Suurlähettiläs Päivi Laine heräsi Ukrainassa hyökkäysaamuna puhelimen soittoon: ”Pian kuulin ilmahälytyssireenien äänen”
Suurlähettiläs Päivi Laine, 58, palasi Ukrainaan toukokuussa. Paluulla haluttiin osoittaa ukrainalaisille, että he eivät ole yksin.
Pelko ei ole koskaan ollut Päivi Laineen työssä päällimmäinen tunne.
Suurlähettiläs Päivi Laine, 58, palasi Ukrainaan toukokuussa. Paluulla haluttiin osoittaa ukrainalaisille, että he eivät ole yksin.
Viime talvena Suomen Ukrainan-suurlähettiläs Päivi Laine kävi usein sunnuntaisin luistelemassa kollegansa Tanskan lähettilään kanssa. He olivat löytäneet mukavan ulkojään Kiovan keskustan tuntumassa.
– Sää oli usein ihana. Luistelimme pari tuntia ja vaihdoimme kuulumisia. Pyrimme pitämään yllä tunnetta normaalista elämästä.
Ympärillä oli vakava sodan uhka.
– Vaikka ei se Kiovassa juuri tuntunut. Minulta kysyttiin noihin aikoihin usein, että miltä Kiovassa näyttää, ovatko ihmiset hermostuneita, pelkäävätkö he. Vastasin aina, että elämä sujuu normaalisti. Kaduilla oli ihmisiä, ja lapset leikkivät puistoissa. Kaupunkilaiset istuivat kahviloissa tai jonottivat kahvikioskeilla, joita on paljon. Ukrainalaiset rakastavat hyvää kahvia.
Samaan aikaan maan itärajan tuntumassa Venäjä lisäsi omalla puolellaan joukkojaan ja piti isoja sotaharjoituksia. Vallattuaan vuonna 2014 Ukrainalle kuuluneen Krimin niemimaan Venäjä alkoi tukea aseellisesti myös Itä-Ukrainan Venäjä-mielisiä separatistijoukkoja. Itä-Ukrainassa käytiin Venäjän masinoimaa sotaa jo kahdeksatta vuotta.
Harva kuitenkaan jaksoi uskoa Venäjän aloittavan suurhyökkäystä Ukrainaan, sillä kukaan ei nähnyt siihen mitään syytä. Ukraina ei uhannut naapuriaan millään tavalla.
Viimeisistä päivistä Päivi Laine vaikenee
Talven mittaan tilanne kuitenkin jännittyi entisestään. Suurlähetystöissä ryhdyttiin valmistautumaan ajatukseen, että Kiova ei ehkä enää olisi turvallinen paikka.
Päivikin ennakoi tulevaa. Kun hänen miehensä tuli käymään Kiovassa helmikuun alussa, Päivi pakkasi hänen mukaansa kotimatkalle ylimääräisen matkalaukun.
– Ajattelin, että juhlamekkoja en Kiovassa enää tarvitse.
Itselleen hän pakkasi pienen laukun valmiiksi. Mukaan ei mahtuisi paljon, jos Kiovasta tulisi nopea lähtö.
Myös lähetystön suomalaisia työntekijöitä alettiin kotiuttaa pikkuhiljaa, sillä evakuointivaiheessa on sitä helpompaa, mitä vähemmän pakon edessä lähtijöitä on.
Viimeisistä viikoista ja päivistä Kiovassa Päivi Laine ei kerro kovin tarkkaan. Se on diplomaattinen käytäntö. Jokaisella maalla on omat evakuointisuunnitelmansa ja tehtävät, jotka poistuttaessa tehdään. Tapahtumat etenevät tilannearvioiden ja niitä varten tehtyjen ennakkosuunnitelmien mukaan.
Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan helmikuun 24. päivän vastaisena yönä. Pari päivää ennen sitä Päivi oli siirtynyt kolmen vielä Ukrainassa olleen suomalaisen kollegansa kanssa Länsi-Ukrainaan Lviviin. Kiovalaiset lähetystön työntekijät jäivät Kiovaan mutta joutuivat pian lähtemään rauhallisemmille seuduille turvaan. Työtehtäviään kaikki ovat jatkaneet sodan aikana etänä.
