Radiojuontaja Harri Moisio: ”Toivon, että löytyisi vielä nainen, johon rakastuisin päätä pahkaa”

Tv:n parisuhdeohjelman kommentaattori Harri Moisio on avioeron kokenut sinkku, joka haaveilee kirkkohäistä. Hääjuhlan ohjelmakin on jo mietitty, vain morsian puuttuu.

Maantierosvon näköinen mies, joka rakastaa sisustamista ja siivoamista. Selkeästi artikuloiva radioääni, joka ei lähikontaktissa saa sanoitetuksi tunteitaan. Temptation Island -ohjelman analyysisetä, joka ruotii muiden parisuhteita, mutta ei ole saanut omiaan toimimaan. Harri Moisio on täynnä herkullisia ristiriitaisuuksia. Ja vaikuttaa silti olevan harvinaisen sinut itsensä kanssa.

Miksi Harrin kaltainen fiksu ja mukava mies elelee yksin? Tinderistä on toki löytynyt matcheja ja baarista treffiseuraa, mutta tapailu ei ole johtanut seurusteluun. Edellisestä vakavammasta suhteesta on vuosia.

Ennen kuin pureudutaan probleemaan tarkemmin, tehtäköön selväksi, että Harrilla on kaikki hyvin. Hän tykkää elämästään juuri tällaisena. Perusasiat ovat kunnossa: on vakituinen työpaikka Radio Rockin aamujuontajana, kaunis koti Temppeliaukion kirkon lähellä ja lämmin suhde parikymppiseen tyttäreen.

Suuria tunteitakin on koettu. Harri sanoo rakastuneensa kolmesti. Olisi silti oikein mukavaa, jos kohdalle osuisi vielä neljäskin rakkaus. Se, joka kestäisi lopun elämää.

Harri Moisio ei usko laastarisuhteisiin

Laastarisuhde. Muuan vastikään eronnut julkkisnainen kertoi juuri iltapäivälehdessä harkinneensa sellaista. Harri Moisiota ajatuskin puistattaa.

– Käyttää nyt toista ihmistä siihen, että toipuu edellisestä parisuhteesta! Ja kun toipuminen on riittävästi edennyt, laastari reväistään irti, hän päivittelee.

Toinen hämmästelyn aihe ovat sarjaseurustelijat, jotka vaihtavat kumppania lennossa, koska ”eivät vain osaa olla yksin”.

– Come on! Onni kannattaa opetella hakemaan muuta kautta kuin suhteista ihmisiin, joita ei oikeasti rakasta.

Harrin omassa parisuhdehistoriassa on tapahtumia vähänlaisesti. Ensi-ihastuksen hän koki 11-vuotiaana ”vanhempaan naiseen” eli vuotta ylemmällä luokalla olleeseen tyttöön. Kahden viikon kuluttua tyttö teki bänät, kirjeitse.

– Se oli tietysti katastrofaalinen asia. Podin pitkään särkynyttä sydäntäni, Harri sanoo. Nyt asia toki jo hymyilyttää.

Lukiossa Harri liehitteli näyttävästi luokkatoveriaan. Hän kävi jo tuolloin vetämässä aamulähetystä paikallisradiossa. Ennen töihin lähtöä nuorukainen tilasi kukkalähetyksen mielitiettynsä ovelle ja niihin aikoihin, kun arveli kimpun saapuneen perille, hän soitti radiossa Neumannin Naiselleni.

Tyttö ei vain lämmennyt.

1990-luvulla Harri opiskeli Turun yliopistossa taloustiedettä ja bailasi. Naisia tuli ja meni. Eräs toimintaa läheltä seurannut tuttava on kuvannut noita vuosia ”värikkäiksi”. Perheenperustaminen ei ollut edes haaveissa. Kunnes Harri 27-vuotiaana huomasi olevansa tyttövauvan isä ja 6-vuotiaan tytön isäpuoli. Häätkin vietettiin.

Uusperhe asettui lapsiystävälliselle rivitaloalueelle Turun liepeillä. Harri työskenteli Radio Auran Aaltojen ja Radio Majakan ohjelmapäällikkönä ja selosti TPS:n jääkiekko-otteluita. Elettiin peruskivaa arkea. Isä – tai pappa, kuten jälkikasvu häntä kutsui – kuskasi taaperoa päiväkotiin ja tytärpuolta urheilutreeneihin, lauantai-iltaisin tehtiin texmexruokaa ja katsottiin porukalla Idolsia.

– Sopeuduin siihen elämäntapaan yllättävän hyvin. Samaan aikaan, kun itse kannoin vaippoja ja tuttelia lähikaupasta kotiin, vanhat kaverit kävivät festareilla ja etsimässä itseään jossain Laosin viidakossa. En kaivannut sellaista enää yhtään. En tuntenut jääväni mistään paitsi.

Avioero tuli vuonna 2006. Harri muutti Helsinkiin, perhe jäi Turkuun. Hänestä tuli viikonloppuisä.

– Alku oli vaikea. Olin tottunut hälinään ja vilinään, nyt piti opetella olemaan yksin. Lasta oli tietysti hirveä ikävä. Se aika, jonka tytär vietti luonani, oli pyhitetty hänelle. Muina viikonloppuina olikin sitten sokka irti.

Laastarisuhteeseen Harri ei livennyt. Kesti kolme ja puoli vuotta ennen kuin hän rakastui uudelleen.

Kerran Harri Moisio hukutti naisen rakkauteensa – ja jäi yksin

Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta. Hokema on Harri Moision mukaan aikansa elänyt. Tunneasioissa sukupuolilla ei ole ratkaisevaa eroa, yksilöillä on. Häntä huvittaa joidenkin miesten viljelemä klisee, jonka mukaan vastakkaisen sukupuolen edustajat ovat ikuisesti salaperäisiä olentoja.

– Nainen on mysteeri vain niille miehille, jotka eivät vaivaudu ottamaan hänestä selvää.

Siihen hän on tosin syyllistynyt itsekin. Kymmenkunta vuotta sitten eteen ilmestyi nainen, jossa oli ”ihan kaikki”. Hän oli sivistynyt, älykäs, hauska. Ja mielettömän kaunis.

– Mietin, voiko tuollaista olla edes olemassa. Rakastuin ihan hullun tavalla.

Suhde kesti puolisen vuotta. Sitten nainen liukeni käsistä.

– Minähän sen mokasin. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että hukutin hänet rakkauteeni. Kyllä hänkin varmasti minusta tykkäsi, mutta tulkitsin hänen tunteensa suuremmiksi kuin ne olivat. Aloin puhua yhteen muuttamisesta kyselemättä, mitä nainen itse halusi. Sen on täytynyt olla ahdistavaa.

Harri ei ole niitä miehiä, jotka jäävät penäämään syitä eroon. Loppu mikä loppu. Naisen ehdotukset asiallisesta jälkipuinnista hän torjui.

– Käsittelen pettymykset omalla tavallani. Kävin asiaa läpi muutaman hyvän ystävän kanssa.

Heitä ovat muun muassa lapsuudenystävä Tero ja juontajapari Kim Sainio. He tietävät Harrista suunnilleen kaiken.

Kolmas rakkaus oli ns. kielletty suhde. Nainen oli naimisissa. On-off-säätöä kesti puolisentoista vuotta. Sen jälkeen seurustelurintamalla on ollut vain satunnaista sutinaa.

Lue myös: Temptation Island -sarjan ”analyysisetä” Harri Moisio antaa vinkkejä sinkuille: ”Arvostan suoraviivaista mutta kohteliasta lähestymistä”

”Toivon, että löytyisi vielä nainen”

Yksinelo käy Harrilta, se on selvä. Koti on tahraton ja tavarat järjestyksessä. Isäntä siivoaa asuntonsa itse, koska vain siten tietää varmasti, missä on puhdasta. Lukuisat pikkuruutuiset ikkunatkin hän on juuri kuurannut omin käsin.

Mancavea, miesluolaa, hän ei ole koskaan kaivannut.

– Ettäkö eläisin suhteessa, jossa minulla pitäisi olla oma kolo? Ja siellä höyläpenkki, tissikalenteri seinässä ja joku mopo rassattavana. Aivan hullunkurinen ajatus!

Tyttökalenterin sijaan Harrin kodissa pitää aina olla tuoreita leikkokukkia. Nytkin vaasiin on aseteltu nätisti kaksi valkeaa kallaa.

”En minä mikään elämäntapasinkku ole. Alitajuisesti toivon, että löytyisi vielä nainen, johon rakastuisin päätä pahkaa.”

Myös ruuanlaitto sujuu, Kokkisodan käyneeltä mieheltä. Tv-ohjelmasta voitetulla yleiskoneella Harri on leiponut muun muassa kollegansa Sami Kurosen nimikkosämpylöitä. Keittiössä on viime aikoina syntynyt myös esimerkiksi pasta-aterioita, pihviä ja salaattia, parsaa (hieman kokkareisella) hollandaisekastikkeella.

Ruokailutilan pitkän pöydän äärestä avautuvat näkymät yli Töölön kattojen. Tässä on varmaan kestitty naisvieraita kynttiläillallisilla?

– Ei vielä kertaakaan. Minulla ei juuri käy vieraita. Jos kävisi, tilaisin ruuat Woltista. Olen niin nössö, että ainakaan uutta reseptiä en uskaltaisi silloin kokeilla.

Vaikka Harri ei aktiivisesti kaipaa elämäänsä muutosta, kieltämättä joskus, esimerkiksi aterioidessa iPad ainoana seurana, tulee mieleen, että voisihan tässä olla joku toinenkin.

– En minä mikään elämäntapasinkku ole. Alitajuisesti toivon, että löytyisi vielä nainen, johon rakastuisin päätä pahkaa, hän tunnustaa.

Turn offeja ovat negatiivisuus ja nälviminen

Teininä Harrin seinällä komeili jättijuliste Samantha Foxista, ilman paitaa tietysti. Toinen ihannenainen oli Dallasin Lucy. Ei siis kaikkien rakastama Pamela, vaan se povekas pieni vaalea.

Aikuisena hän on oppinut arvostamaan naisessa muutakin kuin kurveja. Esimerkiksi älyä, sivistystä, uteliaisuutta ja ennakkoluulottomuutta. Ei ulkonäkökään merkityksetön asia ole. Harrihan on arvioinut naiskauneutta jopa Miss Suomi -finaalin tuomaristossa.

– Olen sillä tavalla esteetikko, että viehätyn kauneudesta, mutta pelkkä ulkonäkö ei kanna kovin pitkälle. Jos puheenaiheet on käyty läpi kahdessa minuutissa, viehättävyys karisee äkkiä. Huono käytös ja ilkeily tekevät kauniistakin ihmisestä ruman.

Muita ehdottomia turn offeja ovat negatiivisuus ja nälviminen. Samoin jatkuva valittaminen joutavanpäiväisyyksistä ja epäkunnioittava tyyli puhua toisille. Sen sijaan heittäytymiskykyä Harri arvostaa. Sitä, että suostuu kokeilemaan uutta.

– Ehdotin kerran eräälle naiselle, että menisimme seuraavilla treffeillä keikalle kuuntelemaan elektroswingiä. Nainen ei tiennyt, mitä se on, mutta oli varma, ettei pitäisi siitä. Seuraavia treffejä ei tullut.

Mikä on kaunein asia, jonka Harri on kuullut itsestään naisen suusta?

– Jos joku sanoo viihtyvänsä seurassani, pidän sitä arvossa. Se lause pitää sisällään paljon.

Mieto ja lauhkea

Kun Harri Moisio täytti 40, hän toimi niin kuin keski-ikää pelästynyt mies toimii: kasvatti pitkän tukan ja hankki moottoripyörän. Mutta perinteistä äijää hänestä ei ole tullut. Prätkäelokuvasta Easy Rider tutun kappaleen Born to be Wild hän omi tunnuslauseekseen muodossa Born to be Mild.

Harri on enemmän mieto ja lauhkea kuin villi. Se käy ilmi vähän kaikessa.

– Minun on tosi vaikea kertoa, mitä ajattelen ja haluan. Jos nainen kysyy, mitä tahtoisin tehdä, kiusallisen usein vastaan ”ihan sama, kaikki käy”. Jään vain odottelemaan ohjeita.

Riitelemistä Harri inhoaa, niin työssä kuin parisuhteessakin. Hän tekee kaikkensa väistääkseen sen. Temptation Island -ohjelmassa pariskunnat kiistelevät usein rajoista. Saako vierasta kumppania pussata? Saako nukkua lusikassa? Nuorena Harrillekin rajat tarkoittivat jotakin hyvin konkreettista.

– Vanhemmiten ymmärtää, ettei luottamus synny minkään excel-taulukon perusteella. Se on jotakin paljon kokonaisvaltaisempaa.

Mitä Harri ei voisi antaa kumppanilleen anteeksi?

– Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen klassinen pettäminen. Jos kumppani sekoilisi firman pikkujouluissa, en näkisi mitään tarvetta lopettaa suhdetta sen takia. Toivoisin, ettei asia koskaan edes tulisi tietooni. Tarkoituksellinen kusettaminen on pahempi asia: jos syrjähyppy tulisi ilmi ja toinen sen silti kiven kovaan kiistäisi. Valehtelua ja luottamuksen pettämistä olisi vaikea unohtaa.

On Harri itsekin kulkenut pettäjän tietä. Joskus kauan sitten, 90-luvulla. Tunnontuskiakin hän kärsi, mutta ei niin paljon, ettei olisi tilaisuuden tullen uusinut rikosta. Hän sanoo sittemmin viisastuneensa.

– Lähteäkseni parisuhteeseen minun täytyisi olla intohimoisesti rakastunut. Sellaisessa tunnetilassa pettäminen ei tule mieleenkään. Kaiken kaikkiaan empatiakyky on tähän ikään mennessä kehittynyt niin paljon, että ymmärtää, kuinka paljon sellainen käytös voi toista loukata.

Mistä sitten kiikastaa? Miksi mies on yhä yksin?

Harri sanoo muuttuneensa skeptiseksi treffailun suhteen. Hän lähestyy asiaa tilastonikkarin näkökulmasta: kuinka suuri mahdollisuus on, että yhteen osuu kaksi ihmistä, jotka pitävät toisistaan niin paljon, että halua­vat vielä seuraavillekin treffeille? Todennäköisyys on niin pieni, ettei oikein tee edes mieli kokeilla.

Myös yhteisen tekemisen löytyminen askarruttaa. Moottoripyöräilyn ohella Harrilla ei ole juuri muita harrastuksia. Hän ei käy seinäkiipeilemässä, golfaamassa tai Lapissa vaeltamassa. Hän ei suppaa eikä joogaa. Hän ei, herra nähköön, voi kuvitella itseään suunnittelemassa Kilimanjaron valloitusta.

– Minulle kiva ilta on sellainen, että haetaan Alepasta sipsipussi ja katsotaan leffa.

Pitkän yksinelon jälkeen olisi ehkä vaikeata ylipäätään sopeutua toisen läsnäoloon. Harri arvelee, että sortuisi helposti ylitulkitsemaan toisen eleitä ja ilmeitä. Onhan tuolla ihmisellä varmasti hauskaa kanssani, onhan? En kai ole muuttunut hänen silmissään tylsäksi?

– Olen oppinut varovaiseksi. Pelottaa, että jos rakastun ja edessä onkin taas pettymys. Mutta kai se riski täytyy ottaa. Pitäähän rakkaudelle antaa mahdollisuus.

Häiden suunnittelua

Epäilyksistään huolimatta Harri Moisio on optimisti. Jonakin päivänä rakkaus tulee.

Odotellessaan hän on suunnitellut tulevia häitään. Ne voisivat olla Turun saaristossa idyllisessä Aspön kirkossa, jonne pari saapuisi helikopterilla. Tai sitten kodin ikkunasta näkyvässä Temppeliaukion kirkossa, jossa seremoniaa johtaisi Helsingin entinen piispa Irja Askola.

Juhlaa vietettäisiin Kalastajatorpalla. Siellä pyörähdettäisiin Akselin ja Elinan häävalssin tahtiin, muusta musisoinnista huolehtisi työkaverin, Jussi69:n, bändi The 69 Eyes.

Harrilla olisi yllään smokki. Morsiamen puvun suhteen hänellä ei ole muita toiveita kuin että ei mielellään huntua. Se tuntuisi tekopyhältä. Hän toivoo myös, ettei kirkon portailla heitetä riisiä.

– Riisisade symboloi hedelmällisyyttä. Ja minun lapsilukuni on jo täynnä.

Juttu on julkaistu Annassa 23/2020.

Lue myös:

• Julkkikset

  Superhittien tekijä Matti Mikkolasta tuli isä 42-vuotiaana: ”Monet luovan alan ihmiset pelkäävät, että jälkikasvun myötä työtilaisuudet menevät sivu suun ja itseilmaisu unohtuu”

• Ihmissuhteet

  Kun räväkkä pilapiirtäjä Ville Ranta ja vanhoillislestadiolainen Rebekka Naatus rakastuivat, kaksi erilaista maailmaa törmäsi: "En usko, että koskaan löydämme seesteistä yhteisymmärrystä"

• Julkkikset

  Taidekeräilijä Seppo Fränti: ”Olen hankkinut tauluja samalla periaatteella kuin ystäviä”