”Tämän burnout minulle opetti” – Juhani Tamminen, Lorenz Backman ja Sanna Mämmi kertovat
Juhani Tamminen, Sanna Mämmi ja Lorenz Backman ovat kokeneet burnoutin. Näin he neuvovat muita väsymyksen kanssa kamppailevia.
Juhani Tamminen, Sanna Mämmi ja Lorenz Backman ovat kokeneet burnoutin. Näin he neuvovat muita väsymyksen kanssa kamppailevia.
Tami: ”Mulkvistien kanssa en enää tee töitä”
Jääkiekkovalmentaja, koutsi ja jumppamaikka Juhani ”Tami” Tamminen, 65, sairastui keväällä 2010 Vaasan Sportin päävalmentajana.
”Työkuormani oli järjetön. Saavuin kotiin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä matsin jälkeen ja kaaduin punkan pohjalle. Sunnuntaina aloin jo valmistautua maanantaiaamuun. Firmassa oli tehty henkilöstövaihdoksia, ja koin, että minua alettiin hiillostaa. Pidin sitä käsittämättömänä, enkä unohda asiaa ikinä. Ihmiset yläpuolellani eivät tukeneet minua vaan tasan päinvastoin.
Vaimoni huomasi sairastumiseni ensin. Kuuluin siihen kaartiin, joka ei voi kuvitella, että itselle kävisi niin. Ihminen, jolla on taistelijan geenit, ei halua kuunnella väsymyksen merkkejä. Ensimmäisiä oireitani oli keskittymiskyvyn puute, joka paheni ja vei unettomuuteen, suorituskyvyn heikkenemiseen ja energiahukkaan, jossa normaalitkin asiat vaativat ponnistelua. Olin niin puhki, etten enää jaksanut tankata energiaa vapaa-ajallani.
Opin burnoutista tasapainon tärkeyden ja sen, että tässä elämässä en enää päivääkään tee mulkvistien kanssa töitä.
Huippusuoritus syntyy kolmiosta, jonka yhdellä kantilla on työ, toisella lepo ja kolmannella huolto. Jos ei lepää ja huolla itseään, ei kehity. Neuvoni muille onkin: Muista tasapaino. Katso, mitä syöt ja juot ja missä seurassa vietät aikaasi.
Ystäviesi ja rakkaimpiesi seurasta saat energiaa, jolla teet työtäsi. Kun energiatankki on täynnä, työstä ja ongelmien ratkaisusta nauttii. Kun se on tyhjä, pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat kolossaalisilta.
Jos olisin samassa tilanteessa nyt, ilmoittaisin, että pitäkää pelivehkeenne.
Burnout kääntyi minulle siunaukseksi. Kirjoitin kokemuksesta kirjan, jota käytän monien luentojeni pohjamateriaalina.”
Lue myös: Pelottaako burnout? Tunnista 4 varoitusmerkkiä
Lore: ”On tervettä varjella itseään”
Näyttelijä, juontaja ja luennoitsija Lorenz ”Lore” Backman, 42, sairastui 23-vuotiaana, toipui kymmenen vuotta.
”Olin päättänyt, että minusta tulee Suomen paras miesnäyttelijä, mutta taitoni eivät olleet tuolloin kovinkaan kaksiset. Minulla oli suuria ongelmia tekstin ulkoa opettelussa. Se aiheutti hirveästi stressiä, ja stressi ja epäonnistumisen pelko veivät yöunet. Aivoni ylikuumenivat ja lopulta kärähtivät, koska ne olivat koko ajan käytössä ilman lepoa. Vähitellen alkoi oireilla keho ja lopulta myös mieli.
Burnout on merkinnyt minulle sysäystä itsetutkiskeluun ja arvomaailmani kyseenalaistamiseen. Kun arvot ovat terveellä pohjalla, ihminen asettaa itsensä elämänsä tärkeimmäksi ihmiseksi ja yrittää kaikin tavoin varjella itseään.
Työ sinänsä ei uuvuta vaan vääränlaiset arvot työn tekemisen takana. Silloin työstä hakee lisäarvoa itselleen: haluaa menestyä, jotta tulisi hyväksytyksi. Sitä voi tehdä viehättämällä, tienaamalla, kantamalla muiden taakkoja. Minä tein tuota kaikkea, ohjauduin enemmän muiden tarpeista kuin omistani käsin.
Neuvoisin muita samassa tilanteessa olevia hyväksymään väsymyksensä, vaikka se onkin viheliäistä ja inhottavaa. Vihellä peli poikki, tyhjennä kalenteri, hidasta ja mieti arvojasi. Kuuntele tunteitasi ja anna niiden johtaa. Korvaamattomuus on harhaa. Asiat saadaan aina jotenkin hoidettua. Kaikki piristävät aineet – kahvi, tee, alkoholi, kofeiinijuomat – kannattaa jättää pois, jotta itselle ei tule harhaista energisen jaksajan kuvaa. Liiku paljon luonnossa, mutta tee se päämäärättömästi käveleskellen. Unohda teholenkkeily ja rehkiminen.
