Saija Tuupanen hakeutui terapiaan väsyttyään suorittamiseen ja muiden miellyttämiseen – ”Olin kiltti tyttö, joka halusi olla aina vaan parempi ja parempi”

Nuori tangokuningatar Saija Tuupanen vaati itseltään paljon ja miellytti muita oman hyvinvointinsa kustannuksella. Vasta psykoterapiassa Saija ymmärsi, että hänelläkin on merkitystä. Hän oppi arvostamaan itseään ja vaatimaan arvostusta myös muilta.

Herranen aika, näinkö minä ajattelen, Saija Tuupanen, 39, mietti istuessaan psykoterapeutin vastaanotolla vuonna 2006.

Pitäisi olla parempi. Pitäisi olla laihempi. Pitäisi jaksaa enemmän. Itselläni ei niin väliä, kunhan muilla on hyvä olla.

Tällainen ajattelu oli vienyt Saijan jaksamisen äärirajoille. Hän ei ollut ymmärtänyt, kuinka ankaria hänen ajatuksensa olivat.

Tangokuningattareksi vuonna 2003 kruunattu Saija oli vetänyt ensimmäisen vuoden aikana 265 keikkaa. Hän oli suostunut nielemään huonoa kohtelua ja pyydellyt itseään anteeksi – ja rutistanut itsestään viimeisimmätkin mehut uupumukseen asti.

Kun kyyneleet alkoivat 22-vuotiaana valua kesken laivakeikan, hän ymmärsi pitää taukoa. Mutta vielä silloin hän ei ymmärtänyt tarvitsevansa ammattiapua.

Vasta 25-vuotiaana hän meni psykotera­piaan. Se avasi suorittamisen ja miellyttämisen taustalla olevat syyt.

– Olin kiltti tyttö, joka halusi olla aina vaan parempi ja parempi.

”Terapiassa sain vihdoin olla sellainen kuin olin”

Ei kai kukaan näe? Entä jos joku saa tietää miksi käyn täällä?

Kun Saija kävi ensimmäisiä kertoja psykoterapiassa asuinpaikkakunnallaan Nummelassa vuonna 2006, terapiasta ei puhuttu yhtä avoimesti kuin nykyään.

Hän ei hiiskunut sessioistaan kenellekään paitsi ystävälleen, joka oli ehdottanut Saijalle terapiaa.

– Halusin pitää terapian omana juttunani.

Kuormitusta tuli rakkaan työn lisäksi parisuhdeongelmista. Kaiken tämän hän oli vuosia padonnut sisälleen.

Yksityistä psykoterapeuttia valitessaan Saija ajatteli, että olisi helpompi puhua naiselle. Kävi tuuri, sillä ensimmäinen psykoterapeutti tuntui heti sellaiselta, jolle saattoi uskoa kaiken.

– Ensimmäisellä terapiakerralla padot aukesivat ja homma meni itkemiseksi. Sain vihdoin olla toisen ihmisen seurassa sellainen kuin olin. Se oli äärimmäisen vapauttavaa.

”Aloin ymmärtää, että ajattelumallini olivat ihan hassuja”

Psykoterapiassa Saija ymmärsi, että kuormituksen juurisyyt kumpusivat lapsuudesta. Ala-asteella Saija oli pullea tyttö, jota kiusattiin koulussa. Yläasteella Saija sairastui syömishäiriöön.

Hän pohti terapeuttinsa kanssa, voisiko kiusatuksi tuleminen olla syynä huonoon itsetuntoon, joka ajoi hänet äärirajoille.

– Työssä ja elämässä on hyvä asia, että pyrkii parempaan. En olisi välttämättä tässä, jos en olisi jaksanut painaa täysillä. Mutta ymmärsin, että kaikella on hintansa.

Psykoterapiassa Saija käsitteli ensimmäistä kertaa teinivuosiensa syömishäiriötä. Myös oma identiteetti vaati työstämistä. 21-vuotiaana voitettu tangokisa oli tuonut hurjan suosion. Mutta kuka hän oli muutama vuosi myöhemmin, kun keikkoja ei ollut entiseen malliin? Mihin hän oli menossa?

– Tuntui, että olin hukassa itseni kanssa.

Saija kävi psykoterapiassa kerran viikossa noin vuoden ajan. Tahti ei tuntunut raskaalta, päinvastoin. Hän odotti aina seuraavaa kertaa, jotta pääsisi taas purkamaan tuntojaan.

”En enää hyväksynyt sitä, että vain muilla oli töissä kivaa, minullakin oli merkitystä!”

– Oli ihanaa, että joku kuunteli ilman arvostelua. Aloin pian ymmärtää, että ajattelumallini olivat ihan hassuja. Pelkäsin koko ajan, että loukkaan muita.

Vähitellen moni asia selkiytyi. Pala palalta hän sai itseään kasaan, ja samalla uraansa. Samalla sydämen kuorma pieneni, ja itsensä ymmärtämisen myötä itsetuntokin koheni. Myös aiemmin vaivanneet vatsakivut ­hävisivät.

Ajattelu muuttui vielä terapian jälkeenkin.

– Tärkeintä tuon vuoden aikana oli, että opin arvostamaan itseäni ja vaatimaan arvostusta muilta. En enää hyväksynyt sitä, että vain muilla oli töissä kivaa, minullakin oli merkitystä! En suostunut enää työskentelemään porukassa, jossa oli huono ilmapiiri.

Avioero toi paniikkikohtaukset – ”Ajattelin, että olen täysin epäonnistunut”

Vuonna 2015 kyyneleet pysäyttivät taas Saijan. Hän tiskasi kotonaan astioita, eikä saanut itkua loppumaan. Mikään juuri siinä hetkessä ei ollut pielessä, silti ahdisti.

Hänet oli juuri valittu Vuoden tanssittajaksi, ja työtahti oli tiukka. Uupumus nosti taas päätään. Samaan aikaan hän ymmärsi, ettei tuoreessa avioliitossa ollut kaikki hyvin.

– Olimme luvanneet olla yhdessä ikuisesti. Kun se ei mennytkään niin, ajattelin, että olen täysin epäonnistunut.

Avioeroajatukset ja ahdistus epäonnistumisesta laukaisivat paniikkikohtaukset. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, hiki kohosi otsalle ja tuntui, että happi loppuu.

Saija meni yleislääkärille. Hän totesi, että Saija oli ahdistunut. Saija ei ollut koskaan syönyt mielialalääkkeitä, hän uskoi mieluummin puhumisen voimaan. Hän sai lähetteen kunnalliseen psykoterapiaan.

Ensimmäisen terapeutin kanssa ei kuitenkaan löytynyt samaa yhteyttä kuin aiemman.

– Tuntui, että sanomisiani väisteltiin, eikä niihin tartuttu. Minulle tarjottiin vain lääkkeitä ja ohjeita.

Saija päätti terapiasuhteen ja hakeutui yksityiselle psykoterapeutille. Mutta tämäkään ei saavuttanut Saijan luottamusta. Vasta toisen yksityisen terapeutin kanssa natsasi.

– Terapeutin valinta on intuitiivinen asia. Sen vain aistii, voiko toisen seurassa olla oma itsensä, syntyykö henkinen yhteys ja tuleeko turvallinen olo. Nämä on näitä tunnepuolen juttuja.

Kotiseudun metsien ajattelu rauhoittaa paniikin hetkellä

Apu paniikkikohtauksiin löytyi Pohjois-Karjalan metsistä. Psykoterapeutti oli kehottanut Saijaa ajattelemaan paniikin hetkellä paikkaa, jossa ei ollut mitään hätää.

Kohtauksen torjumiseen riitti, että palautti mieleensä kotiseudun metsien rauhan ja tuoksun. Joskus hyvän fiiliksen toi, kun hän ajatuksissaan ratsasti merenrannalla tai niityllä kauniiden kukkien ympäröimänä.

Kun Saija viime syksynä kuuli, että hänen isänsä oli saanut aivoinfarktin, tuttu tunne alkoi hiipiä kehoon.

– Sain pysäytettyä kohtauksen hengitystä rauhoittamalla.

”Monesti auttaa, kun hokee itselleen: tämä ei ole vakavaa, tämä menee ohi.”

Psykoterapeutti sai Saijan myös ymmärtämään, että esimerkiksi epäonnistumisen aikaansaama ahdistava tunne on lopulta vain tunne, joka menee ohi. Ihmistä ei ole tuomittu tuntemaan niin lopun elämäänsä.

Saija myös ymmärsi, että kun vaikea tunne valtaa mielen, ei nykyhetkessä välttämättä ole mikään vialla, vaan vanha trauma on saattanut aktivoitua.

– Monesti auttaa, kun hokee itselleen: tämä ei ole vakavaa, tämä menee ohi.

Omat voimavarat tietää vain itse – ”Olen nyt itseäni kohtaan lempeämpi”

Haastatteluhetkellä Saijalla on takana yhteinen joulukiertue koomikkopuolisonsa Sami Hedbergin, 40, kanssa.

Pari viikkoa avopari suhasi ympäri Suomea ja hoiti esiintymisten lisäksi myös tuotantopuolen hommia, kuten lavojen somistuksia. Yöt Saija nukkui huonosti hotelleissa.

– Oli enemmän paineita ja huolehdittavaa.

Kun Saija oli vastakruunattu tangokuningatar, hänelle sanottiin, että olet nuori, kyllä sinä jaksat. Terapia ja elämänkokemus ovat kuitenkin opettaneet, että omat voimavarat tietää vain itse.

Saijalla saattaa yhä joskus lipsahtaa suorittamiseksi, jolloin töitä on yhtäkkiä liikaa. Joulukuussa hän joutui sairaalan päivystykseen kipukohtauksen takia. Saija epäilee syyksi ylikuormittumista työrupeaman takia. Elimistö pani suorittamiselle stopin.

– Sitä haluaa aina olla parhaimmillaan. Mutta terapian ansiosta tunnistan tämän puolen itsessäni ja hyväksyn sen. En enää ruoski itseäni epäonnistumisista, vaan olen itseäni kohtaan lempeämpi.

Psykoterapia on antanut avaimia myös parisuhteeseen. Omat heikot kohdat on helppo tunnistaa. Kun ärsytys jostain arkisesta tilanteesta nousee, Saija ottaa aikalisän ja lähtee kävelylle laskemaan kierroksia.

– Sekin auttaa, että menee nurkan taakse ja laskee kymmeneen.

Artikkeli on julkaistu Kotilääkärin numerossa 1/2022.

• Julkkikset

  Saija Tuupanen on opetellut uupumuksen jälkeen vähentämään suorittamista: ”En enää kurita itseäni niin paljon kuin ennen”

• Itsetuntemus

  Kaksi vuotta psykoterapiaa hiljensi Päivin, 60, vaativan sisäisen äänen: "Opin lapsena olemaan tottelevainen ja miellyttämään kaikkia"

• Terveys

  Mitkä ovat keskeisimmät psykoterapiasuuntaukset ja kuinka löytää niistä itselle sopivin? Kysyimme asiantuntijalta 5 kysymystä terapiamuodon valinnasta