Rakkaus mullisti Tommi Kovasen ja Jenny Rostainin elämän: ”Löysimme toisistamme levon ja turvan”

Tommi Kovanen oli toipumassa avioerosta, aivovammasta ja menetetystä jääkiekkourasta, Jenny Rostain pakeni menneiden suhteidensa traumoja. Kun kaksi elämässään kovia kokenutta aloitti yhteisen kirjaprojektin, syntyi jotain muutakin: rakkaustarina.

Jääkiekkoilija Tommi Kovasen ura päättyi rajuun taklaukseen tammikuussa 2013. Aivovamma vei pohjan työltä, ja Tommi yritti itsemurhaa. Hoitojakso mielisairaalassa auttoi niin, että elämänhalu alkoi palata.

Kun Tommi kesäkuussa 2015 muutti Helsinkiin Huvilakadulle, hän oli toipumassa paitsi vakavasta aivovammasta myös avioerosta. Kuukautta myöhemmin samaan rappuun muutti toinenkin uusi asukas, nainen. Tommi ja nainen tapasivat sattumalta portaikossa seuraavien kuukausien aikana kaksi kertaa.

Nainen oli taistelija, selviytyjä, olihan hän lopettanut kolmikymppisenä sekä juomisen että masennuslääkkeiden käytön. Naisen nimi oli Jenny Rostain. Facebookin kaveriehdotus paljasti Tommille vasta kuukausien kuluttua, kuka naapurin tuntematon nainen oikein oli.

Tommi oli jo jonkin aikaa ajatellut kirjaa, johon koottaisiin erilaisia selviytymistarinoita ja kerrottaisiin hänen omansakin – ehkä se auttaisi jotakuta toista eteenpäin kuten muiden tarinat aiemmin häntä itseään. Tommi oli lukenut jo aiemmin Jennyn kirjoittamaa blogia ja päätti kysyä, lähtisikö tämä tekemään kirjaa yhdessä hänen kanssaan.

Ensin Jenny yllättyi ja hämmentyi Tommin viestistä. Muutaman päivän viestittelyn jälkeen he sopivat tapaamisesta. Kumpaakin jännitti. Jos he aikoisivat kertoa kirjassa muiden ihmisten selviytymistarinoita, heidän pitäisi ensin kertoa toisilleen omansa.

– Kun istuimme alas ja aloimme puhua, emme lopettaneet moneen tuntiin, Jenny ja Tommi muistelevat nyt, puolitoista vuotta myöhemmin.

– Normaalisti ensitapaamisella kerrotaan itsestä mukavia asioita ja yritetään olla edukseen. Me menimme pyrstö edellä puuhun ja kerroimme toisillemme heti kaiken kauhean ja kamalan, mitä olimme kokeneet.

Oli kuin molemmissa olisi auennut jotain pitkään lukossa ollutta.

– Kun ihminen on käynyt pohjalla, suurin ja lamauttavin tunne on yhdistelmä häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa kaikkea kohtaan. Mitä kaikki muut minusta ajattelevat? Jennyssä kohtasin ihmisen, joka selvästi tiesi, mistä puhuin. Hän kuunteli minua tuomitsematta ja ymmärtäen, Tommi kertoo.

Jenny tunsi samoin. Tommille hän voisi kertoa pelkäämättä ja ilman häpeää ihan kaikesta.

Kevään mittaan Huvilakadun sisäpihalle avautuvasta parvekkeesta muodostui kahden siipirikon säännöllisesti toistu­vien keskustelujen koti. Välillä itkettiin, mutta usein myös naurettiin. Yhdessä syntyi suuria oivalluksia.

Yhteiseen kotiin

Tommilla ja Jennyllä muodostui nopeasti tavaksi jatkaa keskusteluja tekstiviesteillä. Ensitapaamisesta oli kulunut pari kuukautta, kun Tommi eräänä toukokuisena iltana tekstasi Jennylle rakastuneensa häneen.

– Muistatko mitä vastasit, Tommi kysyy ja vastaa saman tien itse: ”Isoja asioita.”

– Meillä on ollut rakastumisesta tämmöistä väittelyä, että kumpi rakastui ensin, Jenny nauraa.

– Tommiin rakastuminen oli minulle portti turvaan.

Rakkaustarina oli saanut alkunsa ajatuksesta yhteisestä kirjasta, ja kirjan Tommi ja Jenny myös tekivät. Tällä viikolla ilmestyvässä Kuolemanlaaksossa on kuitenkin vain yksi selviytymistarina ja päähenkilö, Tommi.

– Jenny teki suuren työn kanssani. Hän kaivoi kyselemällä minusta muistoja ja tunteita esiin, Tommi kertoo.

Suhde rakentui samaan aikaan kun kirjan kirjoittaminen eteni. Kun kirja oli saatu painoon, Tommi ja Jenny muuttivat uuteen, yhteiseen kotiin.

Jenny uskoo kohtaloon.

– Ei voi olla sattumaa, että satuimme muuttamaan samalle kadulle ja että meillä oli niin paljon yhteistä ja jopa yhteisiä tuttavia, joiden ansiosta Facebook yhdisti meidät, Jenny sanoo.

– Olimme molemmat rikki, mutta löysimme toisistamme levon ja turvan, Tommi sanoo.

Lue lisää Jennyn ja Tommin tarinasta Annasta 36/2017. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!