Rakkauskilot saivat Kati Tervon innostumaan ruoanlaitosta: ”Juhlistimme Jarin kanssa suhdettamme joka päivä viinereillä”

Kirjailija Kati Tervolla ja hänen puolisollaan Jari Tervolla oli yhteinen romanttinen ja herkullinen tapa, joka alkoi pitemmän päälle näkyä myös vyötäröllä.

Kun kirjailija Kati Tervo aikoinaan muutti 18-vuotiaana lapsuudenkodistaan pois, hän oli omien sanojensa mukaan nollakokki.

– En osannut keittää kuin riisiä ja popkornia, kun lähdin kotoa, Kati kertoo.

64-vuotiaana hän on innokas ruoanlaittaja, jolta on ilmestynyt juuri toinen ruoka-aiheinen kirja, Punainen Pata, jossa on hänen ruoka- ja makumuistojaan sekä suosikkireseptejään. Katin ensimmäinen Jääkaapin henki -niminen kirja ilmestyi kahdeksan vuotta sitten.

– Nuorena söin lähinnä eineksiä ja nakkikioskin roskaruokaa.

Katin kokkausinnon syntyyn tarvittiin muuan Jari Tervo ja rakastuminen.

Joka päivä viinerikahvit

Kati tutustui 80-luvun loppupuolella silloin toimittajana työskennelleeseen puolisoonsa Jariin.

– Meille kävi klassisesti, kun aloimme olla kimpassa: olimme paljon kotona ja söimme liikaa. Molemmille tuli rakkauskiloja, ja se johtui myös pekonista ja kermasta. Emme tiedostaneet ollenkaan, mikä on terveellistä.

Kun Kati työskenteli vielä kirjastonhoitajana ja Jari oli jo siirtynyt vapaaksi kirjailijaksi, heillä oli  romanttinen ja herkullinen tapa.

– Me juhlimme viinereillä joka päivä sitä, että olimme yhdessä. Kun tulin töistä kotiin, joimme yhdessä viinerikahvit.

– Yhteisellä päätöksellä annoimme itsellemme luvan herkutella ja tehdä jälkeenpäin ajateltuna tyhmiäkin valintoja.

Kokkausinto syttyi lapsen syntymän jälkeen

Katin ja Jarin poika Kalle syntyi 20 vuotta sitten, ja se oli myös kimmoke ruokavalion kohennukselle ja aikaisempaa terveellisemmälle elämälle.

– Aloin jo ennen pojan syntymää tajuta, että meidän ruokasysteemimme ei toimi.

Kati alkoi ensin valmistaa ruokaa vauvalle ja yhä enemmän myös  itselleen ja Jarille.

– Kokeilin kantapään kautta erilaisia ruokia, ja välillä meni ihan pieleen.

Onnistumisiakin tuli, painonhallinta helpottui ja ruokamaku muuttui. Kuten Kati Punainen pata -kirjassaan kertoo nykyisin hän syö hyvällä halulla esimerkiksi kalaa, jota hän karsasti nuorempana.

– Nykyisin teen ruokaa noin viitenä päivänä viikossa. Jos on kova kiire, saatan ostaa puolivalmista, mutta eineksiä en enää juuri syö. Niissä on hyviäkin vaihtoehtoja, mutta söin eineksiä niin monta vuotta, että oma mittani tuli niistä  täyteen.

– Teen hyvistä raaka-aineista rentoa kotiruokaa. Fine diningia en harrasta, mutta ruoan pitää mielestäni myös näyttää kauniilta.