Julkkikset

Piritta Hagmanin piti miettiä talousasiat uusiksi eron jälkeen: ”Yhtäkkiä olin yksin vastuussa elämästäni ja raha-asioistani”

Piritta Hagman on joutunut miettimään rahankäyttöään tarkemmin, kun avioliiton taloudellinen turva on vaihtunut yrittäjäelämän epävarmuuteen.

Teksti:
Riikka Heinonen
Kuvat:
Sampo Korhonen, Elina Manninen, Piritta Hagmanin Kotialbumi

Tavarapaljous ahdistaa Pirittaa, eikä hän siksi osta kotiinsa enää juuri mitään. – Olen ostanut turhan monia asioita uutena. Minun pitäisi ehdottomasti ryhtyä kierrättämään enemmän ja ostamaan esimerkiksi vaatteita käytettynä.

Piritta Hagman on joutunut miettimään rahankäyttöään tarkemmin, kun avioliiton taloudellinen turva on vaihtunut yrittäjäelämän epävarmuuteen.

Fysioterapeutti Piritta Hagman, 43, tekee ostovalintoja spontaanisti ja sydämellään. Viime kesänä hän osti hetken mielijohteesta hevosen, jonka ylläpitäminen on osoittautunut kalliiksi.

– Olin ratsastanut vasta muutaman kuukauden, kun kuulin erään hevosen tarvitsevan uuden kodin nopeasti. Eläinten hyvinvointi on lähellä sydäntäni. Laskin kyllä etukäteen hevosen ylläpitokustannuksia, mutta olen silti joutunut tekemään töitä enemmän kuin koskaan, jotta pystyisin pitämään Taneli-hevosen. En haluaisi enää luopua siitä, myöntää Iholla-sarjassa mukana oleva Piritta.

Yhtä nopeasti syntyi porilaisen omakotitalon ostopäätös kolmisen vuotta sitten. Erottuaan lastensa isästä, ex-kiekkoilija Niklas Hagmanista, Piritta päätti muuttaa lähemmäs turvaverkkoaan: vanhempiaan, sukulaisiaan ja ystäviään. Impulsiivinen ostopäätös on osoittautunut jälkikäteen huonoksi ratkaisuksi.

– Hyvin nopeasti ilmeni, ettemme voikaan muuttaa sinne. Kaksi vuotta ajoin Helsingin ja Porin väliä parikin kertaa viikossa, ja bensaan kului valtavasti rahaa. Muutettuani takaisin Helsinkiin laitoin talon myyntiin, mutta se ei ole mennyt vielä kaupaksi. Talo on sähkölämmitteinen, ja kallistunut sähkön hinta näkyi jo viime syksyn laskuissa. Nyt talo on onneksi vuokralla.

Luottamus asioiden järjestymiseen näkyy Pirittan rahankäytössä

Joko–tai-ihminen, sellaiseksi Piritta kuvailee itseään. Hän hankkii haluamansa nopeasti tai jää jahkailemaan ostosta vuosiksi.

– Olen sydämellä eläjä. Suhtaudun asioihin optimistisesti ja luotan, että kaikki järjestyy. Se näkyy rahankäytössäni. Tarjoan mielelläni lounaan ystävälleni tai samppanjapullon koko pöytäseurueelle. Minulle on huomautettu parisuhteessakin siitä, että ostan lapsille liian helposti asioita. En voi sille mitään, että olen höveli ja rakastan muiden hemmottelua. En silti haluaisi opettaa lapsilleni, että he saavat kaiken, mitä haluavat.

Taloudellinen niukkuus omassa lapsuudessa on jättänyt Pirittaan muistijäljen. Kasvettuaan yrittäjäperheessä hän päätti, ettei ryhtyisi itse koskaan yrittäjäksi. Sittemmin hän pyörsi päätöksen alettuaan pitää vastaanottoa äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeuttina.

– Olin lama-ajan lapsi, ja perheessämme elettiin välillä taloudellisesti tiukkoja aikoja. Isäni oli yrittäjä, ja hänen työnsä kautta näin yrittäjyyden taloudellisen epävarmuuden. Vanhempani joutuivat olemaan koko ajan töissä, jotta selviäisivät laskuista. Pöydässä oli aina ruokaa ja vanhempani hoitivat tilanteen niin, etteivät tiukat vaiheet näkyneet minulle kovin selvästi. Aistin silti heidän huolensa.

Aikuisena Piritta sai kokea toisen taloudellisen ääripään menestyvän jääkiekkoilijan vaimona. Hän joutui luopumaan talou­dellisesta itsenäisyydestään muutettuaan miehensä työn perässä Pohjois-Amerikkaan.

– Olin tottunut tekemään paljon töitä opiskeluajoista lähtien. Sain jopa pienen burnoutin, kun tein opintojen ohessa niin ahkerasti töitä. Lapsuudenperheessäni ei ollut esimerkkiä kotiäitiydestä. Oma äitini teki yhdessä vaiheessa jopa kahta työtä samaan aikaan.

Piritta koki kotiäidiksi ryhtymisen vaikeaksi ajatukseksi, ja toisen varassa eläminen pelotti häntä.

– Niklas teki kuitenkin alusta asti selväksi, että hän piti panostani kodin pyörittämisessä arvokkaana. Elin taloudellisesti turvattua elämää hänen rinnallaan, eikä minun tarvinnut miettiä raha-asioita. Elämämme oli hyvin erilaista kuin se, mihin olin lapsuudessani tottunut.

Avioeron jälkeen Piritta on ollut uuden äärellä taloudellisesti

Avioeron jälkeen Piritta on ollut uuden äärellä taloudellisesti. Hän elää nykyään vuoroviikkovanhempana 10-, 13- ja 15-vuotiaiden lastensa kanssa.

– Jouduin eron jälkeen miettimään talousasiani uusiksi. Olin elänyt pitkään turvattua elämää, mutta yhtäkkiä olin yksin vastuussa elämästäni ja raha-asioistani.

”En ole ajatellut töitäni tienaamisen kannalta.”

Jotta voisi selviytyä hevosen hankkimista seuranneista kuluista, hänen on nyt ruvettava suunnittelemaan rahankäyt­töään aiempaa tarkemmin.

– En ole ajatellut töitäni tienaamisen kannalta, mutta nyt minun on opeteltava hinnoittelemaan itseni paremmin. Rakastan asiakas­työtä, mutta sillä ei valitettavasti tienaa hyvin.

Koronavuodet eivät olleet pienyrittäjälle helppoja. Piritta joutui laittamaan vastaanoton kiinni ja elämään säästöjensä turvin.

– Ilman säästöjä en olisi pärjännyt, mutta nyt tuntuu pelottavalta, että ne menivät. Olen ollut arka sijoittamaan. Olen kerännyt itselleni turvarahastoa ennemmin kuin miettinyt, miten voisin kasvattaa varallisuuttani. Havahduin rahastosijoittamiseen vasta reilusti yli kolmekymppisenä ja hankin sijoitusasunnon.

Piritta toivoo, että olisi saanut kotoa sellaisen talouskasvatuksen, että olisi ymmärtänyt ryhtyä sijoittamaan aiemmin. Omille lapsilleen hän haluaa opettaa järkevän rahankäytön ja säästämisen mallia.

– Talous- ja raha-asioista pitäisi puhua lapsille ja nuorille koulussa. Oikeastaan niiden pitäisi olla oma oppiaineensa.

Juttu on julkaistu alun perin Anna-lehdessä 6/2023.

X