Pyydä apua. Monella suomalaisella on sisukkuuden pakkomielle. Suurinta rohkeutta on kuitenkin antaa muiden ihmisten kantaa itseä hetken aikaa.”
Lue myös: Osaatko olla onnellinen? Viisi ohjetta onnellisempaan elämään
Sanna: ”Pitää oppia sanomaan ei myös itselleen”
Viestintäkonsultti Sanna Mämmi, 44, sairastui ensin kymmenen vuotta sitten ja uudelleen viime vuodenvaihteessa.
”Ensimmäisellä kerralla olin työttömänä, toisella kerralla töitä oli ja paljon. Polku oli silti samanlainen: stressasin ja puristin itseni ahdistuneeseen tilaan pääni sisällä. Elämäni oli epävakaata, koska haalin itselleni liikaa kuormaa.
Burnout liittyy usein korostuneeseen velvollisuudentunteeseen, siihen, että tekee kaiken viimeisen päälle, huolehtii liikaa ja toisaalta innostuu asioista nopeasti.
Nykyään olen armollisempi itseäni kohtaan ja elämässäni on tarkka rytmi. Teen töitä vain tietyn aikaa, sitten pidän tauon ja lepään. Tunnustelen kehoani ja teen asiat todella hitaasti, tunnustellen.
Kuinka neuvoisin muita? Hälytyskellojen pitäisi soida, jos unet ovat katkonaisia ja olet väsynyt jo aamulla. Se kannattaa kertoa työpaikalla, jotta voidaan miettiä, kuinka pienentää työkuormaa. Pitää nöyrtyä sen edessä, ettei ole kone eikä yli-ihminen. ”Ei”:n sanominen on hyvä oppia, mutta se pitää oppia sanomaan ensin itselle.
Väsyneen täytyy karsia asioita ja yksinkertaistaa elämäänsä: tehdä vähemmän ja uskaltaa olla keskinkertainen. Burnout on ennen kaikkea aivojen lamaantumistila, vaikka se tuntuukin koko kropassa. Alkoholi kannattaa jättää pois kokonaan, koska se vaikuttaa energiatasoon ja unen laatuun. Myös ruokavalio on tärkeä: itse syön paljon elävää ravintoa, raakaruokaa, joskus kalaa ja kanaa. Se auttaa aivojen vireystilan ylläpitämisessä. Liikkua kannattaa sopivasti muttei liikaa.
En voi tietää, sairastunko uudelleen – toivottavasti en. Olen muuttanut elämäni nyt kokonaan sellaiseksi, että pysyisin terveenä. Pidän tästä kiinni.”
Lue myös: Monilla on yksipuolinen rakkaussuhde työnantajaansa
Kommentit
Seurauksena liiasta työnantajalle tunnollisuudesta, kiltteydestä, jatkuvista ylitöistä, ja luonteelleni työn määräävästä asemasta omassa elämässäni, vielä siihen lisäksi kaikki loputkin voimat vienyt parisuhde, olin kuiviin, tyhjiin puristettu tiskirätti mustassa putkessa ja Burnoutissa.
Voisiko elämä enempää yhdelle naiselle kuormaa laittaa, että tajuaa alkaa pitämään huolta itsestäänkin.
Pari vuotta ennen eläkeikää, Luojalle kiitos, näin kävi ja pääsin pois hoitamaan oman elämäni kuntoon ja päivä päivältä näkemään elämässä ilon pilkahduksia ja mahdollisuuden nauttia elämästä just sellaisena kuin itse haluan; ennen aikaisen hautapaikan sijasta.
Kommentit
Seurauksena liiasta työnantajalle tunnollisuudesta, kiltteydestä, jatkuvista ylitöistä, ja luonteelleni työn määräävästä asemasta omassa elämässäni, vielä siihen lisäksi kaikki loputkin voimat vienyt parisuhde, olin kuiviin, tyhjiin puristettu tiskirätti mustassa putkessa ja Burnoutissa.
Voisiko elämä enempää yhdelle naiselle kuormaa laittaa, että tajuaa alkaa pitämään huolta itsestäänkin.
Pari vuotta ennen eläkeikää, Luojalle kiitos, näin kävi ja pääsin pois hoitamaan oman elämäni kuntoon ja päivä päivältä näkemään elämässä ilon pilkahduksia ja mahdollisuuden nauttia elämästä just sellaisena kuin itse haluan; ennen aikaisen hautapaikan sijasta.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous