Putous-tähti Ernest Lawson kokemastaan kiusaamisesta: ”Minut pelasti se, että olen aina ollut nopeaälyinen ja hyvä suustani”

Kiusattu ja ujo poika Oulunsalosta löysi oman juttunsa teatterista. Ernest Lawson, 30, nousi julkisuuteen Putous-ohjelmasta. Nyt hän elää unelmaansa myös kotona, missä arkea sulostuttaa esikoistytär.

Anteeksi, saako hetken häiritä? Nämä ovat sinun fanejasi, ikääntynyt rouva lähestyy terassin pöydässä chai latteaan siemailevaa Ernest Lawsonia. Kyljessä kiehnää kaksi ujostelevaa lastenlasta.

Ja toki näyttelijää saa häiritä. Ella ja Emil pääsevät yhteiskuvaan idolinsa kanssa. Eletään syyslomaviikkoa, jolloin Putouksen kymmenennen kauden alkuun on enää pari päivää.

Komediasarja pitää Ernestin kiireisenä koko syksyn. Tiistaista perjantaihin näyttelijät kirjoittavat hahmoilleen uusia sketsejä ja kuvaavat inserttejä. Lauantaina koko päivä kuluu studiolla, loppuilta suorassa lähetyksessä. Sunnuntai menee toipumiseen.

– Silloin nukun pitkään ja vietän aikaa perheen kanssa. En edes yritä keksiä muuta ohjelmaa, Ernest sanoo.

Viikon alussa hän alkaa hahmotella sketsihahmonsa uusia seikkailuja.

– On aina yhtä palkitsevaa nähdä, miten maanantaina kotona kalsarit jalassa keksimäni tarina kasvaa viikon aikana kymmenien ihmisten avustuksella sketsiksi, jolle miljoonayleisö nauraa lauantai-iltana. Se kannustaa yrittämään parhaansa.

”Olen aina ollut nopeaälyinen ja hyvä suustani”

Julkkis Ernestistä  tuli vajaat kaksi vuotta sitten, jolloin luokanopettajana työskennellyt nuorimies nähtiin Putouksessa ensimmäisen kerran. Mutta huomatuksi hän on tullut aina.

Ernestin lapsuudessa Oulunsalossa Lawsonit olivat ”se tummaihoinen perhe”. Diplomi-insinööri-isä oli tullut Togosta Eurooppaan opiskelemaan ja päätynyt Suomeen. Opettajaäiti on kotoisin Kainuusta. Lapset, Ernest ja kaksi pikkusiskoa, tottuivat siihen, että kotona kuulee togolaista heimokieltä, ranskaa, englantia ja suomea.

Pienessä suomalaisessa taajamassa Ernest erottui aina pellavapäiden joukosta. Joskus se johti nimittelyyn.

– Lapset tarttuvat siihen ulkoiseen ominaisuuteen, joka erottaa muista, ja ihonväri kelpasi syyksi pilkata. Nimittelyä pahempaa olisi kuitenkin ollut ulkopuolelle jättäminen. Minut pelasti se, että olen aina ollut nopeaälyinen ja hyvä suustani. Osasin antaa takaisin.

Turvallisuutensa puolesta Ernestin ei tarvinnut pelätä. Mutta ei se mukavalta tuntunut, kun isot kaljupäiset miehet osoittelivat merkitsevästi Suomen lippua pilottitakkinsa hihassa Ernestin kulkiessa ohi.

– Tuli fiilis, että minua ei tässä kutsuta vuoropuheluun vaan halutaan alleviivata erilaisuuttani. Vähän vanhempana ymmärsin, mitä eleen taakse kätkeytyy. Nämä tyypit eivät pidä minua samanarvoisena kuin valkoisia ystäviäni.

Kymmenisen vuotta sitten Ernest muutti pääkaupunkiseudulle ja sulautui joukkoon.

– Täällä ihmiset ovat kiinnostuneita siitä, kuka olen ja mitä osaan. Ei siitä, mistä sukuni on lähtöisin.

Ujous karisi improvisaatioteatterissa

Monelle näyttelijälle pääsy Putoukseen olisi unelmien täyttymys. Ernestistä puolestaan ei pitänyt edes tulla näyttelijää. Nuorena jo esitelmän pitäminen luokan edessä oli liki ylivoimainen ponnistus. Hän pyrki oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja haaveili muusikon ammatista, ennen kuin huomasi haluavansa opettajaksi.

Ujous karisi, kun Ernest houkuteltiin mukaan improvisaatioteatteri Kolinaan. Sieltä hänet löydettiin Putoukseen.

Toki Ernest on ylpeä saadessaan olla yksi suositun viihdeohjelman tähdistä. Hänen suurin unelmansa täyttyi kuitenkin vajaa vuosi sitten, jolloin perheeseen syntyi esikoistytär.

– Olen aina tiennyt haluavani lapsen. Näin itseni nimenomaan pienen tytön isänä.

Ernest tapasi tulevan vaimonsa opettajakoulutuksessa musikaalia tehdessä ja ihastui ensisilmäyksellä.

– Hän oli ja on edelleen paljon kauniimpi ja fiksumpi ja hauskempi nainen kuin mihin uskoin minulla koskaan olevan mahdollisuuksia.

Vaimo pyörittää nyt arkea kotona. Meneillään ovat ruuhkavuodet, mutta vauva ei ole lisännyt kiireen tuntua. Päinvastoin.

– Ennen lasta mietin työasioita vapaa-ajallakin. Nyt tytär hypnotisoi ja vie kotona kaiken huomioni. Ei tarvitse edes miettiä, että nyt unohdan työt ja keskityn lapseen. Se tapahtuu ihan luonnollisesti, kun tytär konttaa vastaan kotiovella. Ai, mitkä työt?