Julkkikset

Seksuaalista häirintää kokenut kirjailija Milja Kaunisto: ”Olin painanut tapaukset villaisella”

Kirjailija Milja Kaunisto kantoi pitkään häpeää ja syyllisyyttä siitä, että hän oli joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi. – Ikäiseni naiset on kasvatettu ajattelemaan, että se nyt vain kuuluu naisen elämään.
22.2.2018 Teksti: Miia Siistonen Kuvat: Paula Kukkonen/Otavamedia

Kun Me too -kampanja viime lokakuussa käynnistyi, kirjailija Milja Kaunisto, 42, piti sitä oikein hyvänä asiana häirinnän uhreille. Itseään hän ei ajatellut sen koskevan. Sitten sekä julkisuudesta tutut että läheiset ihmiset alkoivat avautua ahdistelukokemuksistaan ja epämiellyttävistä muistoja alkoi nousta myös Miljan mieleen.

– Olin painanut tapaukset villaisella. Niin kamalaa kuin se onkin, ikäiseni naiset ovat tottuneet häirintään. Meidät on kasvatettu ajattelemaan, että se nyt vain kuuluu naisen elämään, Milja sanoo.

Miljan ensimmäinen kerta oli kotibileissä. Mies oli kolmekymppinen, Milja seitsemäntoista.

– Kotibileissä tuntematon mies kaatoi koko ajan lisää viinaa lasiini. Kun olin tarpeeksi kännissä,hän johdatti minut makuuhuoneeseen. Yön tapahtumista on vain hämäriä muistikuvia. Aamulla herätessäni partnerini oli tiessään. Tunsin hirvittävää häpeää ja syyllisyyttä, Milja muistelee.

– Jos mies olisi toiminut korrektisti, hän ei olisi juottanut alaikäistä tolkuttomaan humalaan. Hän olisi voinut varmistaa, että se, mitä olimme tekemässä, sopi varmasti myös minulle. Mutta mies ei kysellyt, Milja sanoo.

Hän oli moneen kertaan kuvitellut, miltä ensimmäinen kerta tuntuisi. Nyt tärkeä tapahtuma meni viinan ja vääränlaisen kumppanin takia ohi. Tapahtuma aiheutti hänessä ahdistusta, iljetystä ja pettymystä. Mutta jotakin se opetti.

– Aloin ymmärtää, mitä haluan ja mitä en halua. Ja mitä tarkoittaa omien rajojen vetäminen.

”En pidä perään viheltelyä ahdisteluna”

– Ahdistelusta on syntynyt niin suuri häly, koska siitä puhutaan tosissaan nyt ensimmäistä kertaa, Milja toteaa.

Hänen mukaansa on ymmärrettävää, että erityisesti nuoret ovat hämmennyksissä.

Uskaltaako nykyisin enää ollenkaan flirttailla? miehet ihmettelevät. Kyllä uskaltaa, Milja vastaa.

– En pidä ahdisteluna sitä, jos perääni vihelletään tai jos hississä mies kehuu kauniiksi. Drinkille ja jatkoillekin voi pyytää. Mutta käsiksi ei saa käydä ja vokottelun pitää loppua siihen, kun toinen sanoo ei.

Myös naisten pitää luopua seksuaalisesta vallankäytöstä

Eikä häirintä ole yksipuolista. Miehetkin kokevat ahdistelua, ja naiset käyttävät seksiä saadakseen haluamansa.

– Ennen nainen oli miehen omaisuutta. Hän ei voinut tienata itse eikä usein edes periä rahaa. Seksi oli naisen ainoa ase. Mutta kun seksuaalinen vallankäyttö evätään miehiltä, myös naisten pitää luopua siitä.

Nyt olisikin Miljan mukaan hyvä hetki katsoa peiliin: Miten minä käyttäydyn muita ihmisiä kohtaan? Mitä olen valmis tekemään, että miehet ja naiset ymmärtäisivät ja kunnioittaisivat toisiaan enemmän?

Luit lyhennelmän Annan jutusta, jossa kirjailija Milja Kaunisto kertoo kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä. Mitä seksuaalinen häirintä oikeasti on? Missä rajat kulkevat? Miten Milja toimisi tänään joutuessaan ahdistelluksi? Lue juttu Annasta 8/2018. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Kommentit (1)

”Meidät on kasvatettu ajattelemaan, että se nyt vain kuuluu naisen elämään, Milja sanoo.” – Mietityttää tämä toteamus. Yleensä naisten asema on parantunut sukupolvien ketjussa. Itse olen Miljan vanhempien sukupolvea enkä ollenkaan koe, että minut tai ikäluokkani naiset olisi kasvatettu hyväksymään jotain tuollaista hyväksikäyttöä kuuluvana itsestään selvänä naisen osaan. Uskoakseni on kyse yksilöllisistä tarinoista ja kodeista, missä äiti – ja isä – millaiseenkin toimintaan mallin antoi. Oma äitini antoi mallin omien rajojensa ja niiden loukkaamattomuuden tunnistamiseen ja isäni mallin miehestä, joka kohteli toisia asiallisesti, olipa kyse miehestä tai naisesta.

2
3

”Meidät on kasvatettu ajattelemaan, että se nyt vain kuuluu naisen elämään, Milja sanoo.” – Mietityttää tämä toteamus. Yleensä naisten asema on parantunut sukupolvien ketjussa. Itse olen Miljan vanhempien sukupolvea enkä ollenkaan koe, että minut tai ikäluokkani naiset olisi kasvatettu hyväksymään jotain tuollaista hyväksikäyttöä kuuluvana itsestään selvänä naisen osaan. Uskoakseni on kyse yksilöllisistä tarinoista ja kodeista, missä äiti – ja isä – millaiseenkin toimintaan mallin antoi. Oma äitini antoi mallin omien rajojensa ja niiden loukkaamattomuuden tunnistamiseen ja isäni mallin miehestä, joka kohteli toisia asiallisesti, olipa kyse miehestä tai naisesta.

2
3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *