Sara Sieppi on kiltti, kilpailuhenkinen ja kärsimätön – ja näin se näkyy hänen arjessaan: ”Minä olen oman elämäni tähti”

Temperamenttinen, itsepäinen ja kärsimätön. Sellaiseksi bloggaaja Sara Sieppi, 28, luonnehtii itseään. Kokemukset ovat opettaneet hänelle sen, että raha-asiat on hoidettava eikä rakkaus saa olla epätervettä. – Enää en unohda omaa elämääni tai aseta ketään ykköseksi, hän sanoo.

Suomessa ja ulkomailla on puhuttu bloggaajauupumuksesta. Se tarkoittaa sitä, kun harrastuksesta tulee elinkeino, joka muuttuu niin stressaavaksi, että työstä katoaa ilo. Meillä aiheesta ovat puhuneet esimerkiksi Pupulandian Jenni Rotonen ja Kaikki mitä rakastin -blogillaan itsensä läpi lyönyt Eeva Kolu.

Bloggaaja ja somevaikuttaja Sara Siepillä sen sijaan riittää virtaa. Hänellä on Instagramissa 158 000 seuraajaa, joille hän julkaisee kuvia melkein päivittäin.

– Pidän työstäni, koska minulla on vapaus tehdä sitä oikeastaan mistä vain, hän sanoo.

Hän erosi juontaja Roope Salmisesta viime syksynä ja sanoo elävänsä nyt hyvää elämänvaihetta.

– Olen 27-vuotias, mutta miellän itseni jo kolmekymppiseksi. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että olen elämässäni jonkinlaisessa tienhaarassa. En tiedä vielä, minkä tien valitsisin.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

people who criticize others are unaware of how much pain they themselves are experiencing. truly happy people don’t have the need to bring others down #muistutus 🖤

Henkilön Sara Sieppi (@sarasieppi) jakama julkaisu Syys 2, 2019 kello 9.44 PDT

Kiltti nainen

”Olen pienestä pitäen ollut kiltti ja uskonut ihmisistä hyvää. Siihen on varmaan vaikuttanut kotitaustani, koska lapsuuteni oli turvallinen, enkä kokenut vastoinkäymisiä.

Toki olen ollut elämäni aikana myös aika sinisilmäinen. Ehkä olen sitä yhä. En pääse siitä piirteestä eroon, mutta toisaalta, ei tarvitsekaan. On vain hyvä, että luottaa ihmisiin.

 Jossain on Se Oikea

”Elämäni pahimmat pettymykset liittyvät parisuhteisiin, joista minulla on huonoja kokemuksia. Vaikka sanoin luottavani ihmisiin, tällä hetkellä luottamukseni miehiin on aika horjuva.

Epäonnistumiset parisuhteissa ovat johtuneet siitä, että olen valinnut vääränlaisia miehiä. Uskon siihen, että jonain päivänä Se Oikea tulee vastaan. Olen näin vanhanaikainen! Uskon myös siihen, että silloin ei enää tarvitse tuskailla sen kanssa, voiko toiseen luottaa vai ei.

Erojen jälkeen olen aina yrittänyt oppia jotain, jotta en päätyisi enää samanlaiseen tilanteeseen. Tärkein oppini on ollut, että en enää unohda omaa elämääni tai aseta ketään ykköseksi. Minä olen oman elämäni tähti. Vaikka olisi kuinka jaloa ymmärtää ja auttaa toista kerta toisensa jälkeen, aina se ei ole sen arvoista. Rakkaus ei saisi mennä oman arvon edelle epäterveellä tavalla.

Viihdyn nyt sinkkuna. En käy mielelläni treffeillä, koska ne ahdistavat. On epämukavaa, kun kaksi toisilleen vierasta ihmistä istuu vastakkain kahvilla, yrittää tutustua ja esittää kysymyksiä. Se ei ole minulle luontevaa. En yritä väkisin saada parisuhdetta, sillä uskon, että asioilla on tapana järjestyä ja on parasta, kun asiat etenevät omalla painollaan.

Miehen ulkonäkö ei ole koskaan ollut minulle prioriteetti numero yksi. Arvostan miehessä enemmän luotettavuutta, rehellisyyttä ja määrätietoisuutta. Ja hauskuus on plussaa. Haluaisin mennä vain kerran elämässä naimisiin, ja onneksi se kortti on vielä käyttämättä.”

Iso perhe

”Kotoani olen saanut kestävän parisuhteen mallin. Vanhempani tapasivat toisensa nuorina, ja he ovat edelleen yhdessä.

Lapsuudenkotini oli pienessä Kaakamon kylässä Torniossa Lapissa. Olin yläasteikäinen, kun muutimme lähemmäksi Tornion keskustaa. Isäni työskentelee painoyrityksessä ja äitini suuhygienistinä. Minulla on iso- ja pikkusisko sekä pikkuveli.

Vaikka olemme iso perhe, äiti ja isä maksoivat kaikkien harrastukset. Kesälomilla matkustelimme ympäri Suomea. Turhaa törsäilyä ei ollut, mutta en silti koskaan kokenut, että jotain puuttuisi.”

Hiihtäjätyttö

”Olen kilpailuhenkinen. Lapsena ja teininä treenasin määrätietoisesti. Halusin olla paras.

Hiihdin kahdeksan vuotta seuratasolla. Harrastin myös yleisurheilua ja pelasin nelisen vuotta jalkapalloa ja salibandyä. Lukioon asti urheilin koko ajan.

Nykyisin käyn salilla ja lenkkeilemässä. Eilen juoksin salin juoksumatolla kymmenen kilometriä, mutta saatan yhtä hyvin olla kuukauden tekemättä mitään, mikä ei ole kovin fiksua. Jos en liiku, olen väsynyt ja saamaton. Haluaisin aloittaa taas jonkin joukkuelajin, mutta uuteen joukkueeseen meneminen vähän jännittää.”

Silloin nolotti

”Isosiskoni ehdotti, että osallistuisin Miss Suomi 2011 -kilpailuihin. Olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi, enkä tiennyt mitä alkaisin tehdä, joten päätin kokeilla.

Kun olin missikisan kymmenen parhaan joukossa, kohtasin ensimmäistä kertaa median. Julkistamistilaisuudessa salamavalot räiskyivät ja kysymyksiä tuli kuin revolverin piipusta. Se oli niin hämmentävää, että lopetin siltä seisomalta puhumasta Lapin murretta. Sanoin ’Mä oon Sara’, enkä puhunut mie- ja sie-sanoilla enää. Yritin olla jotakin muuta kuin olin.

Nykyisin puhun yleiskieltä, koska kukaan kaveripiirissäni ei puhu Lapin murretta. Mutta jos juttelen äitini kanssa pitkän puhelun, alan taas sanoa mie ja sie.

Minut valittiin ensimmäiseksi perintöprinsessaksi. Kun Miss Suomi Pia Pakarinen luopui kruunustaan, minusta tuli yllättäen Miss Suomi. Lähdin kuitenkin Miss Maailma -kisoihin, kuten ensimmäisen perintöprinsessan kuuluukin.

Sieltä on jäänyt yksi nolo videoklippi elämään Youtubeen. En ollut matkustellut ulkomailla enkä puhunut hyvin englantia. Kun tuomarit haastattelivat minua, jäädyin täysin. En muistanut nimeäni, ikääni, en mitään – en edes suomeksi. Se oli totaalinen black out.

Itsetuntoni romahti, se oli niin hirveää. ’Onneksi pääsen pian Suomeen’, ajattelin, ’ja haastattelu ja koko typerä matka unohtuu.’ Mutta törmään siihen videoon vielä tänäkin päivänä netissä! En ole ihan varma, olenko päässyt siitä vieläkään yli, mutta nykyisin se naurattaa tosi paljon.”

Rakastan laittautua

”19-vuotiaana ulkonäköni oli jatkuvan arvostelun kohteena. Se koetteli itsetuntoani. Ulkonäköäni arvostellaan edelleen, vaikka missikisoista on melkein kymmenen vuotta. Välillä mietin, että antakaa jo olla. Miksi minun pitäisi olla tietyssä muotissa?

Pari vuotta sitten olin lähdössä kuvausmatkalle, kun minua pyydettiin laihduttamaan kolme kiloa. Järkytyin. Olin tyytyväinen itseeni, mutta aloin miettiä, näenkö itseni ihan eri tavalla kuin muut.

Suivaannuin ja soitin asiakkaalle. Sanoin, etten aio laihduttaa. He ottivat minut siitä huolimatta mutta kuvatessa sanoivat, että voitko peittää kädellä vähän tuosta ja tuosta. Hemmetti, että otti päähän. Olisivat ottaneet mallin, jos kerta halusivat laihan naisen. En ole malli. Olen Sara, oma itseni. Olen aina hyväksynyt ulkonäköni, vaikka en ole koskaan ollut laiha.

Joskus luen kommenttipalstoja, että ’onpa Sara lihonut, näkee, ettei sillä mene hyvin parisuhteessa’ tai jotakin muuta hölmöä. Se ei tunnu kivalta.

Ai milloin koen olevani kauneimmillani? Tähän kuuluisi sanoa, että aamulla meikittömänä, mutta minun kohdallani se ei ole totta. Rakastan olla laitettu!

Joskus blogini tai Instagramini kuvia kommentoidaan, että ei kukaan näytä tuollaiselta kotona. Minä näytän! Meikkaan, vaikka olisin yksin kotona. Teen paljon töitä kotona, eikä päivä ala, ennen kuin olen saanut meikit naamaani.”

 Ihana kamala äiti

”Olen temperamenttinen ja kärsimätön. Haluan saada asiat heti valmiiksi ja hermostun, jos ne eivät etene niin nopeasti kuin haluaisin. Olen myös aika itsepäinen, enkä kauheasti kuuntele muiden neuvoja.

Iskän mielestä olen ihan samanlainen kuin äiti, yhtä temperamenttinen. Teininä riitelin äidin kanssa tosi paljon. Halusin kapinoida, koska hän oli koko ajan neuvomassa ja hönkimässä niskaani.

Äidillä oli oma visio siitä, miten lukion jälkeen kouluttautuisin johonkin tavalliseen ammattiin. Valitsin toisen tien, ja hän on ollut huolissaan. Kolmisen vuotta sitten hän lopetti kyselemästä, milloin alan opiskella. Uskon, että nyt hän luottaa siihen, että pärjään.

Äiti on vieläkin tosi huolehtivainen. Hän haluaa, että ilmoitan, milloin lentokoneeni laskeutuu jonnekin. Muuten hän ei pysty nukkumaan. Ihan vasta taisin sanoa, että nyt tämä kyllä loppuu!

– Oikeasti äiti on ihana, ja meillä on nykyisin lämmin suhde. Hän on maailman paras äiti, ja me lapset olemme aina olleet hänelle numero ykkönen. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä välillä pitänyt kuunnella joitakin äidin neuvoja.”

Tsemppiä raha-asioihin

”Olen järjestelmällinen, ja kotini on aina siisti. Raha-asioitani en kuitenkaan ole aina osannut hoitaa sataprosenttisesti. Olen ajatellut, että kun laskut ovat poissa silmistä, ne ovat poissa mielestä, mikä on tietysti hölmöä. Nykyisin olen kuitenkin tsempannut paljon.

Nyt olen maksanut kaikki velkani. Perustin tänä vuonna osakeyhtiön ja vaihdoin kirjanpitäjää. Tämän vuoden tavoitteeni on oppia hoitamaan raha-asiat kunnolla. Haluan tietää, miten kirjanpito toimii. Välillä makselen laskuja, joista en edes tiedä, mitä ne ovat, koska yritykseen liittyy niin paljon kaikenlaisia menoja. Tulevaisuudessa en enää halua olla näin hällä väliä rahan suhteen, koska olen muuten luonteeltani niin tarkka.

Asun toistaiseksi vuokralla, koska en tiedä, mitä elämässäni seuraavaksi tapahtuu. Vaikka olen aina tehnyt töitä, en ole ollut säästeliäs. Nyt kun tuloni ovat nousseet, olen nauttinut elämästä ja matkustellut. Teen melkein aina töitä ulkomaanmatkoillani, jotka rahoitan useimmiten itse.

En ole koskaan laskenut, paljonko kulutan vaatteisiin ja meikkeihin rahaa. Saan niitä aika paljon sponsoreilta, muuten summat olisivat suurempia.

Minulla ei ole rahaan liittyviä tavoitteita. Haluan vain menestyä, tehdä omaa juttua ja tienata kivasti.”

Stressaavat ryhmät

”Viime syksyllä minulla oli vaikeaa, koska elämässäni tapahtui niin paljon suuria muutoksia. Makasin sängyssäni ja pysyin neljän seinän sisällä. Avasin aamulla verhot ja suljin ne illalla. Tajusin lopulta, että asiani eivät olleet kunnossa, ja pakotin itseni poistumaan kotoa. Lähdin syksyllä Thaimaahan, ja kun tulin takaisin, elämä tuntui jo vähän paremmalta. Mutta vieläkään en ollut ihan päässyt jalolleni. Tammikuussa lensin Balille. Sinne lähti rikkinäinen tyttö mutta takaisin tuli toinen ihminen. Matkoillani olen voinut miettiä rauhassa asioita ja olen saanut etäisyyttä vaikeuksiini.

Olen reissannut kavereiden kanssa, mutta viihdyn hyvin myös omissa oloissani. Teen paljon yksin töitä kotona. Vaikka olen sosiaalinen, stressaannun isoissa ryhmissä, joissa on vieraita ihmisiä. Minulle voi olla rankkaa viettää kaksi viikkoa kuvauksissa. Uudessa porukassa olen pikemmin tarkkailija enkä ole suuna päänä.

Minulla on somessa ihania seuraajia, joilta saan kannustusta. Viime vuosina sometileilleni on tullut tosi paljon ikäviä kommentteja. Minua on huoriteltu, ulkonäköäni haukuttu, kaikkeen puututtu. Se meni ihan hulluihin sfääreihin. En ymmärrä, mistä se johtui tai mitä pahaa olin tehnyt.

Suurin osa kiusaajistani oli naisia. Klikkasin yhtä profiilia, ja huomasin, että naisella oli lapsia. Miten hän saattoi toimia niin, aikuinen ihminen?

Kun puhuin somekiusaamisesta Vappu ja Marja Livessä, purskahdin itkuun. Tajusin vasta silloin, miten rikki olin.

Onneksi ikävät kommentit vähenivät ohjelman jälkeen.”

Tulevaisuuden haaveet

”Rakastan työtäni, mutta haluaisin alkaa tehdä myös jotain uutta. Haaveilen kahvilan perustamisesta. Olen kiertänyt ulkomailla katsomassa tosi hienosti sisustettuja kahviloita. Kaikki kauneuteen, muotiin ja sisustamiseen liittyvä kiinnostaa. Olen esteetikko.

Haaveilen myös perheestä. Jonain päivänä haluan saada paljon lapsia, mutta perheen aika ei ole vielä.”

Juttu on julkaistu Annassa 20/2019.

Lue myös: Sara Sieppi avautuu blogissaan nettikiusaamisesta: ”Aikuiset nettikiusaajina, really? Oi kyllä”