Julkkikset

Pirkko Saisio sanoo olleensa itsekäs äiti: ”Olen isoäitinä huolehtivaisempi kuin olin äitinä”

Kirjailija Pirkko Saisio, 68, oli aikoinaan huoleton ja itsekäs äiti. Työ meni silloin perheen edelle. Nyt hän nauttii isoäidin roolista, johon kuuluu huoltotyön lisäksi viihdytystoiminta.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Mirva Kakko/Otavamedia

Läheiset kutsuvat Pirkko Saisiota Saikuksi, mutta lapsenlapselleen Pirkko on Nonna. Puoliso Pirjo Honkasalo on Honksu.

Kirjailija Pirkko Saisio, 68, oli aikoinaan huoleton ja itsekäs äiti. Työ meni silloin perheen edelle. Nyt hän nauttii isoäidin roolista, johon kuuluu huoltotyön lisäksi viihdytystoiminta.

Pirkko Saisio, 68, on ainoa lapsi ja yhden tytön, näyttelijä Elsa Saision, äiti. Ja sillä kokemuksella nyt seitsemänvuotiaan pojan ja kaksivuotiaan tytön isoäiti.

– Suurin ero äitiyteen on siinä, että isoäitiys on tavallaan pätkätyötä. Päävastuu on oikeilla vanhemmilla, sanoo Pirkko, joka kuvaa uudessa päiväkirjamaisessa kirjassaan, Spuuki Spaidermän ja raju Nonna rohkeana tunnetun kirjailijan kasvua lämpimäksi ja hiukan hössöttäväksi isoäidiksi – Nonnaksi.

Hän oli aikoinaan paljon boheemimpi äiti kuin hänen tyttärensä on nyt. Ykkösenä taiteilijaelämässä oli työ, vasta sitten tuli perhe. Hän kuului tabujen rikkojiin: lapset saivat valvoa myöhään, eikä sääntöjen kanssa oltu turhan tarkkoja.

– Olin aika huoleton ja itsekäs äiti. Tyttäreni tottui siihen ja kasvoi itsenäiseksi; hän oli esimerkiksi innokas käymään yökylässä siellä sun täällä pienestä pitäen.

Nyt äitinä samainen tytär on huolehtiva ja paneutuva, ja esimerkiksi lasten yöpyminen muiden kuin isovanhempien luona on erityisharkintaa vaativa tapaus.

– Minä taas olen isoäitinä paljon huolehtivaisempi kuin olin äitinä, Pirkko sanoo.

Vanhemmuudesta tuli suorituslaji

Vanhemmuus on vaativaa, Pirkon mukaan jopa vaativampaa kuin kuusikymmentä tai kolmekymmentä vuotta sitten. Pätkätyön ja yksilökeskeisyyden aikana siitäkin on tullut suorituslaji.

– Tosin nuoret aikuiset ovat hämmästyttävän solidaarisia toisiaan kohtaan. Merkillisellä tavalla he pystyvät jakamaan tätä epävarmuutta, Pirkko pohtii.

Nykylapsilla on kielikylvyt, tarkat ravintosuositukset ja liuta harrastuksia.

– Lapsuudessani työläisten Kalliossa en tuntenut yhtään kaveria, joka olisi harrastanut jotain.

Myös isovanhemmuus on muuttunut. Pirkko oli lapsena paljon mummolassa. Siellä pidettiin huolta, mutta toisin kuin nykyään aikuiset tekivät omia hommiaan ja lapsi oli vain mukana.

Nyt mummous muistuttaa viihdytysjoukkojen toimintaa. Kirjan mukaan se on aktiviteetteja, tarkkaan harkittuja lahjoja, hemmottelua ja virikkeitä sekä mitä monimutkaisimpia ravintola- ja lentokenttäleikkejä ja erilaisia pelejä. Mutta myös lukemista, keskustelua ja turvallista läheisyyttä.

– Haluaisin, että minut muistettaisiin mummona, jonka kanssa oli mukavaa ja antoisaa.

Juttu on katkelma Annan 25-26/2017 jutusta. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Lue myös:

Nämä merkit paljastavat, että sinut on kasvattanut vahva nainen

7 viisautta, jotka upeat isoäitimme ovat opettaneet meille elämästä

X