Julkkikset

Syövästä selviytynyt Elina Kiikko: ”Pyysin Ilkkaa pitämään huolta tyttärestäni, jos kuolisin”

Ilkka Kanervan ja Elina Kiikon rakkaus on kestänyt 17 vuotta, vaikka suhdetta on koeteltu melkoisesti. Viimeisin ankara pysähdyksen paikka oli Elinan sairastuminen syöpään vajaa kaksi vuotta sitten. Silloin oli Ilkan vuoro tukea Elinaa.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

Ilkka Kanervan ja Elina Kiikon rakkaus on kestänyt 17 vuotta, vaikka suhdetta on koeteltu melkoisesti. Viimeisin ankara pysähdyksen paikka oli Elinan sairastuminen syöpään vajaa kaksi vuotta sitten. Silloin oli Ilkan vuoro tukea Elinaa.

Sairastuminen syöpään kevättalvella 2015 oli Elinalle iso järkytys. Ilkka, mikä oli sinun ensireaktiosi?

I: Yritin vakuuttaa Elinalle, että peli ei ole menetetty. En halunnut väheksyä hänen pelkoaan, mutta otin asioista selvää. En ole googlailija, mutta selvitin heti tuttujen lääkärien kautta, mitkä ovat realiteetit. Kun toinen on ääriasennossa tunnemaailmassa, on tärkeä tarjota järjen maailmaa tueksi. Ei mitään epärealistista hörhöä, vaan luottavaista valoa.

E: Mitä? En tiennytkään, että olit kysellyt sairaudestani ja selvitellyt sitä niin paljon.

Kumpi teistä pelkäsi enemmän?

E: Se oli hirveä järkytys, ja minä pelkäsin tosi paljon. Ensin ajattelin, että jaksan ja selviän. Jaksoinkin pari päivää, mutta sitten romahdin. En saanut yöllä unta, ja pimeinä hetkinä kaikki pelot kasvoivat kasvamistaan. Pyysin esimerkiksi Ilkalta, että hän lupautuisi huolehtimaan tyttärestäni, jos minä kuolisin.

I: Ja minä totta kai lupasin huolehtia, enkä väheksynyt hänen pelkoaan, vaikka pidin moista varautumista tarpeettomana. En hetkeäkään menettänyt uskoani Elinan selviämiseen.

Ilkalla oli sairauden aikana myös työpaineita, kun eduskuntavaalit olivat tulossa. Miten se vaikutti suhtautumiseen?

I: Elina sanoi minulle, että hoida sinä vain työsi, ja niin teinkin. Yritin töitä tekemällä tuoda voimaperäisesti arkea poikkeustilanteeseen. Kun toinen on pimeyden laaksossa, niin tutut asiat voivat antaa uskoa elämään.

Oliko Ilkka tukenasi sairaalassa leikkauksen aikana?

I: Minäkö, en todellakaan leikkauksessa! Olen sairaalaheikko, kestän maailman huonoiten sairaalamiljöötä. Jos minusta otetaan verinäyte, asetun mieluiten makuulle, ja jo sairaalalaitteiden näkeminen vie melkein jalat alta.

E: Vaikka Ilkalla on sairaalakammo, niin kyllä hän kävi minua katsomassa ja soitteli ja piti koko ajan yhteyttä vaalityönsä ohessa. Suurin tukeni oli kuitenkin äiti. Tytärtäni yritin suojella parhaani mukaan, mutta kerroin hänelle toki realiteetit.

Mitä sairaus opetti sinusta itsestäsi ja puolisostasi?

E: Aina sanotaan, että vakava sairaus muuttaa ihmistä, ja on se totta. Arvomaailmani on selvästi muuttunut. Esimerkiksi se, miltä näytän, ei tunnu enää niin tärkeältä. Laitan itseäni paljon vähemmän ja mietin yhä tarkemmin, mitä haluan tehdä ja mitä en.

I: En ole fatalisti ja uskon, että ihminen voi vaikuttaa kohtaloonsa, mutta kartassa on myös rasteja, joita ei voi muuttaa. Kyllä kovimmatkin kundit nöyrtyvät, kun elämä vie. Minuun Elinan sairastuminen koski syvästi. En kiellä sitä enkä halua näytellä huoletonta.

Ehkä päällimmäisin opetus on nöyryys ja syvä kiitollisuus. Huomaan yhä tarkemmin miettiväni, miten haluan elämäni käyttää.

Juttu on katkelma Annan nro 50/2016 kansijutusta.

Lue myös:

Kukkapuvussa Linnassa juhliva Elina Kiikko: ”Asenne elämään muuttui syöpädiagnoosin jälkeen”

Salla Paajanen: ”Pelkään, että menetän puhekykyni ja työni”

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, 29: ”Tajusin, että tarvitsemme parempia päättäjiä”

X