Julkkikset

Rasististen ja fasististen piirteiden nousu havahdutti Rosa Liksomin: ”Väkivallan kasvu tapahtuu asteittain”

Kirjailija Rosa Liksom on huolissaan fasismin ja rasismin noususta. Hän teki uutta, fasismista ja parisuhdeväkivallasta kertovaa Everstinna-romaaniaan kuusi vuotta.

Teksti:
Iina Alanko
Kuvat:
Pekka Nieminen/Otavamedia

Kirjailija Rosa Liksom on huolissaan fasismin ja rasismin noususta. Hän teki uutta, fasismista ja parisuhdeväkivallasta kertovaa Everstinna-romaaniaan kuusi vuotta.

Uutuuskirjasi Everstinna kertoo fasismista ja parisuhdeväkivallasta. Miksi niin rankat aiheet?

– Viime vuosina tapahtunut rasististen ja fasististen piirteiden nousu sai minut miettimään, että ehkä olisi syytä palata 1930-luvulle, tarkastelemaan sen kehitystä. Tarinan kehykseksi löysin Everstin ja Everstinnan suhteen – siinäkin väkivallan kasvu tapahtuu asteittain, pikkuhiljaa. Romaanissa tarkastelen Saksan ja Suomen 1900-luvun historiaa ja sitä, miten rasismi ja fasismi lumosivat monet ihmiset. Everstinna on myös naisen selviytymistarina.

Entä miksi teit kirjasta meänkielisen monologin?

– Kieli valitsi minut, tarina alkoi kulkea sillä kuin itsekseen. Meänkieli [Tornionlaaksossa puhuttu murre] on verevä, juureva ja ilmaisuvoimainen mutta myös sovitteleva kieli. Ensin voidaan kertoa hyvinkin rankkoja asioita, mutta lopuksi pehmennetään. Kirjoittaminen vie kirjan teossa minulta vähiten aikaa, eniten sitä menee taustatyöhön, miettimiseen ja kypsyttelemiseen.

Monologi kirjasta tuli siksi, että siinä Everstinna on jo kahdeksankymppinen vanhus, joka muistelee elämäänsä. Hän ei enää ole tunnekuohun vallassa, vaan valot ja varjot ovat jo asettuneet osaksi hänen tarinaansa.

Oletko vielä yhtä kova matkustelemaan kuin ennen?

– Olen! Tänä vuonna olin pitkällä reissulla Siperiassa, Brasiliassa ja Yhdysvalloissa, ja oli kivaa, kun yo-kirjoitusten jälkeen välivuotta pitänyt tyttäreni pääsi mukaani. Edessä on vielä matkat Latviaan, Unkariin ja Italiaan.

Mitä muuta elämääsi nyt kuuluu?

– Käyn plokkaamassa astioita filippiiniläisen ystäväni lounasravintolassa Coconut Streetissä Eirassa. Tein aikoinaan paljon töitä ravintoloissa, ja on ihana palata nuoruuden fiiliksiin. Teen koko ajan jotain, minulla ei ole ajasta pulaa. Olen inspiroitunut Kasimir Sandbackan väitöskirjasta, jossa tuotantoani tarkastellaan tuoreesta näkökulmasta. Minulta on myös tulossa näyttely Tukholmaan.

X