Samu Haber Annassa
– Haluaisin elää pitkän elämän, mutta eihän sitä koskaan tiedä, Samu Haber sanoo.
Julkkikset

Supermenestynyt Samu Haber päivittää testamenttinsa aina uudenvuoden aattona: ”Kirjoitan testamenttiin rakkaille ja tärkeille ihmisille pieniä terveisiä”

Muusikko Samu Haber päivittää testamenttinsa joka vuosi uudenvuoden aattona. – Kerran lensin Aasiasta kotiin, ja oli karmea myrsky. Olin eronnut ja ihan kauhuissani siitä, että paperissa oli vielä väärää infoa.
Teksti: Tyyne Pennanen Kuvat: Mirva Kakko

Olen ikuinen kakara, Samu Haber sanoo ja virnistää.

– Olen sekoitus 16- ja 43-vuotiasta. En halua ikinä kasvaa aikuiseksi!

Samun perustama yhtye Sunrise Avenue on yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä, kiitos läpimurron, joka tapahtui vuonna 2006 saksankielisellä markkina-alueella. Yhtye on myynyt kolme miljoonaa levyä ja esiintynyt stadioneilla ja areenoilla Euroopassa. Tänä vuonna Sunrise Avenue on tehnyt seitsemän keikkaa. Samu on kiireisten vuosien jälkeen vetänyt käsijarrun päälle.

– Minulla on hyvä olo. Elämä tuntuu turvallisemmalta ja mageemmalta kuin aikaisemmin.

”En halunnut, että jengi alkaa riidellä musiikkini oikeuksista”

”Joskus kun lentokone tärisee sivutuulessa, mietin, että oliko tämä nyt tässä. Rauhoitun, kun ajattelen, että olen tehnyt testamenttini. Ei jää mitään epäselvää. Kymmenisen vuotta sitten tein sen ensimmäisen kerran. Olin tehnyt isoja kustannussopimuksia ja aloin miettiä, että mitä niille tapahtuu, jos kuolen. En halunnut, että jengi alkaa riidellä musiikkini oikeuksista.

Vuosien varrella olen alkanut lisäillä testamenttiin asioita. Kirjoitan rakkaille ja tärkeille ihmisille pieniä terveisiä. Siellä ovat myös kaikki salasanani ja tunnuslukuni. Ja ohjeet hautajaisieni järjestämistä varten. Toivon, että ne järjestetään pienellä laivalla Helsingin edustalla ja tuhkat ripotellaan mereen. Ja niiden on oltava hauskat bileet, ei liikaa itkupillitystä! Toivoisin, että Hector soittaisi Mandoliinimies-kappaleen laivan kannella. Olisi dj, safkaa ja drinkkejä. Kaikkien pitäisi ottaa käyntikortit mukaan, jotta he voisivat verkostoitua, nauttia elämästä ja tehdä siistejä asioita.

Päivitän testamenttini joka uudenvuoden aattona ennen juhlia, olin sitten Karibialla, Australiassa, laskettelemassa tai missä vain. Siitä tulee sairaan hyvä mieli, koska ajattelen kauniita asioita ihmisistä ja sitä, mitä vuoden aikana on tapahtunut.

Kerran lensin Aasiasta kotiin, ja oli karmea myrsky. Olin eronnut ja ihan kauhuissani siitä, että paperissa oli vielä väärää infoa. Noloa, että stressasin tuollaista asiaa – mitä se minulle enää siinä vaiheessa kuuluisi! No, jatkoin Kölniin kavereiden kanssa katsomaan Bruno Marsia. Menin suoraan Hiltonin respaan läppärini kanssa ja kirjoitin uuden paperin ja pakotin vastaanottovirkailijat olemaan todistajina ja lähettämään sen kirjattuna kirjeenä Suomeen. Sitten oli taas rauhallinen olo, että nyt saa junat törmäillä.

Tällainen on suhteeni kuolemaan. Haluaisin elää pitkän elämän, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Juuri nyt elän hyvää vaihetta. Ihmissuhteissa on hyvä olla ja rakastan musiikkia, mutta en tiedä, missä muodoissa haluan tehdä sitä tulevaisuudessa. Antaa elämän tuoda, mitä se tuo.”

Luit lyhennelmän Annan jutusta, jossa muusikko Samu Haber kertoo muun muassa siitä, miltä tuntuu, kun tilillä on seitsemännumeroinen summa rahaa, mutta puhelimessa ei ole yhtään numeroa, johon soittaa yksinäisyyden hetkellä. Lue juttu Annasta 36/2019 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X