Räppäri Paleface ei harmittele menneisyyden kipeitä kokemuksia: ”Sairaus opetti luopumaan ennakkoluuloista”

Sairastuminen ja koulukiusaaminen auttoivat suvaitsevaisuuden puolesta räppäävää Palefacea, 39, katsomaan jo nuorena elämää monesta eri näkökulmasta.

Halvaannuin ala-asteella väliaikaisesti ja jouduin pyörätuoliin. Kokemus opetti minulle kerralla sen, että kaikilla ei ole elämässä samanlaisia lähtökohtia, Karri Miettinen eli rap-artisti Paleface sanoo hörppiessään vihermehua lempikahvilassaan Cargossa Ruoholahdessa Helsingissä.

Paleface sairastui 12-vuotiaana Guillain-Barrén oireyhtymään. Kyseessä on ääreishermostoa vaurioittava autoimmuunisairaus, joka vie väliaikaisesti liikuntakyvyn. Viidesluokkalainen joutui olemaan yli puoli vuotta pois koulusta ja istumaan useita kuukausia pyörätuolissa. Sairaus muistutti elämän arvaamattomuudesta.

– Pyörätuolissa istuminen oli siihen asti perusterveenä pysyneelle pojalle kova paikka. Tuntui hurjalta, kun kävelykyky ei ollutkaan minulle enää itsestäänselvyys.

Hän sai tuntea nahoissaan ihmisten ennakkoluulot.

– Monella ala-asteikäisellä oli tapana vitsailla vammaisista. Minua vitsit eivät enää naurattaneet. Sairaus opetti luopumaan ennakkoluuloista.

Koulukiusaaminen oli henkistä ja fyysistä

Myös koulukiusaaminen jätti jäljet. Karsastavat silmät ja huulihalkio antoivat kiusaajille aiheet, joihin tarttua. Kiusaaminen oli sekä henkistä että fyysistä. Heiteltiin lumipalloilla ja välillä käytiin kunnolla käsiksi.

– Minua ei kuitenkaan kiusattu niin rajusti kuin joitakin toisia koulumme oppilaita. Joku joutui vaihtamaan jopa koulua, kun kiusaamista ei saatu kuriin.

Yläasteelle tultaessa Paleface venähti nopeasti muita päätä pidemmäksi. Koulukiusatusta tuli koulukiusaaja, kun hän puolustautui ja antoi takaisin. Paleface ei harmittele menneisyyden kipeitä kokemuksia. Hän uskoo, että juuri nämä vaiheet ovat opettaneet katsomaan elämää monesta eri näkökulmasta ja kehittäneet oikeudentajua.

Outolinnusta arvostetuksi taiteilijaksi

Tasa-arvo ja eettiset kysymykset ovat olleet aina tärkeitä Palefacelle. Vaihto-oppilaana Amerikan Keskilännessä vuonna 1995 hän kirjoitti esseen Yhdysvaltojen poliittisista vangeista ja toimitti koulun lehteä.

– Paleface-nimi on peräisin noilta ajoilta. Koulussa kävi pääosin valkoihoisia oppilaita, mutta räppipiireissä erotuin ihonvärini takia. Elettiin aikaa ennen Eminemiä ja suomiräppiä. Minut otettiin kuitenkin hyvin porukkaan mukaan.

Paleface purki jo nuorena tuntojaan kirjoittamalla rap-kappaleita. Hänellä ei käynyt edes mielessä, että jonain päivänä hän elättäisi itsensä musiikilla.

– Matka outolinnusta ja underground-jäbästä arvostetuksi taiteilijaksi oli pitkä ja epätodennäköinen taival. Minun sukupolveni ei voinut edes uneksia siitä, että rap-musiikilla voisi saada elannon, kultalevyn seinälle tai päästä esiintymään festareiden päälavalle.

Räppiä vihapuhetta vastaan

Muun muassa Suomen Kulttuurirahaston palkitsema Paleface tuo kappaleissaan esille yhteiskunnallisia epäkohtia. Hän ei ole silti ajatellut lähteä mukaan politiikkaan.

– Olen runoilija. Lahjani menisivät hukkaan istuntosaleissa.

Paleface räppää vihapuhetta vastaan. Kasvava kansainvälistyminen on yksi hänen teemojaan.

– Suomi ei ole Suomi ilman täällä asuvia ulkomaalaisia ja heiltä saatuja vaikutteita. Vaikka suurin osa suomalaisista elää jo eteenpäin katsovassa globaalissa maailmassa, äänekäs vähemmistö yrittää määritellä suomalaisuuden sulkemalla pois vieraat kulttuurit. Meillä ei ole enää paluuta sellaiseen todellisuuteen.

Ennakkoluulot perustuvat Palefacen mukaan aina tietämättömyyteen ja pelkoon.

– Lapset eivät aina ole halukkaita maistelemaan uusia makuja. Lopulta inhokista voi tullakin lempiruoka. Me aikuiset käyttäydymme ihan samoin ennakkoluuloinemme.

Nykylapsille suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ovat itsestäänselviä asioita

Palefacen perheeseen kuuluvat vaimo ja 7- ja 2-vuotiaat tyttäret. Lapsilleen isä haluaa opettaa perushyveitä, kuten toisen huomioon ottamista. Kun joku kaatuu maahan, hänet autetaan ylös. Paleface toivoo antavansa tyttärilleen mallin avarakatseisesta elämänasenteesta.

– Vanhempien tehtävä ei ole yrittää ohjata lapsesta tietynlaista vaan auttaa lasta toteuttamaan omaa elämäntehtäväänsä. Nykylapset värähtelevät korkeammalla taajuudella kuin meidän sukupolvemme. He kasvavat kansainvälisyyteen. Suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ovat heille itsestäänselviä asioita.

Lue myös:

Kiusatuksi tuleminen ei ole kiusatun vika – 7 voimaa antavaa vinkkiä kiusaamisesta selviytymiseen

Armi Toivanen: ”Koulukiusaaminen vaikuttaa vieläkin itsetuntooni”

Ex-missi Marja Kinnunen tyttärensä koulukiusaamisesta: ”En osannut tarttua Fian pahaan oloon”

Jesse Kaikuranta kiusaamisen ja eron jälkeen: ”Nyt minun on helppo hengittää”