Sanna Stellan sai vauvan ja hyvästeli rakkaan ystävänsä vain muutaman kuukauden sisään: ”Mitä enemmän on rakastettavaa, sitä enemmän on myös menetettävää”

– Ajattelen, että elämässä on paljon selittämätöntä, ja on hyvä jättää tilaa ihmeelle ja yllätyksille, näyttelijä Sanna Stellan sanoi Annan haastattelussa vain vähän ennen neljännen lapsensa syntymää.

Sitä ei voi enää peitellä, raskausvatsa pompottaa selvästi väljän villapaidan alta. Sanna Stellan oikaisee selkäänsä ja hymyilee.

– Näin onnellisesti on käynyt. Tulin ensimmäisen kerran äidiksi 34-vuotiaana, ja se, että olen kolmen lapsen äiti, on yllätys minulle itsellenikin. Ja nyt vielä neljäs, taas uusi iltatähti, hän sanoo.

Vauva syntyy jo keväällä, ja melko pitkään uutinen pysyi piilossa väljien vaatteiden alla. Eikä Sanna onneaan erityisesti salaillut. Hän muistelee, kuinka hän kertoi iloisen uutisen ensimmäisenä hyvälle ystävättärelleen viime syksynä.

– Ystävättäreni sairasti syöpää ja oli juuri silloin aika mustissa vesissä. Puhuimme elämästä ja kuolemasta, ja sitten kerroin, että olen raskaana. Hän ilahtui ja sanoi, että oletpa sinä rohkea, hän muistelee.

Sanna arveli ystävättären tarkoittaneen sitä, että hän on aika vanha äidiksi ja että neljä lasta on aika paljon.

– Meille Timon kanssa tämä oli selkeä ja yhteinen päätös. Päätimme antaa vauvalle mahdollisuuden.

Sanna meni lapsensa isän Timo Suomen kanssa kaikessa hiljaisuudessa naimisiin viime kesänä. Hän sanoo, että heidän suhteensa olisi varmasti ollut onnellinen ilman vauvaakin, mutta hän on kiitollinen, että näin kävi:

– Olin toki äimistynyt, ihan että vau!

Vauva-arki ja suurperheen elämä eivät pelota Sannaa, sillä hän sanoo, että äitiys sopii hänelle. Hän ei hirvittävästi kaipaa omaa aikaa.

– Tykkään huolehtia muista. Mielestäni on terveellistä unohtaa itsensä vapaa-aikana. On palkitsevaa olla olemassa toisia varten, ja vauvan syntymän jälkeen minulla on entistä enemmän rakastettavaa.

Lue myös: Sanna Stellan sai poikavauvan! ”Täällä ollaan onnesta soikeina”

”Täytyy uskaltaa antautua muutoksille”

Lähes kuolematon, sellainen Sanna Stellan tunsi vielä muutama vuosi sitten olevansa.

– Nelikymppiseksi asti olin ihan kaikkivoipainen, elämän rajallisuudesta ei ollut tietoakaan, hän sanoo.

Hänellä oli talo, mies ja kolme lasta. Sittemmin ihana talo osoittautui homevaurioiseksi, ja liittokin on jo ohi.

– Ajattelen nyt, että kaikki kuopat ja kurvit ovat olleet tarpeellisia. Minulla on ollut rikas elämä. En mieti, että olisinpa tehnyt tuon tai tuon – olen todellakin tehnyt.

Sanna kertoo viime vuosina yrittäneensä opetella pelotonta elämää.

– Täytyy uskaltaa antautua muutoksille, vaikka se olisi pelottavaakin. Pitää muistaa, että suurin osa peloista ei toteudu. Ja jos jotain ikävää tapahtuu, sitä ehtii surra aikanaan. Asiat voivat aina mennä myös hyvin.

– Yhteishuoltajuus on toiminut hyvin. Niinä päivinä kun lapset ovat isänsä luona, soittelemme joka ilta ja käymme läpi päivän kuulumiset.

”On hienoa, että voi elää monta elämää”

Elossa ja utelias elämälle. Sellainen Sanna on tajunnut olevansa uudessa tilanteessa nelikymppisenä naisena.

– On tärkeää, ettei jää jumittamaan vanhoihin kuvioihin eikä hannaa vastaan muutoksille. On hienoa, että voi elää monta elämää, hän sanoo.

Sanna ei Timon tavatessaan todellakaan pistänyt kohtalolle vastaan, vaan kertoi viime kesäkuun Instagram-päivityksessään olevansa rakastunut. Timo Suomi toimi aiemmin Tampere-talon ohjelmajohtajana, ja nyt hän on aloittanut uuden työn helsinkiläisen AlfaTV:n taiteellisena johtajana.

– Rakastuminen näillä kilometreillä on ollut ihanan kokonaisvaltainen juttu. Sitä tietää jo enemmän, mutta ei ole silti yhtään järkevämpi, Sanna kertoo nyt naurahtaen.

– Tämä on vain vienyt mukanaan. Kaikki on hirvittävän oikein. Tunnen, että minulla on ihana rauha toisessa ihmisessä.

Nuorempana Sannaa vaivasi elämättömän elämän pelko.

– Ajattelin, että jään koko ajan jostain paitsi, että toisaalla on paremmat menot. Piti yrittää hirvittävästi ja tehdä kaikkea ja kaikkialla. Se oli hauskaa aikansa, Sanna toteaa.

Hän eli mielestään juurettomasti ja metsästi kokemuksia. Hänelle neljänkympin ylitys on ollut vain kiva asia. Aikuisena hän sanoo osaavansa nauttia pienistäkin hyvistä hetkistä.

– Vähitellen alan tajuta, että elämä on tässä ja nyt. Kaikki värit ovat koko ajan läsnä, eikä mitään voi tarkkaan suunnitella. Täysin oikeaa aikaa millekään asialle ei tule koskaan.

– Nyt parasta on esimerkiksi se, että rakas ihminen on lähellä. Voimme vain istua Timon kanssa kaksin ja tuijottaa kynttilänliekkiä, eikä sen ihanampaa hetkeä ole. Se riittää.

Sanna Stellan joutui hyvästelemään ystävänsä

Iloisten uutisten lisäksi Sannan viime vuoteen on mahtunut myös suuri suru. Läheinen ystävätär, juuri sama, jolle Sanna kertoi ensimmäisenä raskaudestaan, menehtyi joulukuussa.

Sanna kertoo, että he tapasivat viimeisen kerran saattohoitokodissa. Ystävätär jaksoi kävellä muutaman askelen, ja he menivät yhdessä kauniille pihalle.

He olivat puhuneet hoitohuoneessa syövän etenemisestä ja elämän epäreiluudesta, mutta pihamaalla he juttelivat sisustuksesta.

– Olimme suunnilleen saman ikäisiä, ja kauniit asiat olivat meille molemmille tärkeitä. Mietimme uutta kotiani ja puhuimme muun muassa kaakeleista. Sitten halasimme puita ja taisimme itkeäkin. Pyysin, että hän tulisi kuoleman jälkeen moikkaamaan minua.

Ystävätär kuoli jonkin aikaa tuon tapaamisen jälkeen. Sanna hymyilee hieman ja kertoo tarkkailleensa innokkaasti esimerkiksi lintuja, mutta ainakaan vielä hän ei ole tunnistanut niissä menetettyä kaveriansa.

Poismeno ei ollut parin vuoden sairastamisen jälkeen yllätys, mutta surullista se oli.

– Toivoin ihmettä loppuun saakka. Hänkin halusi, että minä ylläpitäisin toivoa ja jaksaisin uskoa paranemiseen. Tuolla viimeisellä käynnillä olimme kuitenkin molemmat realisteja, tiesimme että ihmeelle oli tuskin lainkaan tilaa. Kyse oli enää päivistä, korkeintaan viikoista. Kun läksin sieltä, minuun iski ikävä, tuli vahva tunne, että se oli viimeinen tapaamisemme, Sanna kertoo.

Mitä enemmän rakastaa, sitä enemmän voi menettää

Ystävättären poismeno muistutti siitä, että elämä voi loppua koska tahansa. Toisaalta Sanna on tilastojen mukaan vasta elämän puolivälissä, paljon on vielä edessä.

– Mitä olenkaan jo ehtinyt tehdä ja mitä onkaan vielä tulossa!

Suosittuun Siskonpeti-sarjaan kehitellään jatkoa, Sanna on mukana Syke-sarjassa ja viimeksi hän on kiertänyt Suomea Kaikki mieheni –näytelmän kanssa. Maaliskuussa on myös Miitta elää -näytelmän ensi-ilta. Sanna ja Miitta Sorvali ovat yhdessä kirjoittaneet ja ohjanneet näytelmän, jossa Miitta laulaa ja kertoo elämäntarinaansa.

– Miitta on hyvä esikuva. Hänellä on kuusikymppisenä hienoja töitä ja mahtavan utelias asenne elämään.

Sanna jää maaliskuun lopussa äitiyslomalle ja odottaa malttamattomasti vauvan syntymää. Hän arvelee, että nyt 44-vuotiaana hän tulee olemaan vauvan äitinä entistä rennompi ja vapautuneempi, mutta toisaalta myös varovaisempi ja suojelevampi:

– Mitä enemmän on rakastettavaa, sitä enemmän on myös menetettävää.

Entä millä muulla tavalla hän on nyt erilainen kuin nuorempana? Ja onko hän muuttunut jouduttuaan saattamaan läheisen ystävänsä hautaan?

– Ainakin haluan kohdata ihmiset tosi aidosti, ja haen rehellistä kommunikaatiota. Elämään kuuluu valo ja varjo, hyviä hetkiä ja huonompia vaiheita. Mikään ei ole varmaa.

Hän sanoo myös olevansa selvästi tunteellisempi kuin ennen.

– En tiedä, johtuuko se rakastumisesta, raskaudesta vai keski-iästä, mutta niin on. Ja olen joka tapauksessa päättänyt antaa tunteilleni vallan – saa tuntua.

”Yritän tietoisesti rauhoittaa elämääni”

Mikään ei ole niin kuin ennen. Se on Sannan ja Timon nykyinen motto. Heitä yhdistää halu löytää uusia tapoja elää ja olla yhdessä.

Vuosi sitten tehty matka Senegaliin, Afrikkaan oli Sannalle mullistava ja pysäyttävä kokemus.

– Kun sieltä katsoi suomalaista tavaran täyttämää yltäkylläisyyttä, joutui todella miettimään, mikä on tärkeää ja mikä ei. Takaisin tullessa kesti pitkään hyväksyä kuluttamisen täyttämä elämäntapa. Juoksemme materian perässä, ja se sairastuttaa meidät. Kuvio on täysin luonnoton ja kestämätön.

Sanna sanoo, ettei siedä yhtään tavaralla kerskumista, kuluttaminen tuntuu vanhanaikaiselta ja epäkiinnostavalta.

– Viime aikoina olen karsinut kaikkea entisestään. Olen jäänyt pois sosiaalisesta mediasta ja karsinut kuluttamista. Mieluummin vähän, mutta kaunista ja merkityksellistä, hän pohtii.

– Vauvaa varten olen hankkinut kaksi kaunista kantoliinaa, niiden kanssa on hyvä lähteä liikkeelle.

Afrikan-matka pisti Sannan pohtimaan myös ainaista kiirettä. Sitä, että kalenteri on koko ajan täynnä ja että joutuu jo heti aamusta hoputtamaan lapsiakin.

– Haaveilen koko ajan siitä, että elämä ei olisi niin kiireistä. Yritän tietoisesti rauhoittaa elämääni ja mietin tarkkaan, mihin aikani käytän. Arvostan ystävällisyyttä ja sydämellisyyttä.

”Elämässä on paljon selittämätöntä

Viikko sitten Sanna Stellan palasi jälleen matkalta. Hän oli Italiassa, Franciscus Assisilaisen jalanjäljillä.

– En ole uskonnollinen, mutta olen hengellinen. Nautin siitä, että on asioita, jotka nousevat arjen yläpuolelle. Pyhän tunteen voi saavuttaa yhtä lailla hiljaisessa tyhjässä kirkossa kuin vaikka konsertissa tai metsässä. Ajattelen, että elämässä on paljon selittämätöntä, ja on hyvä jättää tilaa ihmeelle ja yllätyksille.

Sanna sanoo, että asiat eivät ole kontrolloitavissa, ja hiljentyy vielä miettiessään hyvän ystävättärensä kuolemaa.

– Mitä siinä voi. Ihminen on täysin voimaton elämän epäreiluuden edessä. Kysyin ystävättäreltäni jo joskus aikaisemmin, että mitä hän tekisi toisin, jos voisi palata elämässä taakse päin. Hän sanoi, että hän sotisi vähemmän ja rakastaisi enemmän. Hän myös antaisi kaiken anteeksi ja olisi kiitollinen ihan vain siitä, että on elossa. Hän olisi vain halunnut elää.

Juttu on julkaistu Annassa 9/2019.