Sari Jantunen ex-miehensä Marko Jantusen huumehelvetistä: ”Olin varma, että Marko kuolisi kohta”

Kun kiekkotähti Marko Jantunen vajosi yhä syvemmälle päihteisiin, ex-vaimo Sari katseli voimattomana vierestä. Hän keskittyi huolehtimaan parin kahdesta pojasta. Kuoleman rajalla käynyt Marko raitistui vuosi sitten ja perheen elämässä kääntyi uusi sivu.

Kaupan oveen kiinnitetystä lööpistä tuijottivat tutut kasvot. Hiukset olivat pitkät ja hoitamattomat, kasvot kapeammat ja kalvakammat kuin ennen. Mutta Marko siinä oli. Teksti julisti entisen kiekkotähden huumetuomiota.

Sari Jantusen ruokaostokset jäivät tekemättä. Hän kääntyi itkien pois.

Koko Suomi tiesi nyt sen, minkä Sari oli tiennyt jo monta vuotta. Hänen ex-miehensä ja hänen lastensa isä, jääkiekkoilija Marko Jantunen, oli pahassa huumekoukussa.

Markon elämä oli ollut kuin käänteinen tuhkimotarina. Lahjakas nuorimies pääsi käväisemään kiekkomaailman huipulla. Hulppeimpina vuosinaan hän eli kuin jet set -kuningas. Viinikaapissa oli kokoelma arvoviinejä ja humidorissa kalleimpia havannalaissikareita.

Nyt hän varasteli saadakseen päivittäisen huumeannoksensa.

”Mikään ei viitannut siihen, että olin lähtenyt tulevan alkoholistin matkaan”

Vastikään julkaistussa elämäkerrassa Läpi helvetin Marko Jantunen paljastaa, mikä suisti iloisen bileveikon luksushotellien sviiteistä siltojen alle. Sari kertoo nyt, miten miehen päihderiippuvuus vaikutti perhe-elämään.

Seinän takaa kantautuu luistinten suhinaa ja kiekon napakoita lämäisyjä. Sari ja Marko istuvat Lahden jäähallin juhlavassa aitiossa. Halli on molemmille tuttu. Täältä Marko aloitti uransa kiekkojuniorina, nyt täällä pelaa heidän esikoisensa.

Entisen avioparin välit vaikuttavat mutkattomilta. He puhuvat toistensa päälle, naljailevat ja nauravat. Välillä Sari sanoo kipakasti ja Marko hiljenee. Jantusten avioliitto päättyi jo vuonna 2009, ja vaikeimpina aikoina yhteys lähes katkesi. Kuluneen vuoden aikana he ovat rakentaneet uudenlaista suhdetta. Ensimmäistä kertaa Marko on ollut täysipainoinen isä pojilleen, 20-vuotiaalle Jonnelle ja 16-vuotiaalle Jesselle.

– Tutustuessani Markoon mikään ei viitannut siihen, että olin lähtenyt tulevan alkoholistin matkaan, Sari sanoo.

”En ollut tyypillinen lätkävaimo”

Se nuori mies, johon Sari rakastui 25 vuotta sitten, oli ”hurmaava viliskantti”. Hyväsydäminen ja aito tyyppi, josta oli helppo tykätä. Jääkiekkosankaruudesta Sari ei piitannut tuon taivaallista.

– Minulle Marko ei ole koskaan ollut mikään kiekkotähti, enkä minä ollut tyypillinen lätkävaimo. Meni pitkään, ennen kuin edes viitsin ottaa selvää, mikä on paitsio, Sari sanoo ja naurahtaa.

Nuorta paria yhdisti kunnianhimo. Markon tähtäimessä oli päästä pelaamaan NHL:ään ja tienata paljon rahaa voidakseen kustantaa himoitsemansa luksuselämän. Sari pyrki etenemään kaupallisella alalla. Molemmat halusivat päästä pois kotikaupungistaan Lahdesta isompiin ympyröihin.

Ensimmäinen rahakas ulkomaan pesti tuli vuonna 1994 Ruotsiin. Perhe asettui Göteborgiin, ja Marko nousi nopeasti Västra Frölunda -joukkueen kärkipelaajaksi.

Kotimaassa Marko oli bilettänyt niin kuin nuoret miehet bilettävät mutta pitänyt huolen työkunnostaan. Poikien saunaillat alkoivat venyä, eikä Markoa aina kuulunut aamulla kotiin. Se sieppasi Saria, ja kerran kihlasormuskin jo lensi. Ajan kuluessa hän tottui.

