Sari Helin oppi paljon etäsuhteeseen kaatuneesta liitostaan: ”Rakkaus näkyy kalenterimerkinnöissä, ei puheissa”

Yrittäjä Sari Helin oli yli 20 vuotta naimisissa europarlamentaarikko Petri Sarvamaan kanssa. Suuri rakkaus ei lopulta kestänyt vuosikausien asumista eri maissa ja yksinäistä arkea. – Minulle tuli sellainen olo, että tukeeko kukaan minua oikeasti, Sari sanoo.

On pimeää, mutta tähtien ja kuun kajossa Sari Helin, 53, näkee kulkea eteenpäin kuusamolaisessa metsässä. Pieni Karhunkierros on käynyt hänelle läpikotaisin tutuksi, otsalamppua ei huoli sytyttää. Näin on hyvä. Metsän sylissä huolet ja murheet asettuvat todelliseen kokoonsa.

”Tulet Kuusamoon lepäämään”, tokaisi Sarin sikäläinen ystävä keväällä 2020. Silloin Sarin Huono Äiti -yritys oli joutunut someraivon kohteeksi. Sari otti kutsun vastaan, ja sittemmin hän on palannut pohjoiseen yhä uudelleen. Tässä parin vuoden aikana ajatuksia on pitänyt selvitellä monelta kantilta: yritys on lähtenyt kasvuun ja avioliitto tullut tiensä päähän.

– Kuusamosta olen saanut ihania ystäviä. Me käydään tulilla ja pilkillä, laskemassa verkkoja, porotilalla pitämässä iltaa. Siellä ollaan retkivaatteissa ja meikittömänä, eikä ketään kiinnosta, onko Helinin Sari eronnut vai naimisissa, Sari kertoo kustantamon neuvotteluhuoneessa Helsingin keskustassa.

Hän on juuri tehnyt viimeisiä viilauksia uuteen keittokirjaan, jonka on kirjoittanut huippukokki Ilkka Lääverin kanssa. Osa kirjan kuvista on otettu kuusamolaisissa korpimaisemissa. Myös muutto niihin maisemiin on käynyt mielessä. Voisihan firmaa pyörittää Koillismaaltakin. Mutta ei vielä nyt. Joskus myöhemmin.

– Aina kun olen Kuusamossa, minulla on vimmainen tarve päästä painelemaan kansallispuistoon. Siinä saa niin liikuntaa kuin henkistäkin hoitoa.

Elämä muuttui enemmän tunnepuolella kuin käytännössä

Yli 20 vuotta Sari oli naimisissa europarlamentaarikko Petri Sarvamaan, 61, kanssa. He saivat kaksi lasta, esikoinen on jo täysi-ikäinen ja nuorempikin teini-iässä. Pariskunta muutti erilleen vuosi sitten, ja avioero astui voimaan marraskuun lopulla.

Sari pyörittää arkea ja yritystään Helsingissä yhtä lailla kuin ennenkin, kun hän oli naimisissa ja mies oli arkisin töissä Brysselissä. Miten elämä siis lopulta muuttui erossa?

– Se on hyvä kysymys. Ei mitenkään valtavasti käytännön tasolla, Sari sanoo.

Muutos on vaikuttanut enemmän tunnepuolella.

– On iso tunneasia, kun tosi pitkä, kiinteä ihmissuhde päättyy. Olen tunne­ihminen ja herkkä, totta kai ero vaikuttaa syvällisesti elämään.

Pari vuosikymmentä kestäneen liiton aikana ehti tapahtua paljon, niin hyvässä kuin pahassakin.

– Muistojahan kukaan ei voi ottaa pois. Meillä on ollut ihan mielettömät 20 vuotta yhdessä.

Petri oli Sarin tukena, kun tämä menetti molemmat vanhempansa lyhyen ajan sisällä. Ja Petrille Sari soitti ensimmäisenä silloinkin, kun Huonon Äidin ympärillä kuohui koronakeväänä 2020.

– Kriiseissä nojauduimme toisiimme. Meillä oli suurta yhteyttä. Ja suurta rakkautta, jonka väliin tuli arki ja sen jakaantuminen kahteen eri maahan, Sari muotoilee harkiten.

– Rakkauden täytyy jossain muodossa jatkua läpi elämän, koska meillä on yhteiset lapset. Ei voi vihata sellaista ihmistä, joka on omille lapsille niin tärkeä.

”Kun toinen aloittaa ulkomaantyön, kaikki muuttuu”

Sari ja Petri tutustuivat vuonna 1999. He olivat toimittajia ja juonsivat yhdessä Ylellä aamu-tv:tä. Myöhempien toimittajavuosien aikana he asuivat Yhdysvalloissa, Washingtonissa, jossa Petrillä oli ulkomaankirjeenvaihtajan pesti.

Lasten ollessa pieniä Petri lähti mukaan politiikkaan, ja vuonna 2012 hän aloitti edustajana europarlamentissa. Perheelle se tarkoitti sitä, että isä oli siitä lähtien arkipäivät pääosin töissä Brysselissä ja palasi kotiin viikonlopuiksi. Vapaata tuolloinkaan ei välttämättä ollut, vaan esimerkiksi vaalien alla piti kierrellä vaaliteltoilla ympäri maata. Loma-ajat Euroopassa eivät osu kovin hyvin yhteen suomalaisten lomien kanssa, joten sama viikkorytmi jatkui aina lähes läpi kesän.

– Onhan se valtava muutos, että toinen aloittaa ulkomaantyön. Siinä muuttuu kaikki, Sari toteaa.

Samoihin aikoihin, kun Petrin ura poliitikkona käynnistyi, Sari sai työtarjouksen Fox-kanavalta. Hän kieltäytyi, eiväthän iltatyöt olisi onnistuneet. Sen sijaan hän päätti panostaa uraan yrittäjänä, koska siten hän voisi itse päättää työajoistaan.

Samalla hän teki toisenkin tärkeän valinnan: yrittämisen lisäksi hän valitsi lapset. Ja siitä hän on onnellinen.

– Olen halunnut sitoutua lapsiini ja heidän hyvinvointiinsa. Yrittäjän työt olen tehnyt sitten vaikka yöllä. En väitä olevani mikään äitipyhimys, vaan tavallinen uraäiti, joka teki tämän valinnan lapset edellä.

Lasten kanssa Sari on saanut osakseen arjen parhaat hetket mutta myös arjen nurjan puolen.

– Vanhemmista se, joka on koko ajan paikalla, saa myös kuraa osakseen. Hänen kanssaan kinataan eniten.

Sari pyöritti arkea tilanteessa, jossa puoliso oli matkatöiden vuoksi poissa kotoa isoimman osan arkipäivistä. Välillä yrittäjä-äiti sinnitteli jaksamisen rajoilla.

– Muistan sellaisen vaiheen, kun olin niin väsynyt, että laitoin Pikku Kakkosen päälle ja nukuin ohjelman ajan. Sitten jaksoin taas sen illan loppuun. Samaan aikaan toisaalla toinen vanhempi teki päivän töitä ja painoi illalla päänsä tyynyyn asunnossaan, jossa sai olla täysin omassa rauhassaan.

Ja niin elämä jatkui, päivästä toiseen.

– Hyvin vähän siinä keskellä tiski- ja pyykkivuoria pysähtyy pohtimaan, että mitenkäs tämä nyt menikään. Äkkiä vain huomaa, että taas meni vuosi.

”Oma vuoro on otettava”

Toukokuussa 2019 oli jälleen yksi vaalikampanja vedetty läpi. Oli europarlamenttivaalit ja Petri oli ehdolla. Sari oli vastannut miehensä vaalikampanjan markkinoinnista ja sisällöstä.

– Siinä kohtaa minulle tuli vahvasti sellaisia ajatuksia, että ehdokas luultavasti menee läpi, mutta parisuhteesta en ole enää niin varma.

Ja kampanja olikin menestys. Puoliso jatkaisi reissutyötään. Sari ymmärsi, että jos hän ei tekisi mitään, kaikki jatkuisi kuten ennenkin, eikä asetelma vieläkään kääntyisi toisin päin. Milloin olisi hänen vuoronsa? Hänen tavoitteenaan oli kasvattaa yritystään, mikä tulisi vaatimaan omistautumista ja pitkiä työpäiviä.

– Oma vuoro on otettava, Sari sanoo nyt.

Tuolloin keväällä parisen vuotta sitten Sari ymmärsi, mitä hän todella tarvitsee parisuhteeltaan.

– Haluan arjen läsnäoloa. Haluan jakaa päivän tapahtumia toisen kanssa. Haluan läheisyyttä, en etäisyyttä.

Vaikka Sari oli naimisissa, hän tunsi olevansa yksin.

– Yksinäisyys tuntuu parisuhteessa ehkä pahemmalta kuin yksinäisyys yksin. Parisuhteeseen liittyy ajatus siitä, ettei tarvitse olla yksinäinen. Sehän on PARIsuhde, Sari miettii.

Sarille tärkeät arjen kohtaamiset puolison kanssa olivat vähissä.

– Minulle tuli sellainen olo, että tukeeko kukaan minua oikeasti.

Silloin alkoi aprikointi, ja eron mahdollisuus pujahti ajatuksiin ensi kertaa.

– Lienee tyypillistä, että eroa miettii pari vuotta, Sari sanoo.

Hän halusi antaa suhteelle vielä mahdollisuuden.

– Meillähän oli hirveän paljon kaikkea hyvää. Ajattelin, että jos tää nyt vielä tästä. Katotaanny. Katotaanny, Sari toistaa mietteliäänä.

– Mutta sitten ei katottu enää.

”En voi kuvitella, että olisin miehen kanssa aseman tai rahojen takia”

Sellaista ajatusta Sari ei tunnista, että olisi alkuun empinyt eroa rahan vuoksi.

– Jokainen on vastuussa omista rahoistaan. En voi kuvitella, että olisin miehen kanssa hänen asemansa tai rahojensa takia.

Vanhemmuuden Sari haluaa pitää tarkoin erillään parisuhteesta.

– Minulla ei ole Petristä isänä mitään pahaa sanottavaa. Lapset ovat 50-prosenttisesti Petriä ja vain 50-prosenttisesti minua, ja heillä on suuri arvostus isäänsä kohtaan.

Lisäksi Sari korostaa sitä, että hän ymmärtää eron toista osapuolta.

– Olet Euroopan huipulla, ja sinulla on siellä ihailijoita, hännystelijöitä, autonkuljettajat ja liuta avustajia. Kun tulet kotiin, eteisessä on vastassa Wilma-viesteissä marinoitunut yrittäjä ilman sukkanauhoja. Onhan kontrasti aika kova.

Eroprosessin aikana pintaan nousi paljon erilaisia tunteita.

– Surua, häpeää, pelkoa, kauhua, helpotusta. Ja sitten jokin tasaantuminen. Äitinä sitä miettii aina kaikkein eniten omia lapsiaan, Sari sanoo.

– Minulla on kova resilienssi, ja ilman sitä en olisi tässä, missä nyt olen.

Ystävä esitti kaksi oikeaa huomiota eroamisesta

Vuosi 2021 oli Sarin elämässä kaiken kaikkiaan erikoinen. Hän aloitteli avioeron jälkeistä uutta elämänvaihetta ja samaan aikaan hänen yrityksensä kasvoi kiivaammin kuin koskaan.

– Ansaitsen toimeentuloni perheyrityksessämme ja samalla työllistän muita. Tästäkään syystä eroon ei voi jäädä hautumaan vaan on edettävä. On pidettävä fokus kirkkaana.

Koska yritys vaati enemmän huomiota kuin aiemmin, Sarin oli jaettava vastuuta ja luotettava muihin ihmisiin.

– Siinä on kaksi vaikeaa asiaa minulle. En luota ihmisiin kovin herkästi enkä taatusti pyydä apua keneltäkään. Arjen yksinäinen pyöritys oli vahvistanut minussa sitä piirrettä, että yritin selviytyä koko ajan yksin.

– Totuin pärjäämään hammasta purren – siitä pyristelen nyt eroon. Olen kantanut liikaa vastuuta, nyt sitä vastuuta on pakko jakaa.

Eron puimiseen Sari sai apua ystäviltään.

– Eräs ystävä sanoi, että tulet huomaamaan kaksi asiaa, Sari muistelee.

Ensinnäkin tulee sanottua ja tehtyä sellaisia asioita, joita ei halua jälkeenpäin muistella.

– Se on totta, Sari kommentoi eikä halua kertoa siitä sen enempää.

Toiseksi, ystävä sanoi, tulet huomaamaan, että osa ystävistä lähtee ja saat uusia, yllättäviä ystäviä tilalle.

– Sekin on pitänyt paikkansa. Uusia ystäviä on tullut siten, että minuun ovat ottaneet yhteyttä sellaiset tuttavat, jotka ovat halunneet vilpittömästi auttaa. Usein ihmiset, joilla on kokemusta menetyksistä, osaavat olla paikalla sellaisella hetkellä, kun tuen tarvetta on.

Sitten on vanhoja ystäviä, jotka eivät enää ole pitäneet yhteyttä.

– Saattaa olla, että viimeinen lause, jonka he ovat minulle sanoneet, on ollut ”me emme tässä sitten valitse mitään puolia”.

Miltä se on tuntunut?

– Ymmärrän, että puolten valitseminen on helpointa ja luonnollisinta. Ja minä taas olen hirveän tyytyväinen niiden ihmisten kanssa, joita minulla on jäljellä. En kaipaa poisjääneitä.

”Kun ratkaisu on selvä, energiaa vapautuu”

Vellomaan tai makaamaan Sari ei ole ehtinyt. Ei hän uutta kumppaniakaan ole etsinyt, vaikka myöntääkin, ettei ole yksin elävää sorttia.

Rakkaudesta hän on oppinut sen, että olennaista on ajankäyttö.

– Rakkaus näkyy kalenterimerkinnöissä, ei puheissa.

Unelmien kumppani on kiinnostunut samantyyppisistä asioista kuin Sarikin.

– Hänen pitää olla kiinnostunut arjesta ja olla valmis tukemaan minua yrittäjyydessä. Pitää olla kiinnostunut luonnosta ja ruoista ja koirastani ja pitää ymmärtää nuoria.

Uusien ystävien lisäksi mennyt vuosi toi Sarin elämään paljon muutakin uutta ja hyvää.

– Olen 53-vuotias, mutta tunnen olevani 35.

Eroprosessin aikana ruoka ei oikein maistunut, joten nyt Sari muistuttelee itseään ruoka-ajoista. Hän pyrkii syömään säännöllisesti ruoka-aikoina ”ihan oikeaa ruokaa”. Sari myös ulkoilee päivittäin, meditoi ja käy energiahoidoissa.

– Käyn yhtä lailla energiahoidoissa kuin kasvohoidoissakin, hän tokaisee.

– Olen huomannut, että saan energiahoidoista positiivista energiaa. Uskon siihen, että meillä on muutakin kuin tämä maallinen tomumajamme.

Uuden vuoden hän aloittaa täynnä virtaa. Eroa on nyt puitu, on aika keskittyä tulevaan.

– Kun ratkaisu on selvä, energiaa vapautuu.