivalsi, että kyse on aina todennäköisesti ollut synnytyksenjälkeisistä masennuksista, jotka vain tulivat hieman myöhässä.

Jokaisella kerralla vaikea vaihe meni ohi muutamassa kuukaudessa. Mutta edelleen Piritta tiedostaa olevansa mestari itsensä uuvuttamisessa. Se kostautuu ruokahalun ja yöunien menettämisenä.

– En aina hahmota sitä, että kehoni väsyy. Saatan kiinnostua kahdeksasta eri asiasta, touhuta valtavalla vauhdilla ja lopulta uupua. Ja jos ihminen ei syö tai nuku, keho ei palaudu. Silloin kierre on valmis.

Hän on oppinut tunnistamaan uupumuksen merkin: syvän väsymyksen.

– Silloin karsin menojani. En ole siinä vieläkään kovin hyvä. Voi olla, että minun täytyy opiskella tätä läksyä ysikymppiseksi asti.

Muutto Poriinkin oli Piritalle osittain tapa rauhoittaa tahtia.

– Vähensin työmäärääni kesällä, enkä ole ottanut mitään uutta suurta opintokokonaisuutta suoritettavaksi ravintoterapeutiksi valmistumiseni jälkeen. Nyt opiskelen pieniä ja lyhyitä kokonaisuuksia ja nautin työstäni ja ystävistäni.

”Olemme aina perhe, vaikka erosimme”

Piritta täytti viime kesänä 40 vuotta. Se tuntuu hyvältä, suorastaan ”sairaan siistiltä”.

– Nyt vasta alan olla parhaimmillani.

Pirittaa liikuttaa ajatus, että hänen esikoisensa on viiden vuoden päästä täysi-ikäinen.

– En käsitä, mihin vuodet ovat menneet.

Sitä he ovat pohtineet yhdessä Niklaksen kanssa. Sillä vaikka pariskunnan tiet jakautuivat eri suuntiin, mikään ei koskaan muuta kaikkein tärkeintä.

– Me olemme aina perhe, vaikka erosimme. Niklas on lasteni isä ja siksi aina osa perhettäni, vaikka meillä molemmilla olisi jonakin päivänä uudet kumppanit ja uusia lapsia.

Piritan mielestä ajatus täytyy omaksua jo siinä vaiheessa, kun perheen perustaa.

– Jos jonkun kanssa haluaa lapsia, niin se täytyy piru vie ajatella niin pitkälle, että toinen on osa elämää aina. Toimeen täytyy pystyä tulemaan, vaikka olisi eri mieltä asioista. Olisi kauhea ajatus, että en yhtäkkiä haluaisi parasta ihmiselle, jonka kanssa olin niin pitkään yhdessä. Totta kai toivon hänen olevan onnellinen.

Juuri nyt Piritta kertoo kaipaavansa parisuhteen sijaan tasapainoa elämäänsä ja rauhallista arkea lasten kanssa.

– Saan edelleen jakaa Niklaksen kanssa vanhemmuuden, ja hän tuo yhä turvallisuutta elämääni. Meillä on pitkä yhteinen menneisyys ja muistot, joita ei korvaa mikään.

Tänä vuonna perhe viettää jouluaattoa Helsingissä Niklaksen suvun kanssa. Joulupäivänä koko porukka siirtyy Poriin Piritan sukulaisten luokse.

– Joulu on perhejuhla, ja minusta on ihanaa, että lapsemme saavat nauttia siitä molempien vanhempiensa kanssa yhdessä.

Entä ensi jouluna? Silloin toisella voi olla jo uusi kumppani rinnallaan.

– Kaikki on mahdollista, mutta tällä hetkellä en osaa pohtia sellaista. Juuri nyt kaikkein tärkeintä on olla yhdessä koko perheenä.

Juttu on julkaistu Annassa 51–52/2019.

X