Julkkikset

Somemyrskyn ja kriisiterapian läpikäynyt Huono äiti -yrittäjä Sari Helin: ”On pakko yrittää antaa anteeksi”

Vaikka yrittäjä Sari Helin, 51, saa edelleen vihapostia keväisen kohun seurauksena, hän uskoo, että rakkaus on suurempi voima kuin raivo. Vihaviestien vastapainona ovat lukuisat tsemppiviestit, joita tutut ja tuntemattomat ovat lähettäneet.

Teksti:
Piia Sainio
Kuvat:
Anton Reenpää

Australianpaimenkoira Pluto on Sari Helinille kuin terapeutti. Tärkeä henkireikä on myös koiraharrastajien porukka, jota Sari tapaa Pluton treenien merkeissä.

Vaikka yrittäjä Sari Helin, 51, saa edelleen vihapostia keväisen kohun seurauksena, hän uskoo, että rakkaus on suurempi voima kuin raivo. Vihaviestien vastapainona ovat lukuisat tsemppiviestit, joita tutut ja tuntemattomat ovat lähettäneet.

Kävelen sisään ravintolakeittiön kylmähuoneeseen, ovi sulkeutuu takanani. Siinä on iso lukko, enkä saa ovea auki. En voi tehdä mitään. On pimeää ja kylmää, hapetonta.

Kolmelta aamuyöllä Sari Helin heräsi tähän uneen. Niin kävi usein viime keväänä. Herättyään hän ei enää saanut unta vaan valvoi miettien, miten selviytyisi seuraavan päivän ja sitä seuraavan. Olo oli voimaton.

Vuosi oli alkanut hyvin. Sarin johtama Huono Äiti -yritys oli päättänyt laajentaa toimintaansa viestinnästä elintarvikebisnekseen. Valmisruokaideallaan se oli päässyt Suomalainen menestysresepti -kilpailun ­finaaliin ja mukaan tv-ohjelmaan. Kun ku­vaukset oli jo aloitettu ja ruokien kehittäminen täydessä vauhdissa, iski korona.

Poikkeustilanteessa monet yritykset laittoivat markkinointirahahanojaan kiinni, mikä taas tyrehdytti Sarin firman kassavirran. Sen tulot olivat perustuneet markkinointi­sopimuksiin. Keskeneräiselle ruokahankkeelle olisi löydettävä rahoitusta muualta.

Sari haki tilanteeseen tukea Business Finlandilta. Hänen yritykselleen kehittämis­rahaa myönnettiin 100 000 euroa, josta maksettiin keväällä 70 000. Moni muukin yritys sai tukea: huhtikuun 17. päivään mennessä Business Finland oli tehnyt 5 200 myönteistä tukipäätöstä, uutisoi Suomen Kuvalehti.

Tuosta uutisesta lähti liikkeelle keskustelu, johon kaikilla tuntui olevan sanottavaa. Kenelle tukia olisi pitänyt jakaa? Millä perusteilla niistä pitäisi päättää? Kuka niitä tarvitsee eniten? Ravintolat olivat joutuneet sulkemaan ovensa, kulttuuritapahtumat oli peruttu, matkailuala oli seisahtunut.

Maanantaina 19.4.2020 Iltalehti nosti otsikkoon Sarin yrityksen saaman tuen: Huono Äiti -sivusto sai 100 000 euron jättiavustuksen valtiolta: ”Miten someyritys kärsii koronasta?” Vihaviestien virta alkoi.

Sillä ei ollut merkitystä, että jutun loppupuolella kerrottiin, että Sari käyttää tukisumman palveluiden ostamiseen muilta yrityksiltä. Saria sitoi tiukka vaitiolosopimus tv-yhtiön ja ruokaketjun kanssa, joten juurikaan enempää hän ei voinut rahojen käyttökohteesta kertoa keväällä.

Viimeinen niitti tuli tiistaina 20. huhtikuuta, jolloin Helsingin Sanomat julkaisi uutisen Menestyvä blogiyhtiö sai 100 000 euroa koronarahaa, moni ravintola jäänyt ilman. Otsikon alla kuvassa olivat Sari Helinin kasvot. Jutussa kerrottiin virheellisesti, että tukea olisi saatu suklaaseen liittyvään hankkeeseen. Sarilta ei ollut pyydetty kommenttia, joten hän ei tiennyt jutun julkaisusta ennakkoon.

Juttu oli ehtinyt olla netissä kolme tuntia, ennen kuin Sari huomasi sen.

– Silloin tunsin hyytävää kauhua.

Sari Helin: ”On asioita, joihin en voi vaikuttaa millään lailla”

Samanlaisen tunteen hän oli kokenut 12 vuotta aiemmin. Hänen isänsä oli kuollut sairauskohtaukseen työikäisenä, vain kuukautta ennen Sarin kuopuksen syntymää. ­Pian Sarin äiti oli sairastunut vakavasti.

Sari suri isäänsä, saattohoiti äitiään ja hoiti vauvaansa. Työpaikalla oli meneillään yt-neuvottelut.

– Olin sairaalassa äidin kanssa, kun lääkärit kertoivat, että äiti voi elää kolme viikkoa tai kolme kuukautta, kukaan ei voi tietää, Sari muistelee nyt.

– Tajusin, että on asioita, joihin en voi vaikuttaa millään lailla. Pahoja asioita vain tapahtuu, eikä pahuus tunne kohtuutta.

Sari Helin ja Pluto
– Niitä koiraihmisiä ei yhtään kiinnosta, saako se Sari jotain yritystukea. Heitä kiinnostaa, osaako Pluto jonkin tehtävän. Kuva: Anton Reenpaa

Kun uutinen Hesarin jutusta viime huhtikuussa kiiri Sarin korviin, voimattomuuden tunne oli samanlainen kuin ennen äidin kuolemaa. Tapahtumat eivät olleet hänen omissa käsissään.

Hesarin juttuun Sari pyysi oikaisua, ja se tehtiinkin, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Hän oli nyt bloggaaja, joka oli saanut sata­tuhatta suklaaseen. Paitsi että se ei ollut totta. Hän ei ollut bloggaaja. Eikä hän ollut saanut sataatuhatta euroa. Eikä suklaa liittynyt tähän asiaan niin mitenkään.

Uhkailu, haistattelu ja huorittelu ovat nykyään arkea Sari Helinille

100 000 ämmä. Haiset. Häpeä. Näin lukee postikortissa, joka äskettäin tuli Sarille. Toisessa käsin kirjoitetussa kortissa lukee: Toivottavasti kuolet hitaasti koronaan.

Uhkailu, haistattelu ja huorittelu ovat nykyään arkea Sarille. Kauppareissulle hän lähtee mieluiten lippis päässään ja toivoo, ettei kukaan tunnistaisi ja tulisi avautumaan sadastatonnista.

Kasvokkain ei kukaan ole tullut sanomaan mitään, mutta keskisormea on näytetty. Kotikadulla on ajettu autolla edestakaisin keskisormi pystyssä silloin, kun Sari on ollut lapsensa kanssa omalla pihallaan.

Niin lähelle kotia vihaajat ovat tulleet, että kotiin on jouduttu tekemään turvatoimia.

– Minun on käsketty häpeämään sitä, että olen ottanut yritystukia. Minä en häpeä vaan olen todella ylpeä siitä, että tänä vuonna onnistuin tiimini kanssa luomaan kymmenen uutta työpaikkaa Juvalle.

”Olen nyt ymmärtänyt, että vaikka kuinka huutaisin tätä, minua ei uskota. Jokainen haluaa uskoa omaan totuuteensa.”

Ennen koronaa Sarin yritys ei kärsinyt maksuvaikeuksista, vaan sillä oli pieneksi yritykseksi ihan hyviä vuosia takanaan. Siihen moni vihaaja vetoaa.

– Ihmiset eivät tajua sitä, että yritystuilla ei paikata tappioita vaan niillä tuetaan sellaista kehitystyötä, joka voi tuoda työpaikkoja.

– Sen olen nyt ymmärtänyt, että vaikka kuinka huutaisin tätä, minua ei uskota. Jokainen haluaa uskoa omaan totuuteensa.

Törkyviestien käsittelyyn Sari Helin haki apua kriisiterapiasta

Alkuvaiheessa työllistivät eniten netin keskustelupalstat, joissa oli kymmeniä sivuja samasta aiheesta – siitä kuinka ”se ämmä kuppas veronmaksajien rahoja”. Keskustelunavaus toisensa perään.

– Tukijoukkoni pitivät minua ajan tasalla siitä, mitä missäkin kirjoitettiin. Minua nimiteltiin roistoksi ja riistäjäksi, ja lapsistanikin kirjoiteltiin.

Sari ja vapaaehtoiset tekivät keskustelupalstojen ylläpitäjille ilmiantoja, jotta pahimmat kommentit saatiin poistettua. Rikos­ilmoitusta varten he ottivat ruutukaappauksia.

Herjausviestejä vyöryi tuhansittain, vaikka aktiivisten herjaajien joukko oli luultavasti pieni. Viestejä tuli paitsi keskustelupalstojen myös eri somekanavien kautta, kuten Instagramista ja Facebookista. Törkyviestit menivät ihon alle.

– Tuntui, kuin olisin jäänyt hyökyaallon alle. En tiennyt, miten nousta ylös. Oli typerryttävää, että ne räyhääjät eivät tienneet mitään minun elämästäni eivätkä siitä, mitä olen joutunut käymään läpi.

Erityisesti ajatus ”ahneesta ämmästä” satutti.

– Ahneus on kaukana siitä, millainen oikeasti olen ystävilleni.

Törkyviestien käsittelyyn Sari haki apua kriisiterapiasta.

– On ihan selvää, että neuvo ”älä ajattele niitä” ei päde siinä kohtaa, kun sinusta kirjoitetaan tuhansia törkyviestejä. ”Älä välitä” on vain sanahelinää.

Sari Helin: ”Rakkaus on suurempi voima kuin raivo”

Se varmaan kehittää kusihuoran kalapuikot. Kommentti jäi Sarin mieleen siksi, että se jopa hitusen huvitti. Mutta viestit, joihin lapset oli vedetty mukaan, eivät naurattaneet.

– Huono Äiti ei ole mikään henkilökohtainen blogi, eivätkä lapseni ole koskaan esiintyneet yhdessäkään kuvassa puettuina sponsorin nuttuihin, Sari sanoo.

– Ja vaikka lapseni olisi joka päivä puettu sponsorinuttuihin, sekään ei oikeuttaisi levittelemään heidän nimiään palstoilla.

Sarin poika on 17-vuotias ja tytär 12. Lapset elävät normaalia elämäänsä, mutta Sari on tarkka siitä, että he eivät käy lukemassa verkkokeskusteluja.

– On helpompi käsitellä sitä, että räyhääjät huutavat minulle, kuin sitä, että lapset joutuvat kohtaamaan tällaista. Se on ilman muuta vaikeampi asia.

Saria huolettaa se, että lapset lukevat netistä äitiinsä ja perheyritykseen kohdistuvaa uhkailua ja rajua herjaamista.

– Toinen lapsista kysyi minulta vähän aikaa sitten, vihaavatko kaikki suomalaiset nyt meidän perhettä. Se ei ole mikään mieltä ylentävä keskustelunaihe.

Sari vastasi jälkikasvulleen lukemalla viestin, jossa hänen sivustoaan alusta saakka seurannut henkilö kertoi, miten paljon lohtua ja vertaistukea hän oli saanut sivustolta.

– Vastasin, että todellakaan koko Suomi ei vihaa teitä.

Sari Helin
Sari Helin iloitsee siitä, että sabotointiyrityksistä huolimatta Huonon äidin ruoat saatiin kauppoihin.

Samasta asiasta Sari on joutunut muistuttamaan itseäänkin. Vihaviestien vastapainona ovat ne lukuisat tsemppiviestit, joita tutut ja tuntemattomat ovat lähettäneet.

– Rakkaus on suurempi voima kuin raivo. Joka päivä tulee ihania viestejä, Sari kertoo.

– Jos joskus mietit, laittaisitko tsemppiviestin jollekin, joka on myllytyksessä, laita. Sen merkitys on valtava. Vaikka kirjoittaisit ihan vain ”tsemppiä, koita jaksaa”, sillä on merkitystä. Kaikki tsemppiviestit olen säästänyt.

Myös kriisiterapia auttoi suojakilven rakentamisessa. Sari oppi, että suojautumisessa olennaisinta on se, ettei edes lue törkypostia eikä varsinkaan vastaa siihen.

Sarin mukaan häneen kohdistunut viha ei ole vaikuttanut itsetuntoon, mutta turvallisuuden tunteeseen kyllä. Hänen suhtautumisensa muihin ihmisiin on muuttunut.

– Olen nykyään järkyttävän varovainen.

Viesteissä purkautuu korona-ahdistus

Sari on koko ajan tarkastellut tapahtumia myös ammattitoimittajana. Ennen yrittäjäksi ryhtymistään hän työskenteli Ylellä. Sari pitää median luomia klikki­otsikoita yhtenä syynä siihen, että raivo pääsi valloilleen.

– Korona-aikaan median olisi pitänyt miettiä tarkemmin, mitä kirjoitetaan ja millä tavalla. Media vei ihmiset väärille raiteille. Ei ymmärretty, miten sekaisin ihmiset jo olivat.

Viesteissä purkautuu korona-ahdistus.

– Halutaan vain räyhätä, olla inhottavia johonkin suuntaan.

Toimittajana Sari myös ymmärtää sen, että otsikot olivat kärjistettyjä.

– Mutta sitä en ymmärrä, että kirjoitetaan juttu tarkistamatta asianosaiselta todellista asianlaitaa.

Sariin kohdistuva somevaino on malliesimerkki maalittamisesta, mustamaalauksesta sosiaalisessa mediassa. Vihapostin tulva oli hallitsematon, eikä sitä pystynyt hillitsemään järkipuheella.

Miksi juuri Sari Helin joutui somevainon kohteeksi?

Mutta miksi vaino kohdistui juuri Sariin? Siihen hänellä on kolme selitystä.

Ensinnäkin hänen yrityksellään on kasvot – toisin kuin monella muulla tukea saaneella yrityksellä. Ne ovat naisen kasvot, ja niihin liittyy sana ”äiti”, joka on hyvin tunnepitoinen.

– Kaikilla on omat äititraumansa. Sitten on vielä sanapari ”huono äiti”. Se voi synnyttää kaikenlaisia ajatuksia, Sari sanoo.

– Naisille ja miehille on myös eri standardit, tämä pätee niin naispoliitikkoihin kuin naisyrittäjiinkin. Naiselta ei hyväksytä samaa kuin mieheltä. Mies saa pyrkiä enemmän eteenpäin kuin nainen.

Toinen selitys liittyy politiikkaan. Sarin aviomies Petri Sarvamaa on kokoomusta edustava europarlamentaarikko.

– Räyhääjät kuvittelevat, että olen poliittinen henkilö, vaikka en ole. Ajatellaan, että minua lyömällä saadaan lyötyä myös kokoomusta.

Kolmanneksi hyökkäystä selittää ammattiin liittyvä väärinkäsitys. Monet luulivat Saria bloggaajaksi.

– Viesteissä kirjoitettiin, että blogihan on harrastustoimintaa. Bloggaajaan liittyy ajatus siitä, että harjoitetaan jotakin pientä sivutoimea. Minulla on ollut blogi viimeksi kahdeksan vuotta sitten, nyt johdan ihan toisenlaista yritystä. Siinä emoyhtiö on mediatalo, ja johdan myös ruokataloamme Huono Äiti Foodsia.

Näköpiirissä on jo irtautuminen sosiaalisesta mediasta, kymmenen vuoden yhtämittaisen somettamisen jälkeen.

– Vielä koittaa aika, jolloin minulla ei ole sometilejä. Ilman sosiaalista mediaa menestystä ei olisi tullut, mutta tutuksi on tullut nyt sitten se toinenkin puoli.

Kesästä lähtien Sari Helin on opetellut pitämään kännykättömiä päiviä

Huonoimpinakaan hetkinä Sari ei voinut jäädä sänkyyn makaamaan. Töitä piti jatkaa, jotta tuotteet saatiin sovitusti kaupan hyllyille. Kesä­loma jäi pitämättä.

– Oli järkyttävän kova rutistus tehdä tv-ohjelmaa, kehittää tuotetta ja katsella räyhäämistä, Sari summaa lähimenneisyyttään.

Jaksamisessa ovat auttaneet paitsi terapia myös keskustelut luottoihmisten kanssa. Tosiystävistä on tullut entistä tärkeämpiä, samoin yhteisöllisyyden merkitys on korostunut.

– Konttorilla puidaan yhdessä tätä asiaa. Aularouvaa myöten kaikki ovat hengessä mukana. Päivittelemme, että taas tuli tällaista postia, ilmoitetaas tää nyt poliisille.

Ulospäin Sari vaikuttaa reippaalta muttei pidä sitä välttämättä hyvänä asiana.

– Ei ole sankarillista, että olen kova luu ja pystyn toimimaan, hän sanoo.

– Olen vain käynyt läpi sellaisen elämänkoulun, etten kyykähdä tähän. En romahtanut silloinkaan, kun olin saattohoitanut äitini ja sitä ennen menettänyt isäni, hän sanoo.

– Olen sattumalta sellainen tyyppi, että otan hetken kerrallaan ja menen eteenpäin. Lusikoin ja teen enkä mene toimettomaksi.

Sari Helin ja Pluto
Pluto pääsee pian hermolomalle kasvattajansa luo. – Koiraa on stressannut se, että minä olen stressaantunut. Pluto tarkkailee vointiani jatkuvasti.

Kesästä lähtien Sari on opetellut pitämään kännykättömiä päiviä aina välillä. Hän on viettänyt pitkiä aikoja koiran kanssa mökillä Heinävedellä, keskellä metsää ja kaukana muista ihmisistä.

– Metsä oikeasti auttaa. Pahimpina aikoina minulla oli hirvittävä himo olla metsässä. Silloin oli vain lähdettävä metsään, oli opittava kuuntelemaan itseään.

Entä toipuuko vihasta koskaan? Sitä Sari ei voi vielä tietää, mutta katkeroitumisen hän aikoo välttää.

– Kohtaamansa vihan takia ei saa katkeroitua. Katkerana pilaa suhteensa läheisiinsä ja ennen kaikkea itseensä. Siksi on pakko yrittää antaa anteeksi, vaikka se onkin vaikeaa.

Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 42/2020.

X