– En ole koskaan ollut vaimo, joka asettaisi miehelleen kotiintuloaikoja. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata vastata itsestään.

Yhden elokuisen viikon aikana vuonna 1996 tapahtui paljon: Jantuset saivat esikoisensa, ja Markolle tarjottiin NHL-diiliä, joka takaisi miljoonatulot. Unelmat alkoivat toteutua. Sari oli lähdössä matkaan innoissaan, mutta Marko empi. Frölundassa hän oli kaikkien tuntema tähti, rapakon takana työ pitäisi aloittaa alusta.

Sarin intoon sekoittui huolta.

– Mietin, miten Markon pää kestää kaikkea pyöritystä.

”Marko on pohjimmiltaan laiska ja mukavuudenhaluinen”

Kävi juuri niin kuin Sari oli pelännyt. Markon peli ei lähtenyt kulkemaan toivottuun malliin, ja tulokas siirrettiin farmijoukkueeseen. Se oli Markolle liikaa. Hän halusi takaisin supertähdeksi. Hän halusi palata Ruotsiin.

Sari teki kaikkensa kääntääkseen miehensä pään.

– Tiesin paluun tarkoittavan sitä, että Markon uran huippu olisi ohi. Jääminen Kanadaan olisi vaatinut sisua, mutta Marko on pohjimmiltaan laiska ja mukavuudenhaluinen. Silloin en sitä tajunnut, mutta kemialliset aineet olivat myös jo muuttaneet hänen persoonaansa.

Marko nyökkää. Hänellä oli tuolloin kaikki, mitä toivoa saattoi: kaunis vaimo, pieni poika, muhkea pankkitili ja lupaava ura.

– Silloin olisi pitänyt teroittaa miekka, mutta minä herpaannuin. Aloin nauttia saavutetuista eduista, vaikka työ oli vielä täysin kesken.

Sari elätteli toivoa, että muutto Karlstadin pikkukaupunkiin rauhoittaisi miestä. Toivo kuoli nopeasti. Kaupungin espanjalaisesta ravintolasta tuli Markon olohuone, jonne hän vetäytyi pakoon arjen vastuita.

– Alkoholismi nappasi minut lopullisesti. Istuin yksin ravintolassa, ja se oli oikeastaan hemmetin tylsää. Mutta kroppa huusi päihdettä.

Ajoittain Sari yritti hillitä Markon juomista. Ei niinkään parisuhteen pelastamiseksi, vaan koska oli huolissaan Markon jaksamisesta työssä. Ällistyttävää kyllä, mies pystyi treenaamaan ja laukomaan maaleja krapulapäissäänkin. Siksi hän sai jatkaa itsetuhoista toimintaansa.

”Olisiko Marko ottanut vastuuta, jos olisin ollut avuttomampi”

Toisen lapsen syntymän aikoihin vuonna 2000 perhe-elämä oli hetken seesteisempää. Kesällä 2001 Sari ja Marko menivät jopa naimisiin. Hulppeissa häissä vieraille tarjoiltiin rapuja ja Dom Perignonia, kuherruskuukautta vietettiin Karibialla.

Kaksoiselämä kuitenkin jatkui. Kotioloissa Marko oli yhä välillä hurmaava oma itsensä: kokkasi vaimolle gourmet-illallisia ja siemaili ohessa lasin, pari laatuviiniä. Muuten hän ei perheen nähden juonut. Kodin seinien ulkopuolella entinen ralli vain kiihtyi.

Lapset eivät, ihme kyllä, juuri kyselleet isänsä perään. He olivat tottuneet siihen, että tämä pyörähti välillä kotona laittamassa ruokaa ja leikkimässä mutta katosi sen jälkeen päiväkausiksi. Jos Sari joskus tivasi reissuista, Marko osasi taitavana sanankäyttäjänä selittää mustan valkoiseksi.

Sari otti perheenpään roolin ja oli lapsille sekä isä että äiti. Lopulta hän joutui olemaan äiti puolisolleenkin. Sari soitteli perään, jos miestä ei kuulunut kotiin, ja muistutti tekstareilla treeneistä. Kun Marko joutui kiipeliin, hän saattoi luottaa siihen, että vaimo fiksaa.

Sari sanoo kironneensa usein omaa vahvuuttaan.

– Olisiko Marko ottanut enemmän vastuuta, jos olisin ollut avuttomampi ja tarvitsevampi? Vahvuudestani tosin on ollut se hyöty, että en ole antanut minkään vastoinkäymisten tuhota minun ja lasten elämää.

Toisen pojan synnyttyä Sari, jolle oma ura oli aina ollut tärkeä, oli jäänyt kotiäidiksi. Siitä tuli eräänlainen ansa. Hän oli vieraassa maassa kahden pienen lapsen kanssa vailla työtä ja turvaverkkoja.

Vuonna 2003 Marko pestattiin Jokereihin. Perhe muutti Suomeen, ja Sari palasi töihin. Samalla hän alkoi kaikessa hiljaisuudessa valmistella uutta itsenäistä elämää.

”Markolle annettiin käteen kaikki kortit, mutta hän hukkasi mahdollisuutensa”

Kun Marko alkoi käyttää huumeita, hänen otteensa arjesta heltisi lopullisesti. Jo usean vuoden ajan hän oli nappaillut unilääkkeitä ja viinaa sekaisin, ja nyt juominen alkoi jo käydä työstä.

– Silloin keksin, että kokaiini voisi olla hyvä krapulalääke. Kävin sisälläni hirveätä painia, sillä olen aina ollut jyrkästi huumevastainen.

Marko teki kokeilunsa salassa kesälomalla Espanjassa. Edes parhaat ystävät eivät tienneet huumeista. Sari sai vihiä asiasta, kun Marko erään kerran reissusta palatessaan makasi neljä päivää laput silmillä vieroitusoireiden kourissa. Pyykkiä pestessään hän löysi miehen taskusta tiukasti rullattuja seteleitä, jollaisia oli aiemmin nähnyt vain elokuvissa. Hän osasi päätellä, että niiden läpi oli nuuhkittu kokaiinia.

– Moni ulkopuolinen varmaan ajatteli, että eikö tuo Sari tajua, mitä on tekeillä. Kyllä minä tajusin. Näin, että juna meni yhä kovempaa ja kuski oli vaihtunut. Olin vain jo niin väsynyt Markon juomiseen. Kaikki energiani meni lasten ja kodin hoitamiseen, en jaksanut huolehtia vielä Markostakin. Tajusin, että vaikka kuinka rakastan tuota ihmistä, nyt on aika toimia.

Sari ei ollut koskaan uhkaillut erolla. Hän vain laittoi avioeron vireille Markon ollessa taas kerran Espanjassa. Palattuaan mies jätti yhteisen kodin ja kantoi reppunsa hotelliin.

– Ajattelin, että näin on varmasti paras Sarille ja pojille, Marko sanoo.

Sari ei tuntenut vihaa tai katkeruutta. Hän oli ainoastaan pohjattoman surullinen miehensä puolesta.

– Markolle annettiin käteen kaikki kortit, mutta hän hukkasi mahdollisuutensa.

”Olin varma, että Marko kuolisi kohta”

Avioeron aikoihin päättyi myös Markon ura jääkiekkoilijana. Sen jälkeen häntä ei pidätellyt mikään, ei perhe eikä työnantaja. Päihteiden käyttöä ei tarvinnut enää peitellä ja hävetä.

– Huurupäissäni ajattelin, että viimeinkin olen vapaa. Siihen asti olin joutunut yrittämään elää sääntöjen ja normien mukaan. Nyt sain vetää kamaa niin paljon kuin halusin.

Marko purki peliuran aikana säätiöidyt varansa ja antoi palaa. Hän veti tuhteja piripommeja, jopa viisi grammaa päivässä. Runsaassa puolessa vuodessa hän onnistui tuhlaamaan päihteisiin liki 100 000 euroa. Kun rahat loppuivat, alamäki syveni.

Aineita saadakseen Marko alkoi kaupata varastettua elektroniikkaa. Yönsä hän vietti usein porttikäytävissä tai taivasalla. Suurimman hädän tullen Marko kääntyi edelleen Sarin puoleen. Hän vieraili yöaikaan entisessä kotitalossaan ja kauhoi muovikassiin vaimolleen ostamiaan merkkilaukkuja ja koruja myytäväksi edelleen. Sari ei hennonut kieltää.

Velkojat uhkailivat myös Saria.

– Ainoa järkevä teko olisi ollut sanoa, että antakaa mennä, katkokaa siltä kädet. Päihdekoukussa elävää läheistä auttaa parhaiten siten, ettei enää auta häntä.

Lopulta koitti se kerta, ettei Sari enää avannut ovea Markolle. Verhojen takaa hän katseli ex-miestään, joka oli laihtunut 45-kiloiseksi ja pukeutunut aivan liian lyhyisiin naisten farkkuihin. Sari lysähti itkien lattialle.

– Olin varma, että Marko kuolisi kohta.

”Pojat olivat joutuneet pettymään isäänsä niin monesti”

Käänne tapahtui viime hetkellä. Lokakuussa 2014 laiha ja kalpea entinen kiekkotähti asteli oikeuden eteen vastaamaan viiteentoista rikossyytteeseen: rattijuopumuksia ja huumeidenkäyttörikoksia.

Vielä tuomion saatuaankin Marko kuvitteli huumevelkojen olevan hänen suurin ongelmansa. Ne pitäisi hoitaa ensiksi, raitistua ehtisi myöhemminkin. Rimpuilu jatkui.

Syksyllä 2015 lapsuudenystävä Pasi onnistui viimein kuljettamaan hikoilevan ja tärisevän Markon Riihimäen Avominne-päihdeklinikalle.

Markolla oli takaraivossaan velkojien käsisirkkelillä aiheuttamat syvät haavat.

Vasta klinikalla Markolle kirkastui hänen ongelmansa ydin:

– Olin ollut täysin tietämätön siitä, että sairastan kuolemantautia. Aloin aavistaa, että toipumisesta tulisi elämäni haastavin taistelu.

Kuukauden kuivilla oltuaan Marko soitti Sarille hyvät uutiset ja pyysi saada tavata poikiaan kahden vuoden tauon jälkeen. Epäileväinen Sari taipui lopulta.

– Pojat olivat joutuneet pettymään isäänsä niin monesti. En halunnut heille enää lisää pettymyksiä, Sari sanoo.

Marraskuussa Marko tuli vierailulle perheen kotitaloon. Häntä pelotti, pitäisivätkö pojat häntä ihan kusipäänä. Eivät pitäneet. Kyyneleitään pidätellen hän halasi molempia ja sai takelleltua: ”Pojat, mulla on ollut hemmetin kova ikävä teitä.”

”En vieläkään pysty uskomaan, että raittius kestää”

Takana on vuosi täysraittiutta. Huumevelat on yhteistyökumppaneiden avulla lähes kuitattu. Marko opiskelee Pajulahdessa liikuntaneuvojaksi, valmentaa kiekkojunioreja ja tekee päihdetyötä kokemusasiantuntijana. Hän tapaa poikiaan säännöllisesti.

Esiin on kuoriutunut sama vanha hyväsydäminen ja hyväntuulinen Marko. Sillä erolla, että nyt hän ottaa työnsä ja opiskelunsa vakavasti. Huolimattomuuteen ja löysäilyyn ei enää ole varaa.

Himo päihteisiin ei ole kokonaan sammunut. Mutta nyt Markolla on sen torjumiseen työkalut. Niinä hetkinä, kun mieli tekee vetää pilleri tai kalja tai viiva, hän muistuttaa itseään siitä, mihin ne johtavat.

– Vuosi sitten olin velkaantunut addikti. Olin menettänyt perheeni, urani ja kiinnostukseni elämään. Haluanko tosiaan takaisin siihen tilaan?

Raittiuteensa Marko suhtautuu päivä kerrallaan -periaatteella. Samoin Sari. Hän tietää, että tämä on miehen viimeinen tilaisuus.

– En vieläkään pysty uskomaan, että raittius kestää. Marko on yrittänyt ja retkahtanut monesti ja saanut aina anteeksi. Mutta jos hän nyt lankeaa, kukaan ei enää auta, Sari sanoo.

Markolla itsellään on vankka usko tulevaisuuteen.

– Minulla ei ole ikinä ollut näin vahvaa pohjaa elämään. En enää tavoittele tähteyttä. Olen tavallinen tylsä ihminen, jolla on arvot kohdallaan. Se riittää minulle.

Lue lisää:

Alkoholismistaan kirjoittanut Kalle Lähde: Raitistumisen jälkeen oli tulla ero

Tiinan lapsen isä asuu kadulla: Poika osaa kertoa, että isiä ei voi tavata, koska isi juo alkoholia

Perhesalaisuus voi rikkoa elämän – ”Häpeä hallitsee ihmistä kuin alkoholi alkoholistia”

Alholiongelman selättänyt Ira Koivu: ”Yksin juominen oli oma salaisuuteni”