– Hyökkäysaamuna hotellissa olin laittanut kellon soimaan vähän ennen kuutta, sillä olin luvannut antaa kommentin aamu-tv:lle Suomeen. Viiden jälkeen heräsin puhelimen soittoon. Soittaja oli Tanskan suurlähettiläs, joka kysyi, että olenko hereillä, sillä nyt se alkoi. Olin nopeasti hyvin hereillä ja pian kuulin ilmahälytyssireenien äänen.
Lvivistä suomalaiset suuntasivat kahdella henkilöautolla Puolan rajalle ja Varsovan kautta Suomeen.
Lue myös Kotiliedestä: Miten voi auttaa ukrainalaisia? Paikan päällä toimiva kotimainen avustusjärjestö on luotettavin tapa lahjoittaa, sanoo asiantuntija
Huoli ukrainalaisista kollegoista
Ukrainalaisten maanpuolustustahto on ollut vahva. Kiovan valloitusta yrittäneet venäläiset joukot perääntyivät maaliskuun lopussa. Ne jättivät jälkeensä surun ja kaaoksen, kuten Butšan siviilien joukkomurhan. Eri maiden lähetystöt halusivat palata kaupunkiin mahdollisimman nopeasti. Paluulla haluttiin osoittaa ukrainalaisille, että he eivät ole yksin. Tietysti tärkeää on myös saada ensi käden tietoa ja nähdä, mikä tilanne sotivassa maassa on. Päivi Laine matkusti Suomesta takaisin Kiovaan toukokuun puolivälissä.
Paluuta edeltävällä viikolla ehdimme tavata Päivin kanssa hänen Helsingin-kodissaan.
Keltatiilisen omakotitalon pihassa kukkii valkovuokkoja ja rhododendron nostelee oksiaan talven jäljiltä, kun Päivi istuu olohuoneessa suuren ruutuikkunan edessä.
– Meillä on ollut erinomainen työyhteisö Kiovan-edustustossa, hän aloittaa mutta ei pysty heti jatkamaan.
– Ajattelin, että tämä olisi jo helpompaa, mutta…
Päivi katsoo kohti kattoa ja räpyttää silmiään.
– Alan pillittää, kun ajattelen ukrainalaisia kollegoita. Olemme itkeneet myös yhdessä. Sota on ollut heille todella kovaa.
Ukrainasta on lähtenyt ulkomaille sotaa pakoon noin kuusi miljoonaa ihmistä. Maan sisäisiä pakolaisia on kahdeksan miljoonaa. Lapsista kolmasosa on joutunut jättämään kotinsa. Pelätään, että lähes puolet maahan jääneistä lapsista kärsii nälkää.
– Ukrainalainen lähetystömme väki on onneksi kunnossa. Yksi heistä osallistui sodan alussa Hostomelin lentokentän taisteluun. Toistaiseksi kaikkien kodit ja edustusto ovat välttyneet pahimmilta tuhoilta.
”Kun olin pieni, oma äitini toivoi, että pelkäisin joskus enemmän.”
Kiova ei ole Päivin ensimmäinen kokemus kriisialueelta. Ennen Ukrainaa hän oli kolme vuotta kiertävä suurlähettiläs Irakissa. Tilanne maassa oli silloin epävakaa, eikä Suomella ollut Bagdadissa vakituista edustustoa. Päivi matkusti Suomesta Bagdadiin viikoksi noin kerran kuussa.
Bagdadissa oli varauduttava Isisin iskuihin ja tienvarsipommeihin. Se tarkoitti liikkumista panssaroiduilla ajoneuvoilla ja luotiliivien käyttöä. Turvallisuutta lisäsi brittiläisen turvallisuusyrityksen tarjoama konttikylä, jossa Päivi piti ”residenssiään”.
– Pyysin päästä mukaan, kun näin turvamiesten lähtevän aamulla juoksulenkille. Se onnistui Bagdadin niin sanotulla vihreällä alueella, ja siitä tuli tärkeä henkireikä muuten rajoitettuun olemiseeni.
Kuolemanvaarasta, pommiuhista ja ylipäätään peloista keskusteleminen on Päivin kanssa mielenkiintoista. Ensimmäiseksi hän muistuttaa, että ulkoministeriö ei lähetä diplomaattejaan hengenvaaraan.
– Järjestelyt tehdään aina huolellisesti, ja meidät on koulutettu toimimaan epävakaissa ympäristöissä.
Vaikeimmissakaan paikoissa pelko ei ole ollut Päivin päällimmäinen tunne.
– Pelkoa olen joskus tuntenut lähinnä lasteni puolesta. Kun olin pieni, oma äitini toivoi, että pelkäisin joskus enemmän. Se olisi säästänyt hänet monelta huolelta.
Äiti ei ollut lähellä, kun Päivi parikymppisenä hurahti Varsovassa laukkaratsastukseen. Hänestä tuli amatööri-jockey. Hyvä laukkahevonen saavuttaa noin 60 kilometrin tuntivauhdin, ja jockeyn on pysyttävä sen selässä lyhyiden jalustimien varassa.
– Kun kysyin perheeltäni, mitä mieltä he olisivat siitä, jos lähtisin töihin Bagdadiin, he sanoivat, että ihan sama, kunhan lopetat laukkaratsastuksen. Terrori-iskut pelottivat heitä vähemmän.
Hevosharrastus veikin diplomaatiksi
Ilman hevosia Päivistä ei ehkä olisi tullut diplomaattia. Pienenä hän halusi tutkimusmatkailijaksi. Myöhemmin haave eläinlääkärin ammatista karisi, kun tuttu eläinlääkäri neuvoi miettimään, kannattaisiko hevoset sittenkin pitää vain hyvänä harrastuksena.
– Lähdin opiskelemaan Tampereen yliopistoon historiaa. En ollut lainkaan poliittinen henkilö, mutta minulla oli jonkinlainen halu osallistua ja vaikuttaa asioihin. Historian opiskelu tuntui antavan siihen mahdollisuuksia.
Ensimmäisenä yliopistokesänä Päivi Laine sai kesätyöpaikan Varsovan laukkaradalta. Harrastus vei mukanaan, ja hän pyrki Puolaan opiskelemaan. Ensimmäisen vuoden hän oli Krakovassa ja kävi viikonloppuisin Varsovassa ratsastamassa. Seuraavana vuonna opinnot jatkuivat vaihto-opiskelijana Varsovassa. Päivi oppi puolan kielen, sillä laukkatalleilla ei juuri muita kieliä puhuttu.
Palattuaan Tampereelle hän alkoi harrastaa venäjää. Työkokemukset ulkomailla ja slaavilaisten kielten taito olivat varmasti avaamassa ovea, kun hänet hyväksyttiin ulkoministeriön diplomaattiuralle tähtäävään Kavaku-koulutukseen.
– Ehkä myös laukkaratsastuksella oli merkitystä. Erikoinen harrastus jää mieleen.
Päivin ensimmäinen ulkomaanpesti oli lähetystösihteerinä Riiassa vuosina 1996–2000. Sen jälkeen hän oli neljä vuotta lähetystöneuvoksena Lontoossa. Varsovassa Päivi työskenteli edustuston päällikön sijaisena vuosina 2007–2012. Sieltä hän siirtyi neljäksi vuodeksi Moskovaan.
– Itä-Euroopasta tuli osaamisaluettani. Ukraina oli puuttuva palanen, joten päätin hakea Kiovan-edustuston päällikön paikkaa syksyllä 2018.
Perheen Päivi perusti työn lomassa. Pojat syntyivät vuosina 1992 ja 2001.
– Vanhempi oli Suomessa yläasteella kolme vuotta, nuorempi kävi lukion Suomessa. Muuten pojat kävivät koulunsa ulkomailla. Esikoinen kirjoitti ylioppilaaksi Varsovan kansainvälisestä koulusta.
Nyt molemmat pojat asuvat Britanniassa.
Päivi Laine pitää ukrainalaisia naisia erityisen urheina
Ensimmäisen kerran Kiovaan saavuttuaan Päivi tykästyi kaupunkiin heti.
– Yllätyin sen upeudesta. Seitsemälle kukkulalle rakennetusta Kiovasta sanotaan, että se on puisto, jossa on kaupunki. Moskovan jälkeen Kiovassa asuminen tuntui hyvin kotoisalta. Ukrainassa on hyvin aktiivinen kansalaisyhteiskunta, joka on suunnannut päättäväisesti kohti eurooppalaisuutta ja demokratiaa. Se ei kuitenkaan ole ollut helppoa.
– Nyt aikuisuuttaan elävien ukrainalaisten elämä on ollut turbulenssia. Vaalit ovat olleet vapaita, ja valta on vaihtunut rauhanomaisesti toisin kuin monissa muissa Neuvostoliittoon kuuluneissa maissa. Ongelmia maalle ovat aiheuttaneet heikko oikeusjärjestelmä ja korruptio, joka on perintöä Neuvostoliiton hajoamisen ajoilta, kun oligarkit saivat valtaansa aiemmin valtiojohtoiset isot yritykset. Hyvää Ukrainassa on kukoistava IT-sektori ja maataloustuotanto, josta on riittänyt ravintoa lähes ympäri maailman. Venäjän hyökkäys voi johtaa laajaan nälänhätään, jos Ukraina ei pysty myymään viljaa Venäjän estäessä kuljetukset Mustallamerellä.
Ukrainalaisia naisia Päivi pitää erityisen urheina. Se näkyi heissä jo ennen sotaa.
– Naiset ovat rohkeita ja fiksuja. He kouluttautuvat, käyvät töissä ja hoitavat kodin. Neuvostoliiton hajottua kontaktit länteen lisääntyivät. Naiset saivat vaikutteita ja alkoivat ajaa tasa-arvoa yhteiskuntaan. Nykyisin Ukrainan politiikassa ja kansalaisjärjestöissä on paljon vahvoja ja valovoimaisia naisia. Yhteiskunnan arvot heijastuvat myös perheisiin.
Oivana esimerkkinä ukrainalaisesta naisesta Päivi pitää mummoa, jonka kerrottiin sodan alkupäivinä tarjonneen venäläiselle sotilaalle auringonkukan siemeniä. Kun siemenet eivät maistuneet, mummo kehotti laittamaan niitä taskuun, että kasvaa ainakin kaunis kukka, kun kaadut.
”Hälytyksiä on ollut tuloni jälkeen joka päivä ja yö”
Ennen tämän jutun julkaisua soitan vielä Päiville Kiovaan kysyäkseni tuoreimmat kuulumiset. Hän vastaa suojautumistilasta. Kaupungissa on ilmahälytys.
– Hälytyksiä on ollut tuloni jälkeen joka päivä ja yö. Täytyy koputtaa puuta, mutta Kiova ei ole ollut iskujen pääkohde. Hyökkäysten painopiste on idässä ja etelässä.
Paluumatkalla Kiovaan Päivi Laine näki taistelujen tuhoja.
– Taloja oli pommitettu, ja räjäytettyä siltaa korjattiin kiivaasti. Matkalla oli tarkastuspisteitä, ja kaikkien Kiovaan saapuvien henkilöllisyys tarkistettiin. Täällä vain osa kaupoista, kahviloista ja ravintoloista on auki. Kaduilla on tiesulkuja ja aseistautuneita ukrainalaissotilaita. Ulkonaliikkumiskielto alkaa kello 23.
Edellisiltana Päivi on kuitenkin ollut oopperassa, joka avasi näytäntökautensa Sevillan parturilla. Lippuja oli myyty sen verran kuin oopperan väestönsuojaan mahtuu ihmisiä. Esitys kesti yli kaksi tuntia, eikä hälytystä tullut.
– Ihmiset olivat valtavan iloisia ja antoivat esiintyjille pitkät aplodit. Kun tietää miten kiivaita taisteluita muualla maassa käydään, tuntui melkein syylliseltä, että saamme olla täällä, missä on suhteellisen normaalia.
Juttu on ilmestynyt Annassa 22/2022.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous