Silta-sarjasta tuttu Kim Bodnia: ”Elän unelmaelämääni”

Tanskalainen näyttelijä Kim Bodnia, 52, on onnellinen siitä, ettei hänestä tullut isoa tähteä vielä parikymppisenä. Hän on saanut toteuttaa haaveensa perheestä, jota ilman hän ei inspiroituisi näyttelemisestä.

Kädenpuristus on luja mutta lempeä. Sellaiselta vaikuttaa koko mies, Kim Bodnia. Ruotsalais-tanskalaisesta Silta-televisiosarjasta vuonna 2011 maailmanmaineeseen noussut näyttelijä katsoo lempeästi ja arvostavasti suoraan silmiin, kun hän kertoo kuulumisistaan.

Kim on tyytyväinen Helsingissä ja Kööpenhaminassa kuvattuun tuoreeseen Viulisti-elokuvaan.

– Elokuvan tekeminen oli mukavaa, sillä meillä oli mahtava ja ammattitaitoinen porukka, hän kehuu.

Kim ei tiennyt itse vielä nuorena, että hänestä tulisi näyttelijä, mutta lähipiiri arvasi sen. Koulukaverit pitivät Kimiä hyvänä tarinankertojana ja loistavana viihdyttäjänä. Myös äiti näki poikansa lahjat ja kehotti tätä hakemaan teatterikouluun Kööpenhaminassa.

Menestys olisi voinut nousta päähän

Kim aloitti uransa teatterissa. Valkokankaalla hänen läpimurtonsa oli sivurooli Ole Bornedalin elokuvassa Yövahti vuonna 1994.

Tanskassa Kim on ollut jo pitkään yksi maan suosituimmista näyttelijöistä, mutta Silta-sarja teki hänestä ison tähden. Yli sataan maahan myydyssä sarjassa Kim esitti herkkää ja empaattista rikoskomisario Martin Rohdea.

– Tuntui oudolta, kun yhtäkkiä en voinut mennä juuri minnekään ilman, että ihmiset tunnistivat minut. Televisiolla on valtava vaikutus.

Kim on tyytyväinen, ettei tie tähtiin auennut heti teatterikoulusta valmistumisen jälkeen.

– Olen saanut kulkea luonnollista polkua. Jos olisin tullut tunnetuksi parikymppisenä yhdessä yössä, minulla ei olisi luultavasti ollut kykyä käsitellä asioita. Menestys olisi saattanut nousta päähän.

Töitä viisivuotiaan innolla

Kim suhtautuu näyttelijän työhönsä kunnianhimoisesti. Mitä suurempia onnistumisia tulee, sitä lujemmin hän haluaa tehdä töitä.

– Haluan jatkuvasti haastaa ja kehittää itseäni.

Mikään muu työ ei saa Kimiä syttymään samalla tavalla kuin näytteleminen. Hän on tehnyt alalla monia muitakin hommia, esimerkiksi työskennellyt tuottajana.

– Tuottajana oli paineita ja liikaa töitä. Mutta näytteleminen on ihanaa! Tienaan elantoni sillä, että saan leikkiä päivät pitkät – heittäytyä uudelleen lapsen maailmaan. Elän unelmaelämääni.

Uppoutuessaan rooliinsa Kim pyrkii palaamaan ihan konkreettisesti lapsuuteensa. Hän yrittää vapauttaa aivonsa liiasta ajattelusta ja palauttaa ne siihen hetkeen, kun hän oli viisivuotias poika. Viisivuotiaan elämä on Kimin mukaan voimakasta aikaa. Silloin ei ole vielä yleensä vammoja sielussa. Lapsi ei vielä ymmärrä kuolevansa eikä osaa murehtia elämää samalla tavalla kuin aikuinen.

– Näytellessäni yritän palauttaa mieleni viisivuotiaan maailmaan, jotta voin päästää kaikki tunteeni valloilleen.

Työ ei saa viedä pois perheen luota

Vaikka näytteleminen on tärkeää, kaikkein lähinnä sydäntä Kimillä on perhe. Uransa alussa Kim kieltäytyi muutamista isoista rooleista perhehaaveidensa takia. Se tuntui vaikealta, mutta nyt hän tietää tehneensä oikean päätöksen.

– Halusin rakentaa talon, perustaa perheen ja luoda ympärilleni turvallisen elinpiirin.

Kim asuu perheineen Kööpenhaminassa. Hänellä on neljä lasta – kaksi poikaa ja tytär nykyisen vaimonsa Rikke Louise Anderssonin kanssa ja aikuinen poika edellisestä liitosta näyttelijä Lotte Andersenin kanssa.

Kim matkustaa paljon työnsä vuoksi mutta haluaa palata aina kun mahdollista kotipesäänsä Kööpenhaminaan.

– Sanon suoraan ei työtarjouksille, jotka velvoittaisivat minua olemaan kuukausia ulkomailla. En halua olla pitkään pois perheeni luota. Voin kuvata rooleja ulkomailla, kunhan saan lentää mahdollisimman usein vapaapäiviksi kotiin.

Työelämän ja perhe-elämän yhdistämisessä tärkeintä on keskittyä sataprosenttisesti siihen, mitä kulloinkin on tekemässä.

– Rakastan työtäni, mutta en ole työholisti. Kun pidän vapaata, olen täysillä läsnä perheelleni. En pystyisi inspiroitumaan näyttelemisestä, ellei minulla olisi vastapainona yksityiselämääni. Onnellisuuden salaisuus piilee tasapainossa.

Lasillisella-juttu julkaistu Anna 5/2018 -lehdessä.