Julkkikset

Rintasyöpään sairastunut Kirsti Wallasvaara, 73: ”En erityisesti pelkää kuolemaa”

Näyttelijä Kirsti Wallasvaaralla, 73, todettiin viime syksynä rintasyöpä, joka leikattiin. Nyt kesällä Kirsti kauppaa kukkia Sotkamon torilla miehensä Jartsan kanssa.
18.7.2016 Teksti: Sanna Wirtavuori Kuvat: Ella Karttunen

Rakkain arkirutiinini on pyöräily. Olen kotoisin Askolasta, ja pyörä avasi maalaistytölle kokonaan uuden maailman. Sen avulla pääsin kotoa omin avuin nuorten rientoihin. Pyöräilen yhä päivittäin. Kuljetan pyörällä kaikenlaista, yhtä lailla pyykkejä kuin kirpputorilta ostamani tuolinkin. Polkiessani voin ajatella asioita rauhassa. Nautin myös vauhdista ja vapaudesta: täältä tullaan!

Vapaa-ajallani olen innostunut kalasta ja vähän kalastamisestakin. Luen kalareseptejä, ja olen haltioissani, kun ajattelen esimerkiksi paistettua haukea, joka täytetään pilkotulla kevätsipulilla.

Juuri nyt vapaa-aikani kuluu torikauppiaana. Mieheni Jartsa, Jari Kilponen, on puuseppä, mutta kesäisin hän myy puutarhuriystävänsä kukkia Sotkamon torilla, ja minä olen mukana. Jartsalla ja hänen veljellään on vanha maatila Kuhmossa, ja sieltä hurautamme joka päivä torille.

”Viime syksynä rinnastani löytyi muutos”

Rentoudun menemällä leffaan. Istun mielelläni yksinkin elokuvissa, ja nautin hirvittävästi jo pelkästä tunnelmasta. Pyöräilyn lisäksi harrastan uimista – olin jo 14-vuotiaana uimaopettaja. Sauna ja uinti ovat lyömätön rentoutumiskeino. Somessa en ole lainkaan, enkä kesällä käytä juurikaan edes sähköpostia.

Olen aina ollut terve, mutta viime syksynä rinnastani löytyi muutos, joka osoittautui aggressiiviseksi rintasyöväksi. En panikoitunut. Luotan lääkäreihin ja suomalaiseen terveydenhoitoon. Nyt rinta on poistettu, ja hoidot tuntuvat purevan. Minulta on kuollut monta ystävää, ja tällä iällä suhtaudun kuolemaan aika luonnollisena asiana – en erityisesti pelkää sitä. Mutta olen tosi onnellinen, että saan jatkaa elämääni.

Hoidan ihmissuhteitani huonosti. Haaveilen aina, että järjestäisin isot juhlat ystäville, mutta haaveeksi on jäänyt. Olen syntynyt päivää ennen joulua, joten syntymäpäiviäkään en ole koskaan viettänyt. Lapsille ja lastenlapsille teen mielelläni ruokaa, on aina ihana nähdä heitä.

”Käytän välillä rahaa kuin Kroisos”

Huomioin aviomiestäni vaihtelevasti. Ostan hänelle vaatteita! Ja kerran annoin hienon nimipäivälahjan: huomasin ilmoituksesta, että väriviallisia hirsitaloja myydään edullisesti, ja tartuin heti tilaisuuteen. Jartsakin ostaa minulle lahjoja, kuten helmiä ja koruja.

Puolisoni ja minä siivoamme yhdessä kotia. Hän tuppaa olemaan aloitteellinen; hän on paljon pedantimpi kuin minä. Jartsa sanoo, että nyt siivotaan. Siivoaminen on mukavampaa kaksin kuin yksin.

Käytän välillä rahaa – jos sitä on – kuin olisin mikäkin kroisos. Jos tarvitaan, niin heti hommataan. Ja jos ravintolassa tilataan jotain yhdessä, en todellakaan laske, kuka maksaa mitäkin. Olen huono matematiikassa, mutta jotenkin olen silti onnistunut raha-asiani setvimään. Kuljen aina samoissa rynttyissä, mutta siitä huolimatta hurahdan välillä ostamaan nättejä vaatteita, pitää muka olla varalta olemassa.

”Haluaisin vielä näytellä elokuvassa”

Kauneuttani hoidan huonosti. Pesen sentään hampaat ja käytän saippuaa. Isäni oli apteekkari, ja meikkipussissani on aina apteekin A- ja B-vitamiinivoiteita. Ripsiväriä en käytä, mutta pyörylät eli rajausviivat on pakko piirtää joka aamu silmien ympärille.

Nukun paljon ja hyvin. Asetun petiin kyljelleni, ja siihen simahdan. Mieluusti nukun kahdeksan–yhdeksän tuntia yössä, mutta kesällä on pakko pärjätä kuudella tunnilla. Toripäivinä herätys on jo viiden–kuuden aikaan.

Minua on alkanut kiinnostaa kaikkinainen opiskelu. Olen aika hyvä kielissä: saksa sujuu itsestään, mutta englantia voisin vähän petrata, ja ranskaa olisi ihana osata enemmän.

Isoimmat haaveeni liittyvät kuitenkin töihin. Suunnitelmissa on yksi tv-juttu, ja olisi mukavaa näytellä vielä elokuvassa.

Lue myös:

Outoja oireita rinnoissa? Nämä merkit voivat olla rintasyöpää

Rintasyövälle altistava geeni voidaan löytää testillä

Alumiinin terveyshaitat – Voiko antiperspirantissa piillä rintasyövän vaara?

Voiko parantumattoman rintasyövän kanssa elää?

Kommentit (1)

Lahden Ruoriniemessä asuessani ja pyöräillessäni tunnistin pari kertaa Kirstin,kun hänkin polki fillarillaan maisemissa.
Olen 10v.nuorempi ja hieman yli viisikymppisenä minunkin rinnastani löytyi muutos/patti,jota ei kuitenkaan katsottu aiheelliseksi tutkia. Ei otettu koepalaa, ainoastaan käsiultralla kuvattiin ja todettiin, että patti on suurentunutta sidoskasvainta, eikä jatkotutkimuksiin ole aihetta.
Pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle kuukautta vaille kuusikymppisenä nivelrikkojen vuoksi, mm.toisen polven nivelrikko kehkeytyi vuosien saatossa siksi, ettei työelämässä sattunutta eturistisiteen repeämää katsottu aiheelliseksi korjata, diagnoosin tehnyt lääkäri kertoi, että korjausleikkaukset tehdään ainoastaan urheilijoille. Tein koko ikäni (n.40v.) töitä ns.jalkojen päällä, kuten myös käsivoimia vaativilla aloilla.
Isäni oli Karjalan evakko, eli yli 100 vuotiaaksi suomessa. Äitini eli vain 73 vuotiaaksi, asui yli 30 v.ruotsissa, jossa kuoli koko kroppaan levinneeseen syöpään.
Kerron kokemuksistani/elämästäni siksi, että olen huolissani geeniperimästäni, varsinkin äitini puolelta.
Lastenlapsia on jo 7 ja kaikki tyttöjä, joten aihe huoleen kasvaa sitä mukaan, kun aikuistuvat.
En minäkään erityisesti kuolemaa pelkää, mukava olisi kuitenkin nauttia ansaituista eläkepäivistä ja nähdä, minkälaista elämä on, kun naamataulu ja kroppa muuttuu kuten luonnonmukaista onkin.
Kirstille tsemppiä ja lisää elinvoimaisia vuosia, ostin hiljakkoin uuden pyörän, koska vanha oli poljettu jo loppuun…voip olla, että ensi kesänä polkaisen taas lahteenkin 🙂

Lahden Ruoriniemessä asuessani ja pyöräillessäni tunnistin pari kertaa Kirstin,kun hänkin polki fillarillaan maisemissa.
Olen 10v.nuorempi ja hieman yli viisikymppisenä minunkin rinnastani löytyi muutos/patti,jota ei kuitenkaan katsottu aiheelliseksi tutkia. Ei otettu koepalaa, ainoastaan käsiultralla kuvattiin ja todettiin, että patti on suurentunutta sidoskasvainta, eikä jatkotutkimuksiin ole aihetta.
Pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle kuukautta vaille kuusikymppisenä nivelrikkojen vuoksi, mm.toisen polven nivelrikko kehkeytyi vuosien saatossa siksi, ettei työelämässä sattunutta eturistisiteen repeämää katsottu aiheelliseksi korjata, diagnoosin tehnyt lääkäri kertoi, että korjausleikkaukset tehdään ainoastaan urheilijoille. Tein koko ikäni (n.40v.) töitä ns.jalkojen päällä, kuten myös käsivoimia vaativilla aloilla.
Isäni oli Karjalan evakko, eli yli 100 vuotiaaksi suomessa. Äitini eli vain 73 vuotiaaksi, asui yli 30 v.ruotsissa, jossa kuoli koko kroppaan levinneeseen syöpään.
Kerron kokemuksistani/elämästäni siksi, että olen huolissani geeniperimästäni, varsinkin äitini puolelta.
Lastenlapsia on jo 7 ja kaikki tyttöjä, joten aihe huoleen kasvaa sitä mukaan, kun aikuistuvat.
En minäkään erityisesti kuolemaa pelkää, mukava olisi kuitenkin nauttia ansaituista eläkepäivistä ja nähdä, minkälaista elämä on, kun naamataulu ja kroppa muuttuu kuten luonnonmukaista onkin.
Kirstille tsemppiä ja lisää elinvoimaisia vuosia, ostin hiljakkoin uuden pyörän, koska vanha oli poljettu jo loppuun…voip olla, että ensi kesänä polkaisen taas lahteenkin 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *