Julkkikset

Pitkään sinkkuna viihtynyt kansanedustaja Ville Niinistö: ”Olen uskaltautunut jo treffeille”

Paineet työssä ja perheessä ajoivat Ville Niinistön loppuunpalamisen partaalle. Oli pakko tehdä vaikeita ratkaisuja. Perheyhteys on säilynyt tiiviinä avioeron jälkeenkin, joten Ville ei ole kiirehtinyt uuden kumppanin etsintää. Treffeille hän on sentään jo uskaltautunut.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

- Ministerikauteni alussa olin vähän tyly ja töksähtävä. Luonnehdin sitä tyypilliseksi niinistöläisyydeksi. Varsinaissuomalaisina olemme suoria ja teräviä, ja väittelyn tuoksinassa saattaa lipsahtaa ilkeäkin argumentti, Ville Niinistö sanoo.

Paineet työssä ja perheessä ajoivat Ville Niinistön loppuunpalamisen partaalle. Oli pakko tehdä vaikeita ratkaisuja. Perheyhteys on säilynyt tiiviinä avioeron jälkeenkin, joten Ville ei ole kiirehtinyt uuden kumppanin etsintää. Treffeille hän on sentään jo uskaltautunut.

Onko vallasta luopuminen vaikeaa? Sitä on moni viime aikoina kysellyt Ville Niinistöltä. Ensi kesänä hän jättää paikkansa Vihreiden puheenjohtajana.

Kuusi vuotta sitten tehtävään astui 34-vuotias perheenisä, jolla oli kiire muuttaa maailmaa. Hän oli mielestään hyvällä asialla ja runnoi eteenpäin sivuilleen vilkuilematta. Nuoruuden kaikkivoipaisuudessaan hän kuvitteli pystyvänsä mihin tahansa. Hoitamaan niin perheen, puolueen kuin maankin asiat.

Elämästä tuli pyrkimistä ja suorittamista, ja Villestä vähän tosikko varhaiskeski-ikäinen.

Viime kesänä 40 vuotta täyttänyt Ville on nyt oikeasti keski-iässä ja aika paljon rennompi. Tähän olotilaan päästäkseen hänen piti koetella omia rajojaan ja melkein astua niiden yli.

Burn outin partaalla

”Sinä kevätiltana 2012 palasin kotiin lopen uupuneena. Lapset, tuolloin 7-vuotias Elias ja 5-vuotias Linnea, tulivat innoissaan ovella vastaan. ’Isi, isi, tuu kattomaan!’ he hihkuivat ja tarttuivat käsivarsiini. Karistin heidät irti. ’Älkää koskeko minuun’, sanoin voipuneesti ja sulkeuduin makuuhuoneeseen. Siellä yksin maatessani ymmärsin, että näin ei voi jatkua.

Vuotta aiemmin minut oli valittu vihreiden puheenjohtajaksi ja ympäristöministeriksi. Se oli tällaiselle koko ikänsä luonnossa liikkuneelle unelmaduuni. Se oli myös hyvin vaativa pesti. Puolueväki odotti minulta suuria. Keräsin itselleni vastuuta ja halusin näyttää, että pystyn viemään läpi tavoitteitamme hallituksessa.

Otin kapteenin roolini hyvin vakavasti. Olin koko ajan valmiudessa reagoida ja kommentoida. Koin, että kaikki vaativat minulta jotakin.

Samaan aikaan harkitsimme vaimoni kanssa avioeroa.

Hallituksessa oli paineita leikata minulle rakkaista asioista, kehitysyhteistyöstä ja ympäristönsuojelusta. Niiden suojelemiseksi tein kaikkeni.

Jouduin päättämään satojen miljoonien eurojen käytöstä. Se ahdisti välillä niin, että minulla oli vaikeuksia päättää edes sitä, mitä tänään laitetaan ruoaksi.

Vastuu ja valta tekevät yksinäiseksi. Reagoin siihen sulkeutumalla lisää. Sydämelläni oli paljon asioita, enkä oikein osannut purkaa lastia kenellekään.

En edes tajunnut, kuinka rajalla olin. Keho ja pää kävivät lopulta niin ylikierroksilla, etten pystynyt ottamaan vastaan yhtään ylimääräistä ärsykettä. En edes lapsiltani.”

Vauhdilla vihille

”Ensimmäisen poliittisen herätykseni koin vähän toisella kymmenellä, kun aloin ihmetellä apartheidia: miten ihmisiä muka voi arvottaa ihonvärin perusteella.

Olen sukupolvea, joka vietti lapsuutensa vielä aika sulkeutuneessa Suomessa. 1990-luvulla maailma alkoi avautua. Tuli internet, sähköposti ja opiskelijavaihdot. Yliopistovuosinani asuin Lontoossa ja Jakartassa ja kiersin reppu selässä Itä-Eurooppaa ja Aasiaa.

Elin pitkiä aikoja yksin. En halunnut parisuhteeseen vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Mutta suku on aina ollut minulle rakas ja tärkeä ja tiesin haluavani jatkaa sen tarinaa.

Vuoden 2003 alussa tapasin Maria Wetterstrandin, joka toimi tuolloin Ruotsin vihreiden puheenjohtajana. Oli inspiroivaa löytää ihminen, jonka kanssa saattoi puhua politiikasta tuntikausia. Jaoimme saman aatteellisen intohimon. Hyvin nopeasti tajusin, että tässä on perin pohjin hyvä ihminen, josta tulisi oivallinen elämänkumppani.

Emme aikailleet. Menimme syksyllä kihloihin, seuraavana kesänä naimisiin, ja lokakuussa syntyi esikoisemme.

Vanha Ville palasi

”Vietimme koko perhe viime joulun Marian Tukholman-asunnossa. Hieman hymyilytti, kun tajusin, että tässä minä ikään kuin isäntänä valmistan juhlapäivällistä entisessä kodissani entisille sukulaisilleni. Mutta maailmassa on erilaisia perheitä ja meillä on tällainen.

Sinä keväänä viisi vuotta sitten päätimme yhdessä, että kriisin purkaminen aloitetaan parisuhteesta. Toukokuussa ilmoitimme avioerosta.

Minulla on maailman paras ex-vaimo. Olen iloinen, että hankin lapset juuri hänen kanssaan. Hyvät välimme perustuvat siihen, että eroa ehdittiin harkita pitkään ja se oli lopulta molemmille helpotus.

Asumme Helsingissä naapuritaloissa, ja lapset ovat luonamme vuoroviikoin. Viime vuonna olimme koko perhe safarimatkalla Tansaniassa. Marian ja minun on helppo olla yhdessä nyt, kun välillämme ei ole enää parisuhteen paineita. Toisen ärsyttäviäkin piirteitä on helppo sietää, koska ne eivät ole osa jokapäiväistä elämää.

Vaikka parisuhde päättyi, kumppanuus jäi. Muodostamme Marian ja lasten kanssa edelleen perheen. Siksi minulla ei ole ollut suurta pyrkyä uuteen parisuhteeseen.

Ministeriaikoina, heti eron jälkeen, minua tarkkailtiin aina ulkona liikkuessani. Ensimmäisen vuoden ajan vältin baareissa käymistä, koska en halunnut edistää juorujen syntymistä.

Kesällä 2013 aloin taas elää. Kävin saaristossa kalastamassa ja festareilla kavereiden kanssa ja purin heille painolastiani. Treffeillekin olen uskaltautunut. ’Vanha Ville on palannut’, moni tuttu kommentoi.”

 Tyly pehmenee

”Ministerikauteni alussa olin vähän tyly ja töksähtävä. Luonnehdin sitä tyypilliseksi niinistöläisyydeksi. Varsinaissuomalaisina olemme suoria ja teräviä, ja väittelyn tuoksinassa saattaa lipsahtaa ilkeäkin argumentti.

Olen oivaltanut, että johtaja ei voi aina käyttäytyä muita kohtaan siten kuin se itselle olisi helpointa. Hänen pitää auttaa muita tuomaan heidän parhaat puolensa esiin. Johtaminen ei ole käskynjakoa vaan vuoropuhelua.

En lähde puheenjohtajan paikalta kyllästyneenä tai politiikkaan pettyneenä. Päinvastoin, olen intoa täynnä. Haluaisin kehittää puolueiden ja kansalaisryhmien välille yhteistyötä, jolla luodaan taas uskoa tulevaisuuteen. Jokaisella pitäisi sellainen olo, että hänellä on tässä maassa tilaa ja häntä kuunnellaan.”

Ville Niinistön haastattelu on luettavissa kokonaisuudessaan Annassa 6/2017. Ilmestymispäivä on 9.2.

Lue lisää:

Tuure Kilpeläinen kipeistä parisuhdekokemuksistaan: ”Tiedän, miltä petos tuntuu”

Eron jälkeen sinkkuelämästä nauttiva Lotta Backlund: ”Nuoret miehet lähestyvät minua”

Kaksi kertaa nykyisestä vaimostaan eronnut Kimmo Vehviläinen: ”Ei tässä täydellistä suhdetta olla hakemassa”

Pitäisikö erota, jos parisuhde kyllästyttää? 9 keinoa, joilla rakkaus ja kipinä löytyvät jälleen

X