Sara Chafak: ”Losissa paparazzit seuraavat minua”

Malli ja ex-missi Sara Chafak, 24, haaveilee muusikon ammatista. Kansainvälisestä tähteydestä hän on saanut esimakua vieraillessaan Los Angelesissa. Vaikka ura urkenisi, Sara ei aio hylätä poikaystäväänsä, jonka kanssa hän on pitänyt yhtä teini-iästä asti.

Rakkain arkihetkeni on se, kun käyn aamulla moikkaamassa kolmea kissaani. Haluan päästä silittelemään niitä heti herättyäni. Kissani ovat niin villejä, etten voi nukkua niiden kanssa samassa huoneessa.

Olen innostunut musiikista. Laulan, sävellän, sanoitan ja kuuntelen musiikkia niin paljon kuin mahdollista. Tällä hetkellä työstän suomenkielistä musiikkia tuottaja Niklas Sundströmin kanssa. Ulkomaille suuntaaminen on aina ollut unelmani, enkä ole siirtänyt sitä syrjään. Los Angelesissa vieraillessani olen huomannut, että media on siellä edelleen kiinnostunut minusta. Paparazzit kulkevat perässä, mikä tuntuu välillä oudolta. Toisaalta se tarjoaa myös hyvät naurut päivän päätteeksi. 

Minua ärsyttää ihmisten ennakkoluuloisuus. Ihmiset muodostavat helposti mielipiteen toisesta ihmisestä tämän ulkonäön perusteella. Monet luulevat minua tylyksi, sillä saatan kulkea kaduilla tuima ilme kasvoillani. Oikeasti olen hymyileväinen ja lämmin tyyppi.

Käytän rahaa paljon ruokaan, vaikka muuten olen todella säästäväinen. Ostan useimmiten sitä, mitä mieli tekee: esimerkiksi fetaa, avokadoa, luomuomenamehua ja -maitoa ja ehkä joskus voisilmäpullan, josta tosin jyrsin vain voisilmän. Olen iloinen saadessani elää sellaista elämää, että jos tarvitsen jotain, ei tarvitse liikaa mietiskellä sen hankkimista – jos nyt ei puhuta mistään lamborghineista.

Pyrin syömään puhtaasti ja suosin luomutuotteita ja laadukkaita raaka-aineita, mutta toisaalta tykkään myös roskaruoasta. Tällä hetkellä rakastan bataattiranskalaisia, ja kastikkeet ovat ainainen heikkouteni. Kokkaan yleensä huolella yhden aterian päivässä, muuten syön sitä, mitä kaapista löytyy. Syön mitä vaan. En kiinnitä huomiota edes määriin. Aikaisemmin tein niin, ja siitä kehittyi neuroosi. Silloin kroppanikin reistaili ja olin jatkuvasti kipeä. Enää en halua, että elämäni pyörii ruoan ympärillä negatiivisin mielin. Haluan keskittyä ruoasta nauttimiseen.

Hoidan ihmissuhteitani olemalla oma itseni ja antamalla rakkailleni aikaa. Olen tarkka siitä, ketä päästän lähipiiriini, sillä olen oppinut, että mitä pienempi piiri on, sitä vähemmän on draamaa ja puheita. Olen oppinut olemaan varuillani. Kokemani koulukiusaaminen ja se, että puukkoa on tullut selkään jopa hyviltä ystäviltä, on koulinut ja nostanut itsesuojeluvaistoani. Minulla on pieni, lojaali ystäväpiiri. Näitä ystäviä rakastan ja kunnioitan.

Huomioin kumppanini tarpeita ja aikatauluja. Olen ollut poikaystäväni Tuomas Varesvuon kanssa yhdessä 14-vuotiaasta asti, mutta en koe, että olisimme sitoutuneet liian nuorina. Tiedän, että olen sen oikean kanssa. Joskus teini-iässä kaveriporukassamme oli yleistä, että seurustelevat parit pitivät suhteessaan taukoja. Kerran minäkin ehdotin taukobuumin painostamana sellaista Tuomakselle. Hän ei siihen kuitenkaan suostunut – ja hyvä niin. Mitä järkeä sellaisessa on, eihän muistakaan rakkaista pidetä taukoa? Tauot vain erkaannuttavat ja aiheuttavat väärinkäsityksiä. Vaikka olemme olleet 11 vuotta yhdessä, tuntuu, että olemme vasta alussa. Jonain päivänä haluaisin naimisiin ja perustaa perheen, mutta vielä ei ole sen aika.

Työviikkoni ovat vaihtelevia. Teen töitä juontajana, mallina, muusikkona, pokerinpelaajana ja tv-kokkina. Viikkoihini kuuluu kuvauksia, urheilua, blogin päivittämistä, sähköpostien läpikäymistä ja esiintymisistä sopimisia. Välillä kun olen meinannut palaa loppuun, syy on löytynyt kalenteriin vilkaisemalla. 

Rentoudun vapaa-ajalla parhaiten Ikeassa. Rakastan sen tunnelmaa, itsepalveluosastolla kiertelyä ja ympärillä leijailevaa puun tuoksua. Nikkaroin pienenä barbeilleni huonekaluja, ja teen edelleen puutöitä aina kun mahdollista.

Odotan juuri nyt tulevaa Barcelonan-pokerimatkaa, jonne lähdemme Tuomaksen kanssa. Pelaamme molemmat pokeria. Kyseessä on iso, päiviä kestävä turnaus. Mikäli menestyn, pääsen pelaamaan jopa viisi päivää.

Teksti: Christina Boman
Kuva: Niclas Mäkelä/Otavamedia

Anna 33-34/2015