Sari Siikander joutui tinkimään kaikista menoistaan, kun korona vei työt ja talolaina odotti maksamista: ”Shiseidot vaihtuivat Cieniin”

Näyttelijä-ohjaaja Sari Siikander, 56, oli juuri rakentanut unelmiensa talon Valkeakoskelle, kun korona vei häneltä työt. Perheen menoja oli karsittava roimasti: Sari ja Josefiina-tytär ovat totutelleet asumaan yksiössä Helsingissä ollessaan, ja kaikesta muustakin säästetään. 

Kesällä 2019 Sari Siikander päätti, että nyt tai ei koskaan.

Jo 15 vuotta aiemmin hän oli hankkinut järvenrantatontin lapsuutensa maisemista Valkeakoskelta. Haaveena oli rakentaa rannalle oma talo, ”mökki”, mutta aika riensi. Koskaan ei tuntunut olevan tarpeeksi rahaa, aikaa tai voimia.

– Lopulta tajusin, että ellen nyt rakenna, kohta on liian myöhäistä, Sari sanoo ja kiittää suojelusenkeleitä.

– Sain talon valmiiksi juuri ennen kuin korona iski. Ellen olisi aloittanut rakentamista elokuussa toissa vuonna, siitä ei olisi tullut ehkä enää koskaan mitään. Nyt en taatusti saisi edes rakentamislainaa pankista.

”Tilanahtauteen ei kuole, mutta siinä on opettelemista”

Korona romahdutti freelancerin tulot.

Ennen rakentamispäätöstä Sari oli laskenut budjetin, jolla hän uskoi tulevansa toimeen. Hän asui kaksiossa Helsingissä lukiota käyvän tyttärensä kanssa.

Sarin ja Pirkka-Pekka Peteliuksen tytär Josefiina on kevään abiturientti. Hän opiskelee Steiner-lukion esittävän taiteen linjalla ja aikoo pyrkiä keväällä Teatterikorkeakouluun.

Sarin suunnitelmaan kuului, että kun Josefiina lentää omilleen, Sari muuttaa entistä halvempaan asuntoon, vaikka pieneen vuokrayksiöön, sillä hän ei tarvitsisi Helsingissä enää muuta kuin yöpymispaikan. Valkeakosken-talosta tulisi varsinainen koti. Siihen Sari sijoittaisi kaiken.

Kevään jälkeen raha-asiat täytyi miettiä uudelleen.

– Menetin keväällä hetkessä puolen vuoden työt, eikä uusista töistä sen jälkeen ollut enää mitään varmuutta, Sari kertoo.

Hän on ollut vuosia Uuden Iloisen Teatterin kantavia voimia näyttelijänä ja ohjaajana. Viime keväänä perinteinen revyy Linnanmäen Peacock-teatterissa peruuntui, eikä kesäteatteristakaan tullut mitään koronapandemian takia. Rakennuslainasta selvitäkseen Sarin on täytynyt karsia kaikista menoistaan. Äiti ja tytär luopuivat muun muassa pääkaupungin kaksiosta ja muuttivat yksiöön.

– Tilanahtauteen ei kuole, mutta siinä on opettelemista, kun kumpikin istuu samassa huoneessa ja toinen tekee etätöitä Teamsissa ja toinen Zoomissa, Sari naurahtaa.

Vuoteen hän ei ole ostanut ainuttakaan uutta vaatetta. Tarvittavan kosmetiikan hän ostaa nykyisin Lidlistä – Shiseidot vaihtuivat Cieniin – ja luopui jopa päivän lehdestä. Aiem­min hänelle tuli viikonloppuisin paperi-Hesari, arkisin hän luki digiä. Nyt hän saa naapurilta edellispäivän lehden.

– Mutta tätä ei saa tulkita valittamiseksi! En valita. Olen itse tehnyt päätökset ja vapaaehtoisesti ajanut itseni tähän tilanteeseen. Tämä on tällainen first class problem, Sari sanoo.

Ongelmalla on myös valoisa puoli. Sari rakastaa uutta taloa, ja nyt hänellä on ollut aikaa nauttia siitä.

– Sain viime vuoden aikana olla mökillä enemmän kuin normaalioloissa moneen vuoteen. Olen seurannut siellä nyt kokonaisen vuoden kierron. Olen elänyt ja hengittänyt paikkaa, nähnyt, milloin jäät lähtevät järvestä ja miten aurinko kiertää pihamaan. Tiedän, mihin aikaan päivästä kuusi varjostaa ja mikä puu kannattaa kaataa. Olen päässyt kotiutumaan ihan eri tavalla kuin jos olisin ollut töissä Helsingissä ja miettinyt, että milloin ehdin taas mökille.

Luit juuri lyhennelmän Annan 6/2021 kansijutusta, jonka on kirjoittanut Minna Juti. Haastattelussa Sari Siikander kertoo siitä, kuinka töiden loppuminen oli hänelle myös itsetuntokriisi, joka sai hänet hetkeksi lamaantumaan ja miettimään elämänarvojaan uudelleen. Miksi Valkeakoskelle muuttaminen oli Sarille nyt unelmien täyttymys, vaikka hän oli nuorena halunnut sieltä pois? Ketkä kuuluvat hänen korona-ajan ydinperheeseensä? Lue koko haastattelu numerosta 6/2021 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!