Sami Saikkosen ja Sonja Sorvolan salamarakkaus alkoi kriisin kautta – ”Suhteen alussa iso ikäeromme taisi herättää keskustelua”

Kun vuosi sitten avioituneet Sonja Sorvola, 27, ja Sami Saikkonen, 51, riitelevät, toinen pitää mykkäkoulua ja toinen leppyy saman tien. Toistaiseksi riidat eivät ole olleet vakavia. Suhteen vaikean alun jälkeen he nauttivat nyt pienimmistäkin asioista yhteisessä arjessa.

Koreografi, näyttelijä, lennonopettaja Sami Saikkonen on huonolla tuulella. Hän sanoo sen heti kättelyssä. Liian vähäisen harjoittelun takia hän ei voi lentää lentonäytöksessä. Osallistuminen on pakko perua.

Hänen vaimonsa, näyttelijä, koreografi ja kohta joogaohjaaja Sonja Sorvola, istuu sfinksimäisen rauhallisena kuohuviinilasillinen edessään ja katselee aavistuksen raukeana miestään. Hän tietää jo, että kohta Samin harmistuksesta ei ole mitään jäljellä.

Sami on ihminen, jollaisista sanotaan, että he täyttävät tilan. Hänen tunteensa vaihtelevat nopeasti laidasta laitaan. Eloisa mies ei pelkää näyttää tunteitaan vaan antaa niiden tulla reilusti julki. Hän puhuu paljon ja avoimesti, artikuloi selkeästi ja myötäilee sanojaan koko kropallaan. Hän on vahvasti läsnä.

Sonja on hänen rinnallaan paljon rauhallisempi, jopa pidättyväinen. Hän istuu tyynesti paikoillaan ja liikuttaa oikeastaan vain toista kättään. Sen hän ojentaa usein Samia kohti hipaistakseen miehen sormia, vastatakseen Samin kosketukseen tai painaakseen kevyesti etusormellaan Samin silmien väliin ilmestyvää ryppyä.

Sen verran upeilta he molemmat näyttävät, että heitä katsellessaan voisi vallan hyvin kuvitella seuraavansa Hollywood-elokuvaa tai tähtimusikaalia, jonka pääpari he ovat.

Salamarakkaus alkoi kriisin kautta: Sami oli vielä naimisissa

Aikamoisen elokuvan heidän tarinastaan myös saisi. Rakkaus roihahti keväällä 2013, kun Turun kaupunginteatterissa alkoivat The Rocky Horror Show -musikaalin harjoitukset. Sonja muistaa, miten hän oli maskeerattavana ja viereisellä tuolilla istui hänelle ennestään tuntematon Sami. Heidän katseensa kohtasivat peilissä.

– Lähdin harjoituksista suoraan Tampereelle, missä olin mukana toisessa produktiossa. Siellä kerroin ystävilleni, että minulle tapahtuu varmasti pian jotakin suurta, Sonja sanoo.

Salamarakkaus ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että asiat olisivat sujuneet nopeasti. Sami oli naimisissa, ja hänen poikansa oli vasta aikuistumassa. Eroprosessi oli raskas ja vaati oman aikansa. Sami tunsi tuskaa ja häpeää rikkoessaan perheensä. Sonja ei olisi halunnut tuottaa kenellekään kipua, mutta samaan aikaan hän itse tunsi raastavaa menettämisen pelkoa: mitä jos Sami sittenkin jättää hänet ja palaa perheensä luo.

– Se oli pahin mahdollinen mielikuvani. Itse en pystynyt jättämään Samia, sillä olisin jäänyt aivan valtavan onnettomaksi päästäessäni käsistäni jotain liian arvokasta, Sonja muistelee.

Joulukuussa 2014 Sami muutti Sonjan pieneen kaksioon Helsingissä.

– Sen mylläkän jälkeen pienetkin yhteiset arjen asiat tuntuvat valtavan hyviltä, Sonja sanoo.

Elämä Sonjan kanssa on uudistanut Samia

Sami on leppynyt. Innoissaan hän jo selittää, miten paljon elämä Sonjan kanssa on uudistanut häntä. Työtavatkin ovat muuttuneet. Ennen hän uskoi vahvasti metodinäyttelemiseen, jossa näyttelijä pyrkii todella elämään roolihahmon tunnetilan ja lähes muuttumaan roolihahmokseen.

– Kun viime vuonna Sonjan kanssa teimme KokoTeatterille Constellations-parisuhdenäytelmän, jossa Sonja esitti syöpään kuolevaa rakastettuani, tajusin, että metodinäytteleminen on teatterissa liian vaativaa. Näyttelijä ei pysy henkisesti terveenä, jos elää jokaisessa esityksessä sen kaiken läpi.

– Nyt olen opetellut uutta näyttelemisen tekniikkaa. Sen kautta sain taas kiinni siitä, että teatteri on mielikuvitusleikkiä. Näyttelijän taito mitataan sillä, miten todentuntuisen tulkinnan hän tarjoaa, Sami sanoo.

Sonjakin myöntää, että Samin työtapa on muuttunut.

– Aloitimme keväällä uuden näytelmän lukuharjoitukset. Yritin keskustella työstä kotona ja ensimmäisen kerran kuulin Samin sanovan, ettei puhuta siitä nyt. Aikaisemmin keskustelu olisi ollut hänelle itsestään selvää.

– Lennonopetuksessa olen huomannut, miten paljon alitajunta tekee levon aikana työtä oppimisen eteen. Uskon nyt, että sama toimii myös silloin, kun teemme töitä tekstin kanssa, Sami sanoo.

”En suunnitellut kosivani”

Pari meni naimisiin viime vuoden toukokuussa. Sami oli kosinut Sonjaa edellisenä kesänä Italian-lomalla.

– En suunnitellut kosivani, mutta kun katsoin Sonjaa, rakkauden tunne oli niin valtava, että en voinut tehdä muuta. Vieläkin tuntuu uskomattomalta, että hän todella on vaimoni – minun naiseni.

Sonjakaan ei odottanut kosintaa, sillä hän ei kaivannut avioliittoa tai haaveillut prinsessahäistä. Hän kuitenkin vastasi myöntävästi, sillä ajatus heidän rakkautensa juhlasta tuntui molemmista mukavalta. Heidät vihittiin Turun tuomiokirkossa, joka on molemmille merkityksellinen paikka. Sonjalle se on kaste- ja rippikirkko. Vihkimisen jälkeen he ajoivat kirkkaanpunaisen Cadillacin kyydissä juhlimaan läheisimpien ystäviensä kanssa.

Sonjan kaasona oli hänen paras ystävänsä Juuso Herhi, joka nykyisin asuu puolisonsa kanssa Samin ja Sonjan naapurissa. Pariskunnan ystäväpiiriin kuuluu ihmisiä molempien menneisyydestä. Monet ovat teatterilaisia, mutta mukana on myös Samin lentäjäkavereita.

– Suhteen alussa iso ikäeromme taisi herättää keskustelua. Joku kaveri heitti siitä varmasti jotakin, Sami muistelee.

Enää ikäero ei jaksa kiinnostaa ainakaan heidän läheisiään, ja molempien eri-ikäiset ystävät ovat sopeutuneet hyvin yhteen.

– Minusta on mukava kutsua ystäviä meille kylään ja tehdä heille ruokaa, Sonja kertoo.

Hänen kanssaan Samistakin on tullut kulinaristi. Aikaisemmin ruokailu ei ollut hänelle tärkeää.

– Jos syömisen olisi voinut hoitaa pillerillä, se olisi sopinut Samille hyvin, Sonja nauraa.

Nykyisin hän hemmottelee miestään valmistamalla tälle yllätysaterioita, joille hän valitsee myös hyvän viinin.

– En seuraa ohjeita vaan kehittelen ruokia itse. Viimeksi tein ystäville perulaisen illallisen, Sonja kertoo.

Yhteisestä ajasta on pidettävä huoli

Sami on ensimmäinen mies, jonka kanssa Sonja on asunut yhdessä.

– Yhteisen arjen tekeminen on ollut meille helppoa. Sitä ei ole tarvinnut opetella, eikä meidän ole tarvinnut hakea paikkaamme toistemme rinnalla, pari sanoo.

Yhteisestä ajasta sen sijaan heidänkin on pidettävä huoli.

– Erkaantuminen tapahtuu kauhean helposti. Siihen on pakko kiinnittää huomiota, sillä sitä rataa on helppo mennä. Yleensä riita on merkki siitä, ettemme ole nähneet tarpeeksi.

Sonjan ja Samin kalenterit ovat yhteen synkronoidut, joten he näkevät toistensa menot. Saadakseen yhteistä aikaa he pyrkivät järjestämään tapaamisensa samanaikaisesti. Kun heillä on yhdessä vapaata, he viihtyvät hyvin kotona.

– Makaan sohvalla, katson televisiota, ja Sonja tulee kainalooni, Sami sanoo.

Sonja sanoo tarvitsevansa välillä fyysisen irtioton kotoa voidakseen todella rentoutua, sillä kotona on aina jotakin tekemistä. Silloin he jättävät puhelimet ja tietokoneet kotiin ja menevät yöksi hotelliin.

– Teemme myös pieniä ex tempore -retkiä. Ajamme vaikka Turkuun, joka on meille rakas paikka. Onhan se kummankin entinen kotikaupunki.

Parin koti Helsingissä on kooltaan pieni, mutta toistaiseksi se on riittänyt heille.

– Asumiskustannukset ovat alhaiset. Säästämme rahan ja mieluummin vaikka matkustamme kuin asumme kalliimmin, Sonja sanoo.

”Pelkään, että Sonja kyllästyy minuun”

Alusta lähtien Sami ja Sonja ovat tehneet paljon töitä yhdessä. Seurusteluaikanaan he toivat The Rocky Horror Show’n Helsingin Kulttuuritalolle. Sami ohjasi musikaalin, Sonja oli koreografi ja pukusuunnittelija.

Siitä toivuttuaan he ryhtyivät valmistelemaan suomenkielistä kantaesitystä Constellations-näytelmästä. Sonja tarttui rohkeasti suositun brittiläisen näytelmäkirjailijan Nick Paynen maailmalla kehuttuun tekstiin ja käänsi sen.

Syksyksi on tulossa jälleen yhteinen, kahden hengen näytelmä Musiikkiteatteri Kapsäkkiin. Broadwayn ja West Endin yleisöjä ihastuttanut Venus turkiksissa on musta komedia vallasta, alistumisesta ja antiikin jumalattaresta. Sonja ihastui kuplivaan tekstiin selaillessaan näytelmiä lontoolaisessa kirjakaupassa ja päätti ehdottaa sitä ohjaaja Jermo Grundströmille. Käännöksen on tehnyt Reita Lounatvuori.

– Totta kai yhdessä työskenteleminen on suhteen kannalta haastavaa. Pelkään, että Sonja kyllästyy minuun, Sami sanoo.

Töitä tehdessään he myös riitelevät. Silloin kysymys on mielipide-eroista ja erilaisesta tekemisen rytmistä.

– Kun teen koreografiaa, Sami haluaa nähdä yleensä vasta lopputuloksen, hän ei jaksa keskittyä keskeneräiseen työhön. Minä taas turhaudun, koska Sami ei mielestäni aina näe tarpeeksi vaivaa opetellakseen tekstiä ajoissa.

Yksityiselämässä riita johtuu usein epävarmuuden tunteesta. Esimerkiksi juuri silloin, kun pari ei ole ehtinyt viettää tarpeeksi aikaa yhdessä, väsymyksestä kumpuaa empatian tarve ja kysymys, kelpaanko minä mihinkään. Tunne projisoituu kumppaniin.

– Sami on mykkäkouluihminen. Minä taas kiihdyn hetkessä nollasta sataan ja lepyn yhtä nopeasti, Sonja kertoo.

Alussa hänen oli vaikea ymmärtää Samin vaikenemista.

– Mitä hiljempaa Sami oli, sitä enemmän minä huusin. Se vain pahensi tilannetta. Nyt olemme jo oppineet taidokkaammiksi riitelijöiksi. Ymmärrän, että kiihtyneenä Samin on vaikea sanallistaa kaikkea heti. Enää en myöskään pelkää, ettei Sami tulisi takaisin kotiin, jos hän lähtee ovet paukkuen.

Kun Sonja nykyisin tuntee menettämisen pelkoa, se liittyy Samin rakkaaseen harrastukseen ja uuteen työhön eli lentämiseen. Sami valmistui lennonopettajaksi 2016. Ollessaan lentämässä hän ei innostuksissaan aina huomaa ajan kulumista eikä muista ilmoittaa puolisolleen, milloin on tulossa kotiin.

– Silloin pelkään, että hänelle on sattunut jotakin ja ryhdyn soittelemaan hänen peräänsä. Siitä Sami ei pidä.

– En halua, että minua vahditaan, Sami myöntää.

Hänelle toisen menettämisen pelko ei konkretisoidu yhteen asiaan vaan on yksi elämän suurista taustatunteista ja on aina läsnä.

– Sonja on aurinkoni. En pysty ajattelemaan sitä surun määrää, jota hänen menettämisensä merkitsisi minulle.

”Kun kosin Sonjaa, se merkitsi, että olen varautunut tulemaan uudelleen isäksi.”

Samilla on edellisestä liitostaan kaksikymmenvuotias poika Veikko, joka opiskelee Aalto-yliopiston Teknillisessä korkeakoulussa. Sami on Veikosta hyvin ylpeä.

– Kun kosin Sonjaa, se merkitsi, että olen varautunut tulemaan uudelleen isäksi. Täytyyhän minun ymmärtää, että Sonja voi vielä haluta lapsia, Sami sanoo.

Sonjalla ei kuitenkaan ole ollut vielä vauvakuumetta.

– Toistaiseksi minulle on ollut tärkeämpää saada olla Samin kanssa yhdessä kuin miettiä lapsen saamista.

Hän haluaa vielä myös keskittyä uraansa. 16-vuotiaasta Sonja on kiertänyt Suomen teattereita ja esiintymisareenoita erilaisissa musikaali- ja näytelmäproduk- tioissa. Ei ole poissuljettua, että hän hakeutuisi vielä ulkomaille kouluttautumaan lisää. Kohta hän valmistuu joogaohjaajaksi.

– Teatterit käyttävät freelancereita koko ajan entistä vähemmän. Monipuolinen ammattitaito antaa freelancerille mahdollisuuden taiteelliseen kunnianhimoon. Pienempiin independent-tuotantoihin on helpompi lähteä mukaan, kun on taloudellinen turva, Sonja miettii.

– Jos vauvakuume on tullakseen, niin se tulee. Nyt elämme päivän kerrallaan ja teemme asioita, joihin suhtaudumme intohimoisesti. Suhteemme vaikea alku opetti meille, että emme suunnittele asioita liikaa etukäteen, pari sanoo.