Julkkikset

Politiikan jättänyt Leena Harkimo: ”Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tyhjän päällä”

Teksti:
Anna.fi

Leena Harkimosta on tullut 52-vuotiaana ”eläkeläinen”: entinen kansanedustaja. Leena on nyt ensimmäistä kertaa elämässään tyhjän päällä, sillä uutta työtä ei vielä ole. Silti hän on rennompi ja onnellisempi kuin koskaan.

Leena Harkimo

Eduskunnan viimeinen työviikko maaliskuun puolivälissä merkitsi kansanedustaja Leena Harkimolle monta viimeistä kertaa: viimeiset valiokunnan kahvit, viimeiset puheenvuorot ja äänestykset…

Lauantaina iltapäivällä, viimeisen istunnon päätyttyä, Leena istui eduskunnan kahvilassa tuttujen pöytään. Siinä olivat muun muassa työkaverit Marjo Matikainen-Kallström ja Anne Holmlund, ja puheenaiheena oli luopuminen.

Leena ei tuntenut oloaan erityisen haikeaksi. Hänellä oli rauhallinen ja varma olo, sillä päätös oli pitkään harkittu. Ennen kotiinlähtöä Leena viipyi työpöytänsä ääressä vielä hetken, tutkaili sähköposteja ja katsoi tuttua näkymää Pikkuparlamentista Kiasmalle ja Marskin patsaalle. Sitten hän lähti kotiin Sipooseen.

Myöhemmin illalla Leena juhlisti eduskuntatyönsä päättymistä illallisella miehensä Timo Kousan ja ystäväpariskunnan kanssa. Yhdessä he nostivat maljan rohkealle päätökselle: Leena luopui omasta päätöksestään kansanedustajuudesta 52-vuotiaana, 16 vuoden rupeaman jälkeen.

Seuraavana maanantaina Leena istuu valoisassa kodissaan Sipoonrannassa ja kevätaurinko hivelee merellistä näkymää. Pöydällä on pieni pinssi, jonka Leena sai virastoavustajalta viimeisenä työpäivänään. Se on veteraani-kansanedustajan merkki. Myöhemmin luvassa on vielä uusi kulkukortti eduskuntaan, sillä ”eläkeläiset” voivat poiketa vanhalle työpaikalleen vaikka lukemaan lehtiä.

Leena ei tunne itseään eläkeläiseksi, vaikka aikookin nostaa sopeutumiskorvausta jonkin aikaa.

– Olen todellakin tyhjän päällä, ensimmäistä kertaa elämässäni. Minulla ei ole mitään sovittuna, enkä ole edes kunnanvaltuustossa. Olen tavallinen kriittinen kansalainen, hän sanoo.

Töitä hän kertoo aikovansa etsiä vasta syksyllä.

– En ajattele niinkään palkkaa, vaan haluan työtä, josta oikeasti tykkään ja josta olen innostunut. Ehkä urheilun tai nuorisotyön parissa – ehkä jotain ihan muuta, en todellakaan vielä tiedä. Uudessa elämässäni en halua tällaisia paperipinoja, hän sanoo ja viittaa ison pöydän reunalle unohtuneeseen lakiesitysnivaskaan.

Leena Harkimo

On maanantaiaamu ja Leenan kello on soinut jo 6.30, sillä kuopuksen, yläastelaisen Leon, piti ehtiä kouluun kahdeksaksi.

– Eihän minun tarvitsisi herätä näin varhain, Leena pohtii. Hän kuitenkin laittoi pojalle aamiaisen ja heltyi viemään tämän autolla kouluun, kuten usein ennenkin.

Huhtikuussa 1999 Leena oli vielä yrittäjä Hjallis Harkimon vaimo ja Jokerien toimitusjohtaja. Vaalisunnuntaina hän oli kampanjan päätteeksi seuraamassa Jokerien matsia Turussa. Hän ei enää muista, kumpi voitti, mutta kotimatkalla lätkäporukan bussissa oli mieliala tosi korkealla.

Radiosta kerrottiin vaalien ensimmäisiä tuloksia, ja melko pian joku huusi, että ”sä oot läpi”. Leenalle tuli lopulta yli 12 000 ääntä, ja kansanedustajuus oli totta.

– Olen eri nainen kuin se keltanokka, joka aloitti eduskunnassa 16 vuotta sitten, hän sanoo.

Leena ei pidä sanasta suvaitsevainen, mutta hän muotoilee, että ymmärrys on laajentunut.

– Kulmat ovat hioutuneet, ja minulla on enemmän vahvuutta ja kokemuksen tuomaa varmuutta. Olen rohkeampi ja sosiaalisempi.

Leena Harkimo

Jos Leena voisi nyt, viisikymppisen kokemuksella, neuvoa silloista tulokasta, hän kannustaisi hyväksymään sen, että kaikesta ei voi tietää kaikkea.

– Poimi itselle tärkeät asiat ja perehdy niihin. Kasvata omaa asiantuntemustasi, älä päästä sitä rapistumaan. Et voi hallita kaikkia asioita, ja on vaara, että edustaja on vähän hajulla monesta jutusta, mutta todellisuudessa hän ei ole missään erityinen, Leena sanoo.

Hän on aina ollut kiinnostunut urheilusta ja nuorisotyöstä, ja varsinkin viime vuosina hän on pyrkinyt kasvattamaan osaamistaan sillä puolella.

Leena neuvoisi aloittelijaa myös pitämään huolta jaksamisestaan ja jättämään aikaa läheisille. Muita ei voi auttaa, jos ei auta ensin itseään.

Harkimoiden kuopus Leo syntyi tammikuussa 2001, Leenan eduskuntauran ensimmäisellä kaudella. Kevään ja kesän Leena oli äitiyslomalla, mutta syksyllä hän jätti pojan hoitoon ja palasi eduskuntaan. Mieli oli ristiriitainen kuten monella pikkulapsen uraäidillä. Jos oli tunnollisesti kokouksessa, ei voinut olla kotona. Aina painoi syyllisyys joko työstä tai perheestä.

Seuraavien vaalien tienoo oli raskasta aikaa. Nuorin lapsi oli vasta parivuotias. Leon ja esikoispoika Joelin äidillä oli riittämättömyyspaineiden lisäksi muutakin pähkäiltävää.

Teksti: Sanna Wirtavuori
Kuvat: Sampo Korhonen/Otavamedia

Katkelma Annan kansijutusta 14-15/2015

X