Syöpään menehtynyttä Hanna-Riikka Siitosta kannatteli vahva elämänfilosofia: ”Kun törmää yhä uudestaan tulevaisuuden epävarmuuteen, oppii pakosta elämään tässä hetkessä”
Laulaja, näyttelijä ja musiikkituottaja Hanna-Riikka Siitonen sai kuulla 29-vuotiaana sairastavansa kilpirauhassyöpää. Siitä huolimatta Hanna-Riikka pysyi vahvana ja päätti elää tässä hetkessä. ”Sairauteni on vahvistanut minua. Se on kasvattanut sisua”, Hanna-Riikka kertoi vuonna 2014 Anna-lehden haastattelussa. Rakastettu laulaja ja äiti nukkui pois 47-vuotiaana.
Laulaja, näyttelijä ja musiikkituottaja Hanna-Riikka Siitonen sai kuulla 29-vuotiaana sairastavansa kilpirauhassyöpää. Siitä huolimatta Hanna-Riikka pysyi vahvana ja päätti elää tässä hetkessä. ”Sairauteni on vahvistanut minua. Se on kasvattanut sisua”, Hanna-Riikka kertoi vuonna 2014 Anna-lehden haastattelussa. Rakastettu laulaja ja äiti nukkui pois 47-vuotiaana.
Vuonna 2014 laulaja-näyttelijä Hanna-Riikka Siitonen kertoi Annan Tässä iässä -haastattelussa tuntoja ruumiissaan, mielessään, suhteissaan. Hanna-Riikka Siitonen menehtyi 23. heinäkuuta 2018 pitkäaikaiseen sairauteen.
Hanna-Riikka Siitonen: ”Olen ollut jo pitkään jatkoajalla”
Kilpirauhassyöpä löydettiin, kun Hanna-Riikka oli 29-vuotias: ”Minulle povattiin kymmentä elinvuotta”
”Sairastin lapsena astmaa, allergiaa ja kroonisia korvavaivoja. Totuin sairaaloihin enkä pelännyt tutkimuksia. Minut oli nukutettu jo teini-iässä yli kymmenen kertaa.
Kilpirauhassyöpä löydettiin, kun olin 29-vuotias, ja se oli tietysti iso järkytys, vaikka se selittikin väsymykseni ja oireeni. En ollutkaan laiska, olin sairas. Minut leikattiin, sain sädehoitoja ja tajusin, että krooninen syöpä ei ole koskaan ohi. Diagnoosin jälkeen minulle povattiin kymmentä elinvuotta, joten olen oikeastaan ollut jo pitkään jatkoajalla.
Sairaus on projekti, jonka kanssa elän, mutta jonka en salli hallita elämääni. Sävähdän aina kun luen, että joku on selvinnyt syövästä. Se tuntuu vähän hassulta, ei kai tästä voi selvitä. Joskus menee hyvin, joskus vähemmän hyvin.
Minulta otetaan kolmen kuukauden välein verikokeet, ja seurataan niitä elimiä, joihin tauti voisi levitä. Alkuaikoina pelkäsin tutkimuksien jälkeisiä puhelinsoittoja, mutta muutaman takapakin ja monien hyvien tietojen jälkeen olen vähitellen jopa tottunut tilanteeseen. Minut on leikattu useammankin kerran, mutta juuri tällä hetkellä tunnen voivani hyvin.
Tauti on vähän kuin näyttelijän ammatti. Iso osa on odottelua ja valmistautumista, näyttämöllä tai kuvauksissa ollaan vain hetki.
Sairaalassa potilaiden kesken tunnen eräänlaista sotakaveruutta. Voimme esittää suoria ja henkilökohtaisia kysymyksiä, koska tiedämme, että toinen tajuaa tilanteen.”
”Minun olisi helppo vaieta sairaudestani, mutta haluan kertoa siitä”
”Viime keväänä maksassani oli yllättävä löydös, joka jouduttiin leikkaamaan. En hirvittävästi hätkähtänyt tietoa. En itkenyt, en mennyt paniikkiin enkä jaksanut pohtia, onko joku arvo hälyttävä.
Ryhdyin heti järjestelemään: Kuinka kauan olen pois töistä? Kuka hoitaa Vienon? Pääsenkö juhannuksena mökille? Olen vitsaillut, että onneksi en ole uimapukumalli, joten arven näkymisestä ei tarvinnut huolehtia.
Totta kai kävin läpi myös huonoimmat vaihtoehdot, kuten olen tehnyt ennenkin. En kuitenkaan jäänyt lillumaan synkkiin ajatuksiin.
Joskus olen miettinyt, että huijaanko itseäni, kun olen näin viileä. Mutta mitä sitten, vaikka käytännöllisyys olisi osin feikkiä, en keksi parempaakaan vaihtoehtoa. On sanottu, että jo hymyileminen tekee ihmisen iloisemmaksi, joten ehkä myös viileys rauhoittaa.
Viimekeväinen leikkaus sujui hyvin. Pidin pitkän kesäloman ja olen iloinen, että saatoin jo elokuussa jatkaa töitä.
Minun olisi helppo vaieta sairaudestani, mutta haluan kertoa siitä muiden takia. En halua, että se aiheuttaa kenellekään vaivaantuneisuutta. En salaile, vaan puhun sen verran, että oleellinen tulee ilmi. En ole toiminut syöpäyhdistyksissä, mutta annan vertaistukea katutasolla. Ihmiset tulevat juttelemaan minulle ja 99-prosenttisesti jaksan kuunnella jopa ventovieraita ihmisiä.
Yleisesti sairaudessa ei ole paljon kiinnostavaa puhuttavaa. Tuntisin eläväni kaksoiselämää, jos tekisin siitä numeroa. Haluan olla työssäkäyvä ihminen, en potilas.”
”En ole tippaakaan itseni rääkkääjä”
”Soitin jo viisivuotiaana pianoa ja viulua. Harjoittelin uutterasti ja viihdyin aika lailla omissa maailmoissani. Olin vielä 12-vuotiaana lapsellisempi kuin tyttäreni on nyt. Sitten rupesin kapinoimaan.
Oli järkyttävää tajuta, että aikuiset valehtelevat. Meillä oli esimerkiksi kotona sääntö, että kengät jalassa ei tulla sisään. Mutta vieraille äiti sanoi pokkana, että saa pitää kengät, ei haittaa mitään. Minua sellainen teennäisyys ärsytti.
Selvisin murrosiästäni lukion vaihto-oppilasvuoden aikana. Olin yksinäinen pienessä tuppukylässä Arkansasissa enkä tuntenut kuuluvani sinne. Kaipasin kotiin, vaikka perheenisän mielestä minun olisi pitänyt jäädä Amerikkaan ja ryhtyä uutistenlukijaksi. Palasin tyytyväisenä ja paljon elämästä oppineena Suomeen.
Olen aina ollut isokokoinen, ja nuorempana vähän kärsin siitä. Olisin halunnut olla siro. Sittemmin pääsin kuuntelemaan bändejä ja huomasin, että 177 senttiä on hyvä mitta, korkealta näkee paremmin.
Minulla on sitkeästi noin viisi ylimääräistä kiloa, en laihtunut edes syöpähoitojen aikana. Söin suklaata ja join kaakaota, kuten suositeltiin, ja lihoin kaksi kiloa.
En ole yrittänyt laihduttaa enkä muokata kroppaani kuntosalilla. Suhtaudun sellaiseen hymähdellen: voi sopia joillekin, ei minulle. Kun olin nuori, naisen piti olla ilmastointiputken mallinen, nyt kaikki ovat kuin yhteisestä päätöksestä katsoneet taakseen – takapuoli on tämän vuosikymmenen trendi. Minua ei hirveästi jaksa kiinnostaa, miten timmi takamus kenelläkin on.
Enimmäkseen olen ihan hyvässä kunnossa ja jaksan liikkua, mutta en ole tippaakaan itseni rääkkääjä. Kävelen, joskus lönkyttelen rivakammin, mutta en voisi kuvitella juoksevani maratonia. Tanssi on minun lajini, ja myös pilates tekee hyvää. Yritän ehtiä venyttelemään joka viikko.”
Rakas aviomies Janne Virtanen ja odotettu esikoinen
”Olin jo sairastunut, kun tapasin aviomieheni Jannen (näyttelijä Janne Virtanen), joten hän tiesi, mitä sai. En voi taata yhteisiä eläkepäiviä, mutta toisaalta kukapa voisi, kenellekään.
Meille oli tärkeää saada yhteinen lapsi. Onneksi lopulta, monien keskenmenojen jälkeen meitä onnisti. Ajattelen, että lapsi on lahja. En ole haaveillut toisesta lapsesta, koska yksikin on niin paljon. Vienon syntyminen on onnellisinta, mitä minulle on tapahtunut. Iloitsen siitä joka ikinen päivä.
”En voi taata yhteisiä eläkepäiviä, mutta toisaalta kukapa voisi, kenellekään.”
Olemme Jannen kanssa hyvin samanlaisia, mutta sopuisia emme aina ole. Riitelemme, mutta emme mökötä. En ole ikinä ymmärtänyt mököttämisen arvoa, sillä siinähän menee hyvä riita hukkaan.
Vieno on tottunut siihen, että välillä vanhempien volyymi nousee, mutta hän on myös oppinut, että anteeksi pyydetään ja annetaan.
Puolisona olen mielestäni arkireilu. Pidän lupaukseni ja yritän toimia yhteiseksi parhaaksi. Olemme yli kymmenessä vuodessa ehtineet loukata toisiamme riittävästi eikä meillä ole mitään piiloteltavaa.
Avioliitto on tahtolaji, suhdetta pitää oikeasti haluta. Joskus riidan hetkenä häivähtää mielessä, että nyt minä lähden. Sitten kuitenkin rauhoitun, että haluanko lähteä. En halua! Minä rakastan Jannea, ja aika pian jompikumpi ehdottaa, että tehtäisiinkö sovinto.
Jotkut eteläeurooppalaiset ihmettelevät, kuinka parisuhde kestää, kun suomalaiset pitävät vessan oven auki. Minä taas ajattelen, että parisuhde kärsii, jos ollaan henkisesti liian paljastavia. Ihan kaikkia haavojaan ei tarvitse yhdelle ja samalle ihmiselle näyttää. Emme puhu Jannen kanssa paljonkaan sairaudestani. Kävin suhteemme alkuaikoina joskus ammattiterapeutilla ja sain siitä apua. Nykyisin puran mieltäni ystävien seurassa.”
”Osaan nauttia hyvistä hetkistä”
”Olen nelikymppinen, mutta unohdan usein kuinka monta vuotta siihen päälle. Täytän tässä kuussa 44 vuotta ja yhä useammin olen työryhmän vanhin. Mutta en mieti sitä, sillä näissä kuvioissa taito ja intohimo ratkaisevat.
Eniten olen muusikko, mutta rakastan myös näytellä. Neljä vuotta jatkunut Uusi päivä -sarja on pitkäaikaisin työpaikkani, sillä olen aina ollut pätkätyöläinen. Työ on minulle terapeuttista. Ajattelen että teen maailmaa paremmaksi viihdyttämällä ihmisiä.
Isäni on sellainen, että jos hänellä on lompakossa satanen, hän iloitsee rikkaudestaan. Minäkin osaan nauttia hyvistä hetkistä.
Olen tottunut hankaliinkin tutkimuksiin, mutta todellisia kipuja pelkään. Sellaista kärsimystä, johon pitää syödä yhä vahvempia lääkkeitä eikä mikään auta. Tietysti pelkään myös sitä, että menettäisin elämäni hallinnan ja joutuisin muiden hoidettavaksi. Mutta en pelkää kuolemaa, enkä hirveästi mieti pelkojani.
Selviän pahasta olosta nukkumalla. Muistan, kuinka minua huolestutti lapsen saamisessakin vain yksi asia: jos vauva valvottaa kaiket yöt enkä en saa nukkua… Onneksi tytöllä on minun unenlahjani. Nykyään hän saattaa sanoa: ’Äiti, mee pötkölle, nuku vaan’.
Maailmaani hallitsee musiikki. En ole ollut lainkaan visuaalinen, vaan olen hankkinut tavaroita enimmäkseen käytäntöä ajatellen. Muodista kiinnostuin vasta aikuisena, ja esimerkiksi käsilaukkua opin käyttämään nelikymppisenä. Ennen työnsin rahat ja huulipunan farkkujen taskuihin.”
”Meillä jokaisella on äitiä ikävä”
”Äitini on opettanut minulle, että jos sanoo ihmiselle jotain ilkeää, joutuu korvaamaan sen vähintään viidellä myönteisellä asialla, jotta saa hyvitettyä tilanteen.
Vanhemmiten olenkin opetellut miellyttämään ihmisiä. Nuorena minulla ei ollut sitä tarvetta. Suoraan puhuminen on mielestäni rehellistä, ja olen horoskooppimerkiltäni skorpioni, joten joskus karut totuudet vain luiskahtavat suustani.
Muutama viikko sitten kohtasin kadulla Tampereella kaksi huomioliiveissään kouluun tallustavaa ekaluokkalaista tyttöä. Toinen heistä itki katkerasti: ’Mulla on niin ikävä äitiä’. Pysähdyin ja olisin halunnut sanoa heille, että niin minullakin. Meillä jokaisella on äitiä ikävä, me olemme kaikki vähän vajaita. Tuntuisi hyvältä, jos joku hoitaisi ja ottaisi vastuun. Äidin kaipuun loputon nälkä ajaa meidät päihdeongelmiin, työuupumiseen ja huonoihin suhteisiin.
En tietenkään kertonut pohdintojani tytöille. Juttelin heille iloisesti, kysyin heidän päivästään ja vakuuttelin, että he selviävät yhdessä, toisiaan kädestä pitäen.”
Sairaus opetti suhteellisuutta: ”Mielestäni elämän tarkoitus on oppiminen”
”Minulla on melko vahva olo itseni kanssa. Lapsuuteni oli turvallinen ja olen saanut tehdä kiinnostavia töitä, joista olen saanut lisää itsevarmuutta. Ympärilläni on myös ihania ystäviä ja sukulaisia. En siis voi olla läpimätä, koska nämä hyvät tyypit viihtyvät kanssani!
Luultavasti sairauteni on vahvistanut minua. Se on kasvattanut sisua, lisännyt sellaista havuja, perkele -asennetta. Kun törmää yhä uudestaan tulevaisuuden epävarmuuteen, oppii pakosta elämään tässä hetkessä.
Olen joskus sanonut, että ei sairaus jalosta ketään. Nykyään ajattelen toisin. Olisihan sitä aika urpo, jos ei oppisi mitään! Olen oppinut suhteellisuutta. Tajuan, että kaikilla asioilla on puolensa. Jos aikoo elää vanhaksi, pitää ottaa vastuuta itsestään. Olen porukkaihminen. Parhaimmillani olen bändissä, työtiimissä, lauluyhtyeessä, teatterissa, perheessä, suvussa, ystäväjoukossa.
Esimerkiksi lapsen hoidossa meillä on Jannen kanssa iso tukiryhmä, ja se on turvallista. Vanhempani ovat minulle tosi läheisiä, samoin veljeni ja Nina ja monet muut. Olemme kuin iso Barbababa-perhe ja vietämme lomatkin yhdessä joko mökillä tai matkoilla.
”Uskon rakkauteen ja hyvyyteen. Mielestäni elämän tarkoitus on oppiminen.”
Ei sukulaisten tarvitse olla verisukulaisia. Olen onnellinen, että Vienolla on paljon läheisiä ihmisiä. Tiedän, että hän pärjää, tapahtui minulle mitä tahansa. Olimme juuri vanhempieni ja Nina Tapion perheen kanssa syyslomalla Kreikassa. Ninan parivuotias Vilho on meidän Vienolle kuin pikkuveli: heillä on hauskaa yhdessä.
Uskon rakkauteen ja hyvyyteen. Mielestäni elämän tarkoitus on oppiminen. Toiset eivät näytä oppivan mitään, mutta toiset viisastuvat hämmästyttävän paljon. Yritän tehdä ne elämän läksyt, jotka minulle on annettu, kunnialla ja hyvin arvosanoin.”